Hyvä ilmanvaihto estää sairastumisia
Puhuttiinpa melkein mistä eläimestä tai mistä taudista tahansa, niin lopulta juttu kääntyy niihin perusasioihin, joiden vuoksi eläimet joko pysyvät terveinä tai sitten eivät. Nämä perusasiat ovat vesi, rehut, ruokinta, jalostus ja olosuhteet. Olosuhteista tärkeimpänä tuodaan yleensä esiin riittävä ilmanvaihto ja sopiva lämpötila.
Sairastumisessa on kyse eläimen vastustuskyvystä ja taudinaiheuttajien määrästä. Eläinsuojissa on aina jonkin verran joitain taudinaiheuttajia. Jos ilmanvaihto toimii huonosti, ilmassa on liikaa hiilidioksidia ja ammoniakkia ja liian vähän happea. Eläinten vastustuskyky huononee. Heikoimman vastustuskyvyn omaava eläin sairastuu ensin.
Yhdenkin eläimen sairastumisen seurauksena taudinaiheuttajien määrä karjasuojassa lisääntyy nopeasti. Kun sairastuneen eläimen yskähtelemät taudinaiheuttajat eivät pääse poistumaan eläinsuojasta, niin niiden määrä hengitysilmassa kasvaa koko ajan. Seurauksena on uusia sairastumisia. Pian tauti leviää epidemiana koko karjasuojaan.
Rakennusvaiheessa investointi kunnollisiin ilmanvaihtolaitteisiin saattaa tuntua suurelta. Tarjouskilvassa pärjää se yritys, joka tekee halvimman tarjouksen. Hinnassa säästäminen tapahtuu usein toimivuuden kustannuksella. Yhdessä joukkosairastumisessa menetetään enemmän rahaa kuin ilmanvaihtoinvestoinnissa on säästetty.
Heikosti toimivan ilmanvaihdon seurauksena tulevien tautien yleisin oire on yskä, mutta oireina voivat olla myös ripuli, kuume, syömättömyys tai vaikkapa niveltulehdukset. Huono ilmanvaihto vähentää eläinten vastustuskykyä ja lisää taudinaiheuttajien määrää hengitysilmassa. Oireet riippuvat siitä, mitä taudinaiheuttajia sattuu olemaan sopivasti kyttäämässä tilaisuutta iskeä.
Eläinlääkärin toiveita ilmastoinnin suunnitteluun
Ilmastointiin kuuluu hyvän ilmanvaihdon lisäksi lämmitys ja jäähdytys. Suomen talvessa tarvitaan lämmitysmahdollisuus, ettei karjasuojaa tarvitse lämmittää eläinten tuottamalla lämmöllä. Kesällä puolestaan tarvittaisiin jäähdytysmahdollisuus, jotta lämpötila saataisiin pysymään eläinten ylemmän kriittisen lämpötilan alapuolella.
Eläimen tunteman lämpötilan pitää pysyä termoneutraalilla alueella. Lämpö on sitä tärkeämpi, mitä nuoremmasta eläimestä on kyse. Pikkuporsas ja -vasikka kuolevat helposti vetoisassa ja kylmässä ympäristössä. Aikuinen sika ja nauta kestävät kylmiäkin oloja, jos ilmanvaihto pelaa.
Eläimen tuntema lämpötila on eri asia kuin mittarilla mitattu lämpötila. Esimerkiksi hyvä olkikuivitus lämmittää sian tuntemaa lämpötilaa neljä astetta, mutta ritilälattia kylmentää sitä viisi astetta. Täten mitatun lämpötilan pitäisi olla kokoritilälattialla yhdeksän astetta lämpimämpi kuin hyvin olkikuivitetulla alustalla, jotta sian tuntema lämpötila olisi sama.
Lämpötilan vuorokausivaihtelu tulee pitää mahdollisimman vähäisenä, mielellään alle kahden asteen. Yli viiden asteen vaihtelu on jo huomattavasti vastustuskykyä heikentävä tekijä.
Makuualue ei saa olla vetoinen. Ulostusalueella saa vetää.
Eläinten käyttäytymistä tarkkailemalla havaitsee kohtuullisen helposti, ovatko lämpötila ja ilmavirtaus sopivia. Esimerkiksi siat makaavat vierekkäin kyljellään, kun lämpötila on sopiva. Palelevat siat makaavat rinnallaan, kasassa toistensa päällä. Jos sika ulostaa makuualueelle, ilmanvaihto ei ole kunnossa.
Ilmanvaihdon pitää pystyä pitämään ilman lantakaasujen ja taudinaiheuttajien määrä vähäisenä. Kunnollisessa karjasuojassa ei ammoniakin haju pistä nenään. Olosuhdeselvityksillä saadaan haluttaessa numerotiedot ilmanvaihdon toimivuudesta.
Veikko Tuovinen, A-Tuottajat Oy
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |