Tutkimusta ja neuvontaa
luomuleimautumisen uhallakin
Neuvojakollegan toteamus "Näin käytännössä, mutta miten lienee teoriassa" peilaa hyvin keskusteluja luomutuotannon yksityiskohdista. Monia asioita on toteutettu päättelemällä ja kokeilemalla. Enimmäkseen on onnistuttu, mutta joskus on jouduttu myös kehityksen maksumiehiksi.
Neuvonnan erityinen tehtävä on havainnoida viljelyjärjestelmän vaatimia tutkimustarpeita. Viljelijöiden ja jalostajien kanssa asioitaessa tutkimustarpeita ilmenee melkein päivittäin. Neuvojan työssä on pystyttävä päättelemään tutkimuksen mahdollisuudet ja osattava tuoda tutkimusaiheet esille oikeissa yhteyksissä.
On hyvä ottaa huomioon, että tutkijat saattavat pelätä leimautumistaan luomututkijoiksi. Luomuun leimautuminen voi olla jopa vaaraksi uralla etenemiselle. Tietooni on kantautunut monia erilaisia tilanteita pankin lainaneuvotteluista työpaikkahaastatteluihin, joissa aikaisempi julkinen toiminta luomun yhteydessä on luettu haitaksi. Minulle itsellenikin on sanottu suoraan, ketkä olisivat sopivia tutkijoita tekemään luomututkimuksia ja ketkä eivät, koska he ovat ns. luomututkijoita. Tuollaiset päättäjien ennakkoluulot kertovat, että luomun eteen on edelleen tehtävä hartiavoimin töitä. Niinpä luomutuotantoa palvelevien tutkimusaiheiden piilottaminen tavallisen tutkimuksen sekaan vaatii kekseliäisyyttä.
Viljelijöillä ja neuvojilla on nykyisin aikaisempaa paremmat mahdollisuudet viedä tutkimusviestiä eteenpäin esimerkiksi sähköpostilistoilla tai suorilla yhteyksillä tutkijoihin. Sen lisäksi neuvojien on mahdollista jatkovalmistella tutkimusideoita keskenään esimerkiksi koulutuspäiviensä yhteydessä.
Täsmä- ja luomuviljelyllä yhteisiä tavoitteita
Jouduin Farmari-messuilla keskusteluun, jossa asetettiin täsmäviljely ja luomuviljely toistensa vastakkaisiksi tuotantotavoiksi. Kuitenkin molemmilla viljelytavoilla on tarkalleen samoja tavoitteita sekä ravinteiden hyötysuhteen osalta että sadontuottomielessä. Molemmat viljelytavat etenevät maataloustuotannon kehityksen kärkijoukoissa, molempien tuotantotapojen parhaat puolet innostavat viljelijää panemaan kaiken ammattitaitonsa peliin. Kummassakin on tavoitteena käyttää maaperän luontaiset ominaisuudet parhaiten hyväksi. Uskallusta uusiin ratkaisuihin sekä hyvää luonnonkirjan lukutaitoa tarvitaan molemmissa erityisen paljon.
Nykyisen kaltaisessa täsmäviljelyssä käytettävät laitteet ja toimenpiteiden arviointiperusteet palvelevat täysin luomutuotantoa aina lannoitukseen ja kasvinsuojeluun saakka. Vain lannoitus kasvinsuojelu poikkeavat toisistaan.
Mikäli eloperäistä lannoitusta olisi tutkittu ja testattu tähän mennessä yhtä paljon ja antaumuksella kuin teollista, kemiallista puolta, niin tuloksia olisi hyvin helppo soveltaa täsmäviljelyn menetelmiin. Mutta ilmeisesti orgaanisen kemian kaavat ovat liian pitkiä ja monimutkaisia tutkijoille. Epäorgaaninen kemiahan on siihen verrattuna yksinkertaista matematiikkaa.
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |