Ruokohelven kylvössä omat niksinsä

Niin kuin kaikilla viljelykasveilla, ruokohelvelläkin on omat omituisuutensa, hyvät ja huonot puolensa. Ruokohelpi karsastaa kahta asiaa ylitse muiden. Toinen on kuivuus ja toinen tallaus.

Ruokohelven alkukehitys on erittäin hidasta, jos kylvön jälkeen on jossakin vaiheessa kuivaa. Matkaan lähtö on suhteellisen hidasta hyvissäkin oloissa. Ensimmäinen sato korjataankin vasta toisena keväänä kylvön jälkeen. Tallaamisesta on haittaa etenkin kasvuvaiheessa.

Ruokohelven viljelijän pitää olla pitkämielinen ja lempeä. Kylvöstä ei kannata mennä rikkomaan, vaikka se näyttäisi huonolta vielä elokuullakin. Se piristyy syksyn sateista ja jatkaa kasvua suunnilleen lumen tuloon asti. Keväällä se on kuin uudesti syntynyt ja alkaa tuottaa satoa.

Selvää tietenkin on, että vain tiheistä kasvustoista saadaan suuria satoja. Näin on kaikkien heinäkasvien kohdalla. Tästä syystä kasvuston perustamiseen kannattaa todella paneutua. Kannattaa ottaa huomioon, että alkuun panostamalla vaikutetaan koko satokauteen. Se voi mainiosti olla kymmenen vuotta ja enemmänkin.

Huolelliset
esivalmistelut

Onnistunut kylvö alkaa lohkon esivalmistelulla. Se tarkoittaa juuririkkaruohojen, etenkin juolavehnän hävittämistä glyfosaatilla. Ruokohelpi on arka varjostukselle. Juolavehnä lakouttaa ruokohelpeä heikon kortensa takia. Tukeva peruslannoitus liete- tai kuivalannalla on paikallaan.

Kylvö tehdään hyvin muokattuun maahan keväällä, tietenkin vantaiden kautta. Kylvöaikaa on ainakin kesäkuun puoliväliin asti. Kohtalainen sade pian kylvön päälle tekee ihmeitä. Sopiva kylvösyvyys on sentin ja kahden välillä. Jyräys ennen kylvöä helpottaa siemenen saamista tarpeeksi matalaan. Usein jyräyksestä on etua vielä kylvön päällekin. Se peittää mahdollisesti näkyviin jääneitä siemeniä ja varmistaa siemenien kosteuden saannin. Siemenmääräksi riittää 10 kiloa hehtaarille.

Jos rikkoja nousee paljon kylvön jälkeen, niiden ruiskutus MCPA -valmisteella on paikallaan. Ruiskutusajankohdan kanssa ei kuitenkaan kannata hosua.

Vaatimaton
lannoitus

Kesän mittaan ruokohelven viljelijällä ei juurikaan ole huolia. Ruokohelven kannalta vettä ei yleensä tule koskaan liikaa. Toisaalta kevätkosteuskin riittää varsin pitkään, ainakin eloperäisillä ja hikevillä maalajeilla. Näin säiden murehtimisessakaan ei ole askaretta.

Ruokohelpi tuottaa hyviä satoja varsin vaatimattomalla lannoituksella. Multavilla mailla riittää 40 - 50 kiloa typpeä hehtaarille, kivennäismailla noin 70 kiloa. Vähäiset typpimäärät selittyvät ruokohelven erinomaisella kyvyllä käyttää maan varastotyppeä.

Ruokohelpi tarvitsee muiden heinien tapaan myös kalia. Määrien ei kuitenkaan tarvitse olla järin suuria. Fosforista ei ole havaittu olevan mitään etua ruokohelvelle. Myöhään vapautuvaa typpeä sisältävä lannoite saattaisi lisätä satoa. Sellaista ei kuitenkaan ole kohtuuhintaan tarjolla. Lisätyppeä ei voi kasvukaudella levittää korkean kasvuston vuoksi. Lisäksi ruokohelpi kärsii kaikenlaisesta tallaamisesta kasvukauden aikana.

Kun talvi lopulta lopettaa ruokohelven kasvun, se varastoi lähes kaikki ravinteet korsista juuriinsa. Tämä osaltaan selittää ruokohelven vähäisen lannoitustarpeen ja vaatimattomuuden.