Suomen suurimmassa navetassa
panostetaan eläinterveyteen

Eläinten terveydenhuolto on otettu tosissaan Suomen suurimmassa, reilun 300 lehmän navetassa Pälkäneellä. Apuna käytetään laajaa pakettia: hyviä olosuhteita, tarkkaa ruokinnan suunnittelua, jalostusta, lehmien aktiivisuusmittausta, utaretulehdusseurantaa joka lypsykerta jokaisen lehmän maidosta, säännöllistä sorkkahoitoa ja eläinlääkäriä kerran viikossa.

Sami ja Saija Mattilan yli 300 lehmän pihatto Pälkäneellä valmistuu syksyllä. Kuvat Paavo Tuovinen Ensimmäiset kaksi lehmäosastoa ja kaksi lypsyrobottia olivat jo käytössä heinäkuun puolivälissä. Tavoitteena on saada lannasta myytävää kuiva-ainetta ja separoidusta lantavedestä puhdasta vettä. Kirkkaalta näyttää. Poikimakarsinoissa käytetään myös olkikuiviketta. Lanta ja olki poistetaan karsinan ulkopuolelle lantaritilään tehtävän aukon kautta. Mattiloiden tilalla kokeillaan ensi kertaa rehumaissin kasvatusta 10 hehtaarilla.

Lehmien tuotos on ollut parhaimmillaan 11 500 kiloa, viime vuonna 10 900 kiloa. ”Laajennuksen takia tuotos varmasti romahtaa, mutta tavoite on päästä kolmessa vuodessa takaisin kymppitonnin yli”, Saija ja Sami Mattila sanovat.
Eläinterveystyö on isossa pihatossa ja robottilypsyssä hyvin erilaista kuin pienessä navetassa. Hoitajat eivät voi tuntea jokaista eläintä ja havaita pieniä poikkeamia eläinten käyttäytymisessä, syönnissä, juonnissa tai liikkumisessa. Myös pienet aristamiset ja vetimien haavat tai kovettumat jäävät huomaamatta. Lehmäkohtaisen havainnoinnin apuna on oltava tekniikkaa ja säännöllisiä tarkastuksia.
”Hyvä utareterveys on ensisijainen tavoite”, Saija sanoo. ”Viime kesänä oli pari kuukautta, jolloin ei ollut lainkaan tulehduksia. Tänä kesänä niitä on ollut paljon suuren eläintiheyden takia. Nyt tilanne helpottuu, kun eläimiä saadaan uuteen navettaan.”
Mattiloiden navetta on jaettu kahteen osaan ja neljään osastoon. Lehmäosastoihin mahtuu kuhunkin 65 lypsävää + 11 ummessa olevaa. Näin ummessa olevat pysyvät omassa ryhmässään eikä niiden tarvitse taistella paikkaansa uudessa ryhmässä, kun ne palaavat poikimisen jälkeen lypsävien pariin.
Lehmäosastojen parsissa ja käytävillä on kumimatot. Kuivikkeena käytetään Drymaxx-jauhetta. Kuivikkeena käytettäisiin turvetta, mikäli sen levitys saataisiin ratkaistua.
Toisen osaston lehmäpaikkojen jälkeen on hieho-osasto 80 hieholle. Näin kiimojen tarkkailu saadaan pidettyä kokonaan yhdessä rakennuksessa. Kiimojen tarkkailun apuna ovat aktiivisuusmittarit kaikilla lehmillä, myös hiehoilla.
Poikimakarsinoita on kymmenen ja ne sijaitsevat omana ryhmänään. Vieroituksen ja juoton jälkeen lehmävasikat siirtyvät vasikkatiloihin vanhaan navettaan ja sonnivasikat lähtevät ternivasikkoina välitykseen.
Poikimakarsinoissa käytetään kumimattojen lisäksi olkikuiviketta. Lanta ja olki poistetaan karsinan ulkopuolelle lantaritilään tehtävän aukon kautta. Olkien pudottaminen lantakuiluun on mahdollista lannanpoiston slalomsysteemin avulla.
Hoitokarsinat siemennyksiä ja hoitoja varten ovat heti robottien jälkeen. Karsinoissa on helposti lukittavat ja avattavat kytkimet, joilla nopeutetaan lehmille tehtäviä hoitoja ja toimenpiteitä. Karsina pestään höyryllä aina sairaan eläimen käynnin jälkeen.

Lannasta puhdasta
vettä ja lannoitetta

Slalomissa kaikki lanta kierrätetään kuiluissa ja kerätään käsittelyaltaaseen, josta se viedään kuiva-aineen ja veden erotteluun. Ensin lanta separoidaan, sitten lantavedestä erotellaan puhdas vesi puristamalla se kalvojen läpi.
Haastattelupäivänä tilalla oli muovikannussa lantavedestä otettu vesinäyte, joka silmin katsottuna oli täysin kirkasta. Näytteen tutkimustulokset valmistuivat muutamia päiviä myöhemmin ja ovat erittäin lupaavat: E. coli 0, koliformiset bakteerit 0, ammoniumtyppi 0,2 sekä nitraatti- ja nitriittityppi alle tutkimusrajojen. Vesi on täysin juomakelpoista.
Puhdistus sisältäen sähkön ja koneen huollon mutta ilman separointia maksaa noin euron/vesikuutio. Tavoitteena on saada puhdasta vettä ja myyntikelpoista kuiva-ainetta. Eri laitevalmistajien laitteet testataan tilalla todellisissa olosuhteissa.
DeLavalin lypsyrobotteja on neljä, niistä yhdellä on ohjattu kierto, muilla vapaa kierto. Tavoitteena on saada kokemusta ohjatun kierron vaikutuksesta.
Lypsyrobotti mittaa maidosta myös somaattiset solut. Mittaus on päällä joka lypsykerta. ”Korkeimmat luvut ovat olleet pari miljoonaa. Sen avulla on löytynyt utaretulehduksia”, Saija sanoo.
Soluluvut ovat olleet korkealla myös osalla uusista eläimistä. Syynä voi olla muutoksen tuoma stressi ja suuri eläintiheys vanhassa navetassa. Iso shokki on varmasti ollut myös sarvien katkaisu niiltä ostolehmiltä, joilla sarvet ovat olleet jäljellä.
Mattiloilla on lypsyrobotista hyviä kokemuksia. ”Meillä on ollut robotti kolme vuotta. Eläimet ovat rauhallisempia robottinavetassa”, Saija sanoo.

Kuumemittarit
lehmiin?

Mattilat kaipaisivat eläimille myös automaattista kuumeen mittausta. He ovat olleet yhteydessä laitevalmistajaan, mutta kauppoja ei ole vielä tehty. Eläimeen asennettu mittari hälyttäisi, jos lämpötila laskisi tai nousisi ohi hälytysrajojen. Näin voitaisiin ennakoida sekä halvauksia että utaretulehduksia.
Utaretulehdusmääritykset on tarkoitus tehdä jatkossa omalla tilalla. Määrityksiä varten on selvitelty sopivaa lämpökaappia ja muita välineitä.
Utareiden terveyttä yritetään pitää hyvänä myös parsien puhtauden avulla. Parret ovat vain 1,15 metriä leveitä, jolla pyritään estämään lehmien kääntyminen poikittain ja utareiden likaantuminen.
Ruokinta perustuu appeeseen ja roboteilla automaateista jaettavaan väkirehuun. Ape jaetaan mattoruokkijalla. Mattilat pitävät apetta yhtenä hyvinvointitekijänä. Lehmien kuntoluokat pysyvät sen avulla tasaisina.
Säilörehulle on tulossa siilot, joista rehu tuodaan kahteen sekoittimeen. Nyt rehua käsitellään pyöröpaaleissa. ”On hirmuinen työ avata 15–20 paalia päivässä”, Sami sanoo.
Appeeseen on tulossa mukaan myös tilalla kasvatettava maissi. Maissia kasvaa kymmenen hehtaarin alalla. ”Maissia on nyt ensimmäisen kerran. Siitä ei osaa sanoa vielä yhtään mitään”, Sami sanoo.
Mattilat painottavat ruokinnan hygienian merkitystä. ”Ei paskakäytävältä ruokintapöydälle”, Saija sanoo.

Sorkkahoito
kolmesti vuodessa

Sorkkahoitaja hoitaa sorkat kolme kertaa vuodessa. Hoitojen tiheyttä saatetaan uudessa navetassa lisätä vielä hiukan. Sorkkaterveydestä huolehditaan myös puhdistamalla käytävät 40 minuutin välein.
Sorkkahoitajan säännöllinen käyttö on tuottanut hyviä tuloksia. Raporttien mukaan vakavat ongelmat ovat vähentyneet merkittävästi.
Sorkkahoitoraportin perusteella muutettiin myös hiehojen ruokintaa. Hiehot saivat ennen samaa apetta kuin lypsylehmät, mutta nyt ne saavat omaa, laihempaa apetta sorkkakuumeen välttämiseksi. Lehmien apetta ne saavat vain pieniä totutusannoksia.
”Appeen käyttöä me olemme kokeilleet kantapään kautta”, Saija tunnustaa.
Ostoeläimien hankinnassa Mattilat ovat pyrkineet siihen, että joku olisi aina tuntenut ostettavat karjat. Salmonella- ja BVD-todistus on vaadittu kaikilta ostettavilta. Joitakin myyjiä on opastettu laittamaan tuubit umpeen panon yhteydessä.
”Karanteenitiloja meillä ei ole ollut, vaikka nuorkarjalle se olisi hyvä. Nyt ne saadaan yhdestä vanhasta navetasta”, Saija sanoo.
Ostoeläinten riskeinä olevat sorkkatulehdus tai pälvisilsa eivät ole ainakaan vielä iskeneet.

Uudet vasikkatilat
aikaisempaa paremmat

Vanhassa navetassa vasikoilla oli huonot olosuhteet. Karsinat olivat lietekuilun päällä. Karsinoissa oli puuritilät. Kuivikkeena käytettiin olkea.
”Vasikoilla oli navetan viilein paikka. Niihin kävi veto alakautta”, Saija sanoo.
Vasikkakuolleisuus pysyi pienenä, mutta ripulia oli runsaasti.
Uudessa navetassa vasikat ovat kiinteällä alustalla kumimaton päällä. Lämpöä tuovat lämpölamput.
”Kuiviketta ja kolaa”, Saija sanoo vasikkatilojen siisteysreseptiksi.
Vaikka uudessa navetassa on jo melkoisesti automatiikkaa, Mattilat pohtivat jo myös uusia mahdollisuuksia.
Odotuslistalla ovat muun muassa ontumisongelmia indikoiva vaaka. Märehtimisanturit voisivat olla hyviä ruuansulatuksen seurannassa.
Isonkin navetan lääkekaappi on Suomessa vaatimaton. Mattiloilla varastossa on kuumelääkettä, Rumelania, kalsiumia, joskus magnesiumiakin sekä vasikoille Hivelytiä ja Hivepectiä.

Riskit ovat
edelleen isot

Ison navetan eläinterveysriskit ovat moninkertaiset pikkunavettaan verrattuna. Erityisesti laajenemisvaihe on täynnä erilaisia riskejä. Karjaan tulee uusia taudinaiheuttajia, ja sietokyky on stressin takia kovilla sekä uusilla että vanhoilla eläimillä.
Ostettavat eläimet ovat erittäin suuri riski lähtötilojen ja eläinten huolellisesta tarkastamisesta huolimatta.
Isossa karjassa myös huolimattomuus tai huolettomuus voivat aiheuttaa isoja ongelmia. Utaretulehdukset, sorkkatulehdukset ja ripulit ovat vaikeita vastustajia pienissäkin karjoissa, mutta kun sairaiden lehmien määrä kerrotaan kymmenellä, ongelmat ovat kokonaan eri suuruusluokkaa.