Rukiilla juurta yli 10 000 kilometriä
Kasvin juurten laajuus määrää sen maatilavuuden, josta kasvi voi ottaa vettä. Juurten pinta-ala on monikymmenkertainen verrattuna viljan maanpäälliseen pinta-alaan.
Uudenmaan maaseutukeskuksen erikoisviljelyagronomi Marja Tuononen kertoo, että neljän kuukauden ikäiseltä yhdeltä ruisyksilöltä on juurta mitattu yli 10 000 kilometriä, kun kaikki juurikarvatkin otettiin mukaan. Juuriston kokonaispinta-ala oli yli 1000 neliömetriä.
"Heinäkasvien, joihin viljatkin kuuluvat, jokainen juuren kärki kasvaa yhdestä puoleentoista senttiä vuorokaudessa. Rukiilta on mitattu, että koko juuriston yhteinen päiväkasvu oli viisi metriä", Tuononen luettelee.
Näihin lukuihin ei tiivistyneessä ja heikkorakenteisessa maassa päästä. Veden kyllästämässä maassa viljan juuri ei kasva. Myös maan pH ja jankko rajoittavat juurten kasvua.
"Ja onhan juuren koko myös kasvilajiin sidottu ominaisuus. Viljoilla on matala juuristo verrattuna rypsin syvään paalujuureen." Muita matalajuurisia kasvilajeja ovat muun muassa nurminata ja alsikeapila.
Ruokonata, sinimailanen ja valkomesikkä ovat esimerkkejä syväjuurisista lajeista. Rypsin lisäksi muun muassa puna- ja veriapila kasvattavat syvän paalujuuren.
Saara Salonen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |