Lannoituksen jakaminen täytti viljelijöiden odotukset

Keväällä osan lannoitteista pintaan ennen tai jälkeen kylvön levittäneet viljelijät ovat kuivasta alkukesästä huolimatta tyytyväisiä valintaansa. Kuivuus haittasi oraille levitettyjen rakeiden sulamista, mutta kesän sateet ovat korjanneet tilannetta.

Gårdskullan kartanossa Siuntiossa kokeiltiin tänä keväänä lannoituksen jakamista niin, että suurin osa lannoitteista levitettiin pintaan. Kylvölannoittimen kautta levitettiin vain 150 kiloa hehtaarille. Alun perin ajatuksena oli tehdä pintalevitykset etukäteen, mutta kylvöaika tuli odotettua nopeammin ja pääosa lannoitteista päädyttiin levittämään vasta oraille.
”Tavoitteena oli nostaa kylvön työsaavutusta pidentämällä koneen täyttöväliä. Kun lannoitteita menee vähemmän, voidaan siemensäiliö säätää mahdollisimman suureksi. Tässä onnistuttiinkin, sillä työsaavutus nousi 30 prosenttia. Nelimetristä konetta tarvitsi täyttää vain kuuden hehtaarin välein”, Gustav Rehnberg kertoo.

Kuivuus
kellastutti vehniä

Gårdskullan vehnät kylvettiin reilusti huhtikuun puolella. Kylvöt päästiin aloittamaan 23. huhtikuuta ja heti vehnien perään jatkettiin ohrilla, jotka saivat kaikki lannoitteet kerralla.
Hyviä kylvökelejä seurasi pitkä kuiva kausi. Kylvön yhteydessä vehnä oli saanut vajaat 40 kiloa typpeä ja kolme kiloa fosforia. Tämän määrän pitäisi riittää kolmeksi ensimmäiseksi viikoksi, koska sinä aikana kasvi käyttää vain kolmanneksen ravinteista. Kasvi ottaa 70 prosenttia ravinteista korrenkasvuvaiheen jälkeen.
”Kuivuudesta ei osattu odottaa etukäteen kummempaa haittaa. Näin kuivaa kevättä ei kuitenkaan ole koettu meillä koskaan, ei edes kuivan vuonna 2006. Huhti–toukokuun aikana satoi kahdessa erässä yhteensä seitsemän milliä”, Rehnberg kertoo.
Touko–kesäkuun vaihteessa katastrofin ainekset näyttivät olevan koossa vehnäpelloilla. Etenkin kynnetyt lohkot ja rinnepellot orastuivat heikosti. Sängellä talven yli olleet orastuivat tasaisemmin, koska niissä riitti kosteutta.
Kaikki vehnät lannoitettiin pintaan 20. toukokuuta keskellä kuivaa kautta, joka tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Sata kiloa typpeä levitettiin suomensalpietarina.
”Ajattelin silloin jo, että näin tässä nyt sitten kävi. Aiemmat sukupolvet sen ovat jo todenneet, että lannoitteet pitää laittaa mullan alle, jotta ne sulavat. Vehnäkin oli alkanut jo kellastua. Kuivasta ja jäykästä maasta se ei ollut saanut kylvön yhteydessä levitettyjä ravinteitakaan”, Rehnberg kertoo.

Sato-odotukset
80 % tavoitteesta

Vasta kymmenes kesäkuuta tullut ensimmäinen sade sulatti pintaan levitetyt lannoitteet. Kylvöstä oli kulunut jo paljon aikaa, mutta se sade pelasti paljon.
Siitä lähtien Siuntiossa on satanut tasaisesti sopivia määriä vettä. Kesäkuun aikana vettä tuli kaikkiaan 80 milliä ja viljojen väri alkoi palautua. Juhannukseen mennessä vehnä oli sen väristä kuin sen isännän mielestä pitääkin olla.
”Kuivuus on vienyt odotetusta kuuden tonnin hehtaarisadosta parikymmentä prosenttia. Enempiin osiin lannoitusta ei enää lähdetty jakamaan. Tilanne olisi aivan samanlainen, jos kaikki lannoite olisi annettu kylvön yhteydessä. Ilman vettä sekään ei olisi sulanut eikä kasvi olisi pystynyt ottamaan sitä. On mielenkiintoista nähdä, mille tasolle vehnän valkuainen asettuu tällä systeemillä”, Rehnberg pohtii.
Todennäköistä on, että ensi vuonnakin vehnää lannoitetaan Gårdskullassa useammassa erässä. Työteknisistä, biologisista, taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä syistä johtuen se tuntuu isännästä fiksummalta, kuin laittaa kaikki ravinteet peltoon kerralla ennen kuin siellä on edes oraita.
”Tavoitteena on, että ainakin osalle vehnäalasta lannoitteita levitettäisiin pintaan jo ennen kylvöä. Silloin ne osittain multautuisivat ja työteknisesti lannoitteenlevitys olisi alta pois. Kaikkea tuskin ehditään lannoittaa etukäteen, helposti käy niin kuin tänäkin vuonna. Kylvöt pitää kuitenkin tehdä ajallaan, kun maassa on vielä kosteutta.”
Suurimpana uhkana lannoituksen jakamiselle pintalevitykseen ja maahan sijoittamiseen Rehnberg pitää tämänvuotisen kaltaisia kuivia keväitä. Menetetäänkö typestä ja sen hyödyistä paljon, jos rakeet eivät sula useampaan viikkoon? Periaatteessa hän luottaa siihen, että ehjänä maan pinnalla pysyvistä rakeista ravinteita ei haihdu.

Vehnän kannattavuus
vaakalaudalla

Vehnän, öljyn, lannoitteiden ja mallasohran hintasuhteet huolestuttavat Gustav Rehnbergiä. Jos vehnän viljely dramaattisesti vähenee, ei lannoituksen jakamisella ole enää niin suurta merkitystä. Ohralle kaikki ravinteet annetaan kerralla kylvön yhteydessä.
”Jos tällainen tilanne jatkuu, vehnän viljelyn kannattavuus heikkenee dramaattisesti. Vehnän viljely ei millään kannata, jos mallasohraa voi viljellä 80 kilolla typpeä, mutta vehnä vaatii 150 kiloa.”
Tällä hetkellä Rehnberg viljelee ohraa ja vehnää yhtä paljon, molempia noin 250 hehtaaria. Syysvehnää on vuosittain noin sata hehtaaria ja se todennäköisesti jatkuu.
”Lannoitusstrategiaa on mietittävä huolellisesti ja katsottava uusin silmin. Enää ei voida mennä 1970- ja 80-lukujen tyyliin ja laittaa kaikkia ravinteita varman päälle riittävästi.”
Omissa lannoitehankinnoissaan suunta tulee lähivuosina olemaan se, että pääravinteista ostetaan pelkkää typpeä. Fosfori saa olla, koska se on niin kallista. Gårdskullan pelloilla se ei isännän arvion mukaan ole kriittinen tekijä sadonmuodostuksessa.
”Ainakin muutama vuosi mennään näin. Toki huolestuttaa, alkavatko maan fosforivarat huveta, mutta asiaa täytyy seurata. Jos maa on hyvässä kunnossa ja fosforin hinta näissä lukemissa, siitä voidaan tinkiä”, Rehnberg sanoo.

Rikkakasvit hyötyvät
pintalannoituksesta

Hyvinkääläinen Markus Eerola levitti lannoitteita jo ennen kylvöä. Hän on tehnyt näin jo useampana vuonna. Nyt suomensalpietarina levitettiin pintaan kolmannes typestä. Kylvön yhteydessä levitettiin kaikkia ravinteita sisältävää Y3-lannoitetta. Vehnälle jätettiin vielä lisätypen mahdollisuus. Sitä levitettiinkin osalle alasta orastumisen jälkeen suomensalpietarina.
Myös Eerolan tavoitteena oli tehostaa kevätkylvöjä. Kylvökoneen täyttövälin piteneminen on menetelmän keskeinen etu.
Toinen tärkeä asia Eerolalle on systeemin taloudellisuus. Pintalevittimen täsmäviljelylaitteet optimoivat typpimäärän satopotentiaalin mukaan. Lohko on jaettu Loris-kartalla 20 x 20 metrin alueisiin, joille levitettävä lannoitemäärä voi vaihdella 20 ja 160 lannoitekilon välillä. Keskimäärin lohko saa lisätyppeä 26 kiloa hehtaarille.
”Kylvön yhteydessä osittain multautunut lannoite liukeni ilman ongelmia. Tänä vuonna rikkakasvit ovat kasvaneet poikkeuksellisen hyvin. Ne tuntuvat hyötyvän pintaan levitetystä typestä, etenkin juolavehnä. Olisin levittänyt lisätyppeä myös rapsille, mutta ajattelin rikkakasvien hyötyvän siitä liikaa”, Eerola sanoo.
Rikkakasvien torjunnasta on muutenkin huolehdittava aiempaa tarkemmin, koska pintalannoituksen lisäksi suorakylvö ja kevytmuokkaus lisäävät rikkakasvipainetta.

Pintalevitysala
kasvaa 2009

Lannoitteiden hintojen nousu kannustaa sekä täsmäviljelyyn että typen jakamiseen.
”Kustannusten säästäminen on nyt tosi iso juttu. Peruslannoitustasoja kannattaa todennäköisesti joka tapauksessa pudottaa ja levittää lisää typpeä vasta tarvittaessa. Täsmäviljelyn avulla saatavat tarkemmat säätömahdollisuudet tuovat vuositasolla ehkä 5–10 prosentin säästön.”
Tähän asti Eerola on levittänyt lannoitteita etukäteen noin kolmannekselle kevätkylvöalastaan. Lohkot ovat olleet syksyllä muokattuja. Ensi vuonna alaa todennäköisesti lisätään ja mukaan otetaan myös suorakylvettäviä peltoja. Kustannuspaine ajaa kehittämään myös täsmäviljelymenetelmää edelleen.
”Tämän ja aiempien vuosien kokemusten perusteella en usko, että satonäkymät olisivat tällä hetkellä yhtään erilaiset, jos olisimme käyttäneet koko pinta-alalla sijoituslannoitusta.”

Vehnän valkuainen
vaarassa pudota

Myös Markus Eerola kokee vehnän viljelyn kannattavuuden heikentyneen dramaattisesti. Tämän hetkisillä hintatiedoilla ainakin leipävehnän viljely on ensi vuonna kannattamatonta, koska typpeä ei kannata antaa niin paljon, että myllyteollisuuden laatuvaatimukset proteiinista täyttyisivät.
”Lannoitteiden hankintaan pintalevitysmenetelmä ja hinnat vaikuttavat erittäin paljon. Lannoitelaatuja ei saisi olla kuin pari, jotta työ sujuisi tehokkaasti. Pintaan levitettävänä typpilannoitteena suomensalpietari on hyvä, fosfori sen sijaan on tärkeää sijoittaa maahan. Kompostoitu hevosenlanta tulee olemaan meillä aiempaa merkittävämmässä roolissa.”
Eerola ei ole vielä ostanut seuraavan kauden lannoitteita. Tarkempi laskenta jää talvikaudelle. Fosforin käyttö riippuu viljelykasvista. Tällä hetkellä kaikki palikat liikkuvat ja laskelmat on tehty myös luomuviljelystä.
”Satonäkymät ovat tässä vaiheessa keskimääräiset. Kasvitautien suhteen vuosi on ollut erittäin vaikea. Myös rikkakasvit ovat kehittyneet hyvin ja alarajoja isommat torjunta-ainemäärät olisivat olleet tarpeen”, Eerola sanoo.