Naudan myrkytykset

Myrkytystapauksia sattuu naudoille vuosittain erilaisten lähteiden mukaan noin viisikymmentä. Määrä ei ole valtakunnallisesti katsottuna kovin suuri, mutta yksittäisen tilan kohdalla menetykset voivat olla isoja ja itse tilanne hyvin dramaattinen.

Myrkytystä aletaan yleensä epäillä vasta usean eläimen sairastuessa tai menehtyessä. Näin osa, todennäköisesti pääosa yksittäisistä tai lievistä myrkytystapauksista jää diagnosoimatta.

Valtaosa nautojen myrkytystapauksista sattuu laidunkauden aikana. Eläimet syövät myrkyllisiä kasveja, juovat saastunutta vettä tai tutkivat ja maistelevat kaikenlaista tiellensä sattuvaa tavaraa. Varsinkin nuoret eläimet ovat uteliaita ja näin kaikista alttiimpia myrkytyksille.

Lasten ja eläinten myrkytyksissä on yhtäläisyyksiä, molemmat ovat yleensä tahattomia eikä potilas itse kykene kertomaan, mitä myrkyllistä ainetta on mahdollisesti nauttinut. Molempien myrkytykset olisivat myös pääosin estettävissä aikuisten huolellisen ja tarkkaavaisen toiminnan avulla.

Tämän oppaan tarkoituksena on esitellä nautojen tavallisimpia myrkytysten aiheuttajia, myrkytysten oireita ja mahdollista hoitoa.

Rehu ja juomavesi voivat sisältää erilaisia eläimille myrkyllisiä aineita kuten homemyrkkyjä tai sinilevää. Maassamme esiintyy lukuisia naudalle myrkyllisiä kasveja ja maatiloilla käytetään paljon erilaisia kemiallisia aineita. Lietelannan sekoittaminen voi olla kohtalokasta niin eläimille kuin hoitajallekin.

Vaaratilanteiden tunnistaminen auttaa myrkytysten ennaltaehkäisyssä.

Naudan myrkytystapausta epäiltäessä tuottajan kannattaa aina ottaa välittömästi yhteys omaan eläinlääkäriinsä. Maassamme toimii myös laaja tietopankki, Myrkytystietokeskus, jonne on kerätty tietoja erilaisista myrkytysten aiheuttajista, annettavasta ensiavusta ja muusta mahdollisesta hoidosta. Yhteyden Myrkytystietokeskukseen ottaa pääsääntöisesti hoitava eläinlääkäri.