Ruisleipä on ravitsemuksen aarrearkku

Rukiin ja muu täysjyväviljan käyttöä lisäävät nyt ravitsemuksen edelläkävijät. Ja hyvästä syystä. Ruisleivän syöjän riski sairastua sydäntautiin ja diabetekseen on tutkitusti muita pienempi. Syöpäkin voi pysyä loitolla, sillä rukiilla on todettu olevan myös syöpäkasvaimille haitallisia vaikutuksia.

”Rukiin tehtävä ravitsemuksessa on muuttunut. Ennen oli tärkeintä saada pitkäkestoista energiaa eli jaksamista ja voimaa tehdä raskasta työtä. Nyt ruis on tärkeä kuidun lähteenä ja ruokavalion keventäjänä ”, rukiin terveysvaikutuksia pitkään tutkinut professori Kaisa Poutanen VTT:ltä kertoo.

Ruis on täysi-
painoista ravintoa

Täysjyväleipä on Poutasen mukaan aina ja kaikkialla suositeltavin leipä. Vaalealle leivälle hän antaisi tilaa vain kahvipöydässä.

”Täysjyväleipä on täysipainoista ravintoa. 6 - 9 leipäviipaletta päivässä on suomalainen suositus. Jos kaikki on ruisleipää, täyttyy päivittäinen ravintokuidun tarve jo tästä. Puoletkin jos ruisleipää syö, on hyvä. Ei valkeassa vehnäleivässä ole mitään sellaista mitä rukiista ei saisi”.

Kuitupitoisuus on hyvä tapa arvioida ruisleipiä kaupan hyllyllä. Kuusi prosenttia on Poutasen mukaan hyvä, kymmenen lähentelee pehmeässä leivässä jo maksimimäärää - näkkärissä päästään jo lähelle kahtakymmentä. Leipien sisältämän suolan määrää kannattaa myös seurata. Suolaa voi tulla liikaa, jos syö paljon runsassuolaista leipää.

”Vihanneksista ei saa niin paljon kuitua kuin ruisleivästä, mutta vitamiinien lähteinä ne ovat välttämättömiä ruokavaliossa. Niitä ei voi korvata ruisleipää syömällä”, Poutanen sanoo.

Paljas ruisleipä
ei lihota

Suomalaiset ovat perinteisesti syöneet paljon ruista. Miksi sitten juuri sydäntaudit ja aikuisiän diabetes ovat pahoja kansanterveydellisiä ongelmia?

”Ravitsemus on aina kokonaisuus, jota ei yksi elintarvike voi pelastaa. Suomessa on perinteisesti syöty liian paljon kovia, tyydyttyneitä rasvoja, jotka aiheuttavat sydän- ja verisuonisairauksia”, Poutanen sanoo.

Into ruisleivän syöntiin on erilaista maan eri osissa ja eroja löytyy miesten ja naistenkin välillä. Itäsuomalaiseen mieheen verrattuna länsisuomalainen nainen syö huomattavasti vähemmän ruisleipää.

”Kaikki ylimääräinen energia lihottaa. Jos nälkäänsä syö kuivaa ruisleipää ilman levitettä, ei tarvitse miettiä lihomista. Painonvartijatkin ovat vapauttaneet ruisleivän syönnin”.
Kotimaisen ja ulkomaisen rukiin välillä ei tutkimuksissa ole havaittu ravitsemuksellisia eroja.

Uudentyyppisiä ruis-
tuotteita kaivataan

Rukiin ilosanoma on levinnyt EU:n täysjyväviljaprojektia vetävän Poutasen mukaan hyvin asiantuntijapiireissä ympäri maailman. Myös saksalaiset kuluttajat ovat heränneet asiassa.

Itä-Euroopassa ravitsemusasiat ovat vasta nousemassa mielenkiinnon kohteiksi.

”Rukiista halutaan ja pitää tehdä uusia tuotteita, jotka sopivat uusiin ruokailutottumuksiin. Helppokäyttöisyys ja välipalat ovat tämän hetken suuntaus. Esimerkiksi erilaiset ruisnaksut ja ruistikut voisivat olla hyvä vaihtoehto niillekin jotka eivät syö leipää. Kahvileivissäkin ruista voitaisiin käyttää nykyistä enemmän”, Poutanen miettii.