Ruokahuolto haltuun

Maailman elintarvikemarkkinat ovat mullistuneet kahdessa vuodessa. Ylijäämät ovat hävinneet markkinoilta ja hinnat nousseet. Monet maat säätelevät jo elintarvikkeiden vientiä, ja joissakin maissa on ollut levottomuuksia ruuan kallistumisen vuoksi. Riittävä ruuan tuotanto ei ole itsestäänselvyys. Maailman hallitusten on syytä ryhtyä miettimään, miten kasvavalle ja kaupungistuvalle väestölle voidaan tuottaa riittävästi ruokaa.
Maatalous on sekä paikallinen että globaali kysymys. Maailman maataloustuottajajärjestön IFAPin kongressissa kesäkuussa Varsovassa etsittiin keinoja sekä maailman ruuantuotannon varmistamiseen että viljelijöiden toimeentulon parantamiseen.
Koska elintarvikkeiden hinnat laskivat pitkään ja tuotantoa oli kysyntään nähden riittävästi, iso osa maailman väestöstä pystyttiin ruokkimaan hyvin halvalla. Ylijäämäerät sävyttivät ruokamarkkinoita eikä hallituksilla ollut pariin vuosikymmeneen suurta kiinnostusta investoida maatalouteen.
Nyt on näkyvissä käänne. IFAP kannustaa kansallisia hallituksia vahvistamaan ruuantuotannon edellytyksiä yhdessä viljelijöiden kanssa. Ratkaisuna eivät ole vain suurviljelmät, vaan myös perheviljelmillä ja pientiloilla on maailman ruokahuollossa tärkeä osa. Kiinassa on vain yhdeksän prosenttia maailman maatalousmaasta, mutta neljännes väestöstä. Kiina onnistuu vielä ruokkimaan kansansa – ison osa ihmiskuntaa – pitkälti pientiloilla.
Jotta viljelijät selviävät haasteista, he tarvitsevat moninaista ammatillista ja kaupallista yhteistyötä. Osuuskunnat ovat keskeinen keino kohentaa maataloustuotannon kannattavuutta ja tehokkuutta. Osuuskunnat ovat lopulta viljelijöille ainoa omissa käsissä oleva keino saavuttaa markkinat ja riittävästi markkinavoimaa.
Hallitusten vähäinen kiinnostus maataloutta kohtaan on heijastunut myös vähäisenä kiinnostuksena osuuskuntia kohtaan. Jos maatalouden edellytyksiä halutaan parantaa, myös osuuskuntien toimintaedellytyksiä pitää kehittää.
Maailman ruuantuotannon tarpeen arvioidaan puolitoistakertaistuvan parissa vuosikymmenessä, joten maatalouden tuotantopotentiaalille on käyttöä ja siihen on mielekästä suunnata voimavaroja. Maailman ruokakriisi on ratkaistavissa, mutta osaavien maataloustuottajien lisäksi tarvitaan myös uudenlaisia kannustavia toimia – sekä kansainvälisiä että kansallisia.