Jalostusosuuskunnat
happamia tilasiemenasiasta
Suomalaiset jalostusosuuskunnat katsovat tilasiemenasiaa hieman viistoon. He kyllä toisaalta myöntävät, että ongelmiakin on keinosiemennyksellä ollut. Siemenen kuljettaminen pitkien etäisyyksien maassa on haasteellista. Tässä kohtaa tilasiemenellä on selkeä etu puolellaan, sitä ei kiellä kukaan. Kaikki muu sitten enemmän tai vähemmän kyseenalaistetaan.
Jalostusagronomi Kristina Sternberg ProAgria Jalostuspalvelusta sanoo, että karjuasemilla tehdään jatkuvasti laadun eteen töitä. Hän epäilee, että tiloilla siementuotannon asiantuntemusta ja ammattitaitoa ei aivan samassa mitassa löydy.
Sternberg sanoo, että mihinkään erityistoimiin jalostusosuuskuntien taholta ei ole tarkoitus ryhtyä. Keinosiementäjien on edelleen parasta tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja pitää tuote sillä tavalla kilpailukykyisenä.
Tilasiemenen yhden euron hintaan on Sternbergin mukaan vaikea ottaa kantaa. Hän sanoo tuollaisia arvioita kuulleensa, mutta mitään laskelmia asiasta ei ole esitetty. Asioita voi laskea kovin monella tavalla ja tulos saadaan kyllä tarvitessa näyttämään toivotulta. Keinosiemennyksessä joudutaan kattamaan kustannuksia, joita tilasiemenen tuotannossa ei ole. Tällaisia ovat esimerkiksi viranomaisvaatimuksien edellyttämä näytteenotto ja karanteenit.
Jos siementuotanto on muutaman karjun varassa, riskit kasvavat väistämättä. Suuri joukko emakoita saattaa jäädä tyhjäksi, jos karju ei jostain syystä tiineytäkään. Yhdenkin tällaisen tapauksen mukaan ottaminen muuttaa laskelmia nopeasti. Karjuasemalta tulee yleensä monen karjun seossiementä. Siinä ei haittaa, vaikka jollakin yksittäisellä karjulla sattuisi mikroskoopissa näkymätön ongelma ilmenemään. Keinosiemennyksellä tällaiset riskit minimoituvat.
Jalostus ei
saa unohtua
Merkittävä ostosiemenen käyttöä puoltava tekijä on keinosiemennyskarjujen jalostuksellinen taso, toimitusjohtaja Jussi Peltokangas Osuuskunta Pohjanmaan Jalostuskeskuksesta sanoo. Asemille valitaan karjuikäluokan parhaimmisto myös seossiemenen tuotantoon.
Suomalainen sika-aines on erinomaista. Sitä on viety moniin maihin ja se on kaikkialla ollut testeissä kärkipäässä. Peltokangas myöntää, että porsaitten lukumäärä pahnuetta kohti ei ole aivan terävintä kärkeä, mutta kuitenkin hyvä. Asiaa ollaan sitä paitsi jo tarmokkaasti korjaamassa. Suomalaisen sian kasvunopeus, rehunkäyttökyky ja teurastulokset ovat maailman huipputasoa.
Peltokankaan mukaan ei saisi unohtaa, että keinosiemennysmaksuissa kerätään muiden kulujen ohella rahaa jalostuksen kehittämiseen. Mikäli siementä ei myydä riittävästi tai myynnillä ei muuten saada riittävästi varoja jalostuksen hoitamiseen, niin jalostuksen tulokset alkavat tippua. Siihen ei suomalaisilla sianlihantuottajilla ole varaa.
Ei ole yhdentekevää, kuluttavatko siat 3,0 vai 2,2 rehuyksikköä lisäkasvukiloa kohti. Silläkin on merkitystä, saadaanko ruhosta 50 vai 62 prosenttia lihaa. Päiväkasvukin voi vaihdella suomalaisessa sika-aineksessa 800 ja 1100 gramman välillä. Lihasian kasvattajaa kiinnostavat nuo paremmat luvut melkoisesti. Niistä on todellisuudessa kiinni siankasvatuksen kannattavuus.
Jalostusta siis tarvitaan aivan välttämättä. Peltokangas toteaa, että sitä ei tietenkään tarvitse Suomessa harjoittaa, jos niin päätetään. Jalostusta voi myös ostaa ulkomailta. Käytännössä tautiasiat kuitenkin ovat sillä mallilla, että ostaminen on mahdollista vain Ruotsista ja Norjasta, eikä riskitöntä sieltäkään. Niin Norja kuin Ruotsikin ovat maita, joissa on vähintäänkin Suomen kustannustaso. Voi jopa käydä niin, että ostajalla maksatetaan hieman omiakin kustannuksia.
Kallista vai
halpaa?
Tilastojen mukaan tiineyttä kohti käytetään 1,49 siemennystä, se tekee seossiemenen hinnalla 7,45 euroa veroineen. Tuloksena on kymmenkunta porsasta, jotka tuottavat noin 800 kiloa lihaa. Siemenkustannus lihakiloa kohti on siis noin 0,9 senttiä kiloa kohti.
Saman maksaa, jos lihakilon tuottamiseen tarvitaan 0,06 rehuyksikköä enemmän rehua. 0,4 rehuyksikön ero rehunkulutuksessa tuotettua lihakiloa kohti merkitsee tuota pahnuetta kohti 45 euron lisäkustannusta tai -säästöä.
0,8 prosenttiyksikön ero ruhon lihakkuudessa merkitsee samaa kuin ostosiemen kustannus, vaikka hyvän lihakkuuden tuomaa lisähintaa ei huomioitaisi. Mikäli ero on 5 prosenttiyksikköä (ja se helposti on), niin säästö on 48 euroa pahnuetta kohti. Näistä luvuista ehkä selkiintyy, millä seikoilla on sianlihan tuotannossa painoarvoa ja minkä verran.
Lienee selvää, että tilasiemenen käyttö lisää ainakin hetkellisesti mielenkiintoa hedelmällisyysasioihin yleensä. Se on ilman muuta hyvä asia, Peltokangas sanoo. Aihetta on tutkittu, ja hyvin monesta lähteestä on todistettu tiineystulosten riippuvan ennen muuta tilan väen taidoista ja harrastuksesta. Koulutuksella ja motivoinnilla tuloksia voidaan yleensä parantaa, ja sitähän tässä tarjotaan.
Peltokankaan mielestä tilasiemennykselle on paikkansa. Pitää kuitenkin muistaa, että lopullinen tuote on lihasika, eikä esimerkiksi porsas. Lihasian ominaisuuksilla tulee siten olla sille kuuluva painoarvo koko ketjussa. Ei timoteitäkään jalosteta hyvää siemensatoa ajatellen, vaan pyritään hyviin rehuntuotanto-ominaisuuksiin.
Vapaamatkustajia ei ketjussa pidä sallia, Peltokangas sanoo. Myös tilasiemenen käyttäjien on osallistuttava jalostuksen kustannuksiin. Muuten on vaarana, että tilasiemenen käyttäjä pitää jalostusosuuskuntaa varajärjestelmänä, mutta ei osallistu sen ylläpitokustannuksiin. Jalostuskuluihin osallistuminen voitaisiin toteuttaa esimerkiksi perimällä jalostuskuluja lihan hinnassa.
Teksti: Jussi Knuuttila
| Sivun alkuun | 8/04 sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |