Liika kali aiheuttaa lakoa
Liika typpilannoitus ei ole ainoa syyllinen viljojen lakoontumiseen. Runsas helppoliukoinen kali lisää myös lakoisuutta, johtaja Aulis Järvi MTT:n Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemalta Ylistarosta sanoo.
Järven mukaan kalia on osattu teoriassa epäilläkin, mutta todisteiden saaminen on ollut hankalaa.
Jotta kalin vaikutus voitaisiin osoittaa kiistattomasti kokeilla, tarvittaisiin koe, jossa typpimäärä osuisi kohdalleen siten, että se aiheuttaisi jonkin verran lakoa. Kalin ja kalsiumin määrää säätelemällä voitaisiin saada asiasta selkeä näyttö. Jotta koe onnistuisi riittävässä laajuudessa, pitäisi arvata myös tulevan kesän sää.
Kasvit saattavat ottaa kalia hillittömästi
Järvi sanoo, että kasvit ovat kalin suhteen hillittömiä. Jos sitä on saatavana, sitä myös otetaan. Näin tapahtuu varsinkin silloin, kun helppoliukoisesta kalsiumista on puutetta.
Kalsium on solun seinämien rakennusainetta. Sen puutteessa solun seinämä jää heikoksi, ja lakoisuus lisääntyy.
Jos helppoliukoista kalsiumia on saatavana, se tasapainottaa kasvin kalin ottoa. Järven mukaan kysymys onkin pitkälle ravinnesuhteiden tasapainosta.
Asian voi sanoa niinkin, että kalkituksen ollessa kohdallaan, eivät suuretkaan typpimäärät välttämättä aiheuta lakoa. Pelkkä happamuus ei tässä mielessä ole oikea tunnusluku, vaan kysymys on nimen omaan helppoliukoisen kalsiumin määrästä maassa.
Heikko ravinnetila lisää kalin vaikutusta
Järvi painottaa, että maassa, jonka ravinnetila on heikko, virheet kalin ja kalsiumin suhteissa todennäköisesti korostuvat.
Se on helppo uskoa, sillä kaikkihan me olemme havainneet melko pientenkin karjanlantamäärien aiheuttavan yllättäviä lakopaikkoja kehnoissa kasvuoloissa ja heikoissa kasvustoissa.
Edelliseen sopii aivan hyvin se, että hyvin kalkitsemalla satoja on voitu lisätä jyrkästi lakoisuuden juurikaan lisääntymättä. Samalla typen käyttöä on kaiken aikaa lisätty.
Voisi jopa väittää, että lakoisuus on yritteliäimmillä isännillä vähentynyt, tai ainakin saatu entistä paremmin hallintaan. No, on tietenkin tunnustettava, että lajikkeiden kehittymisellä on ollut oma osuutensa satojen kasvussa.
Kalilannoitus tarkemmaksi?
On kysyttävä, onko lannoituksen suunnittelun nykyinen resepti oikea?
Suunnittelussa on totuttu siihen, että typpitase lasketaan nollaksi lannoitelajista riippumatta, ja fosfori säädetään nykyisten ympäristötukivaatimusten mukaan mahdollisimman lähelle.
"Kalin kohdalleen osumisessa ei ole oltu kovin pikkutarkkoja, sitä on taidettu sutaista peltoon niin että piisaa. En tosiaankaan muista tilannetta, että atk-pohjainen lannoituksen suunnitteluohjelma olisi kalia miinukselle jättänyt."
Mikäli Järven havainnot osoittautuvat paikkansa pitäviksi, on lannoituksen suunnittelua tarkennettava. Voi olla niinkin, että vanhat piiriagrologit ja isännät ovatkin käytännössä tehneet käsinpyöritettävillä suunnitteluvehkeillään ja raudanpurevalla rutiinillaan atk:ta parempaa jälkeä.
Lisätietoa: