Indeksin käyttö- ja täyttöohje

Viljatilan laatu- ja ympäristöindeksi koostuu 43 kysymyksestä, joilla hahmotetaan tilan tapaa suunnitella viljelyä sekä hoitaa viljely, sadonkorjuu, viljan varastointi ja markkinointi käytännössä. Lisäksi kysymykset selvittävät tilan ympäristötekijöiden tilaa.

Indeksin vastauksista kertyvät pistemäärät eivät ole tässä näkyvillä. Vastauksista kertyy pisteitä asioiden vaikeuden, taloudellisen merkityksen sekä ympäristövaikutusten perusteella. Pistemäärä lasketaan, kun irrotat indeksiliitteen ja lähetät sen tarkastettavaksi Suomen Rehuun Juha Salopellolle tai Maaseutukeskusten Liittoon Hannu Seppäselle. Indeksin pistemäärä lasketaan myös tilan osallistuessa viljatilan laatukoulutukseen.

Kysymysten yhteydessä käydään osasta kysymyksiä läpi kysymyksen perusteluita ja taustaa. Osa kysymyksistä on niin selviä, että niihin ei ole selityksiä.

Alkuun viljavuustutkimuksesta

Indeksin laskenta alkaa viljavuustutkimuksesta. Se on yksi tarkan viljelyn perusasioita. Maan ominaisuuksien ja ravinteiden tuntemuksella on suuri arvo paitsi talouden kannalta myös tuotteiden markkinoinnissa. Kuluttaja edellyttää, että viljelijä tietää maan soveltuvan viljelyyn, ja että maassa ei ole raskasmetalleja. Viljavuustutkimukseen on tulossa puhtaan maan sertifikaatti.

Maan pH:n nostaminen eli maan happamuuden vähentäminen on edelleen yksi peltoviljelyn tärkeimpiä kehityskohteita Suomessa. Me hukkaamme jatkuvasti suuria määriä ravinteita ja menetämme mahdollisuuksia kasvattaa satojamme, koska peltojen peruskalkitus on edelleen suurelta osin tekemättä.

Pienessä osassa Suomen pelloista fosforia on yli tarpeen. Yli puolella pelloista fosforitilanne jää kuitenkin vain luokkaan tyydyttävä. Tavoitteena pitäisi luonnollisesti olla, että kaikki viljelyksessä oleva maa olisi luokassa hyvä.

Kasvinsuojelusuunnitelma

Suunnitelma tehdään viljelykasvilajeittain ja tarpeen mukaan myös lohkokohtaisesti:

1. luetellaan ne haitalliset kasvintuhoojat, jotka voivat uhata viljelykasvia huomioiden lohkon viljelyhistoria (esikasvit, aiemmat kasvintuhoojaongelmat) ja viljelykasvin ja –lajikkeen herkkyys
2. käytettävän siemenen laatu ja sen vaikutus kasvukauden aikaisten kasvinsuojelutoimien tarpeeseen (siemenen alkuperä, elinvoima, puhtaus ja peittaus)
3. kasvintuhoojien ennaltaehkäisevät hallintakeinot
4. varautuminen kemialliseen torjuntaan
• käyttötarkoitukseen sopivien kasvinsuojeluaineiden valinta ympäristörajoitukset ja aineiden vaihtuvuus huomioiden
• ennustepalveluiden seuraaminen, ja niiden mukaan aineiden hankintaan ja torjuntaan varautuminen
• todennäköisten, jokavuotisten kasvintuhoojien määrittäminen lohkokohtaisten muistiinpanojen ja/tai viljelykasvin perusteella
• torjuntakynnysten määrittäminen huomioiden muut panostukset (kasvinsuojelupanostuksen seurauksena vaadittava sadonlisä)
• oikean torjunta-ajankohdan selvittäminen kunkin tuhoojan kohdalta
5. kasvinsuojeluaineiden hankintasuunnitelma
• alustava tarvemäärittely (käyttömäärät/ha)
• ennakkohankinnat
6. muut
• ruiskun testauksen voimassaolo ja ruiskun kunto
• kasvinsuojeluaineiden käyttökoulutuksen voimassaolo
• suojainten kunto ja uusimistarve

Ravinnetaselaskelmat

Ravinnetaselaskelmat otettiin ensimmäisinä käyttöön laatukoulutetuilla luomutiloilla. Myöhemmin laskelmat ovat yleistyneet myös kaikkeen viljelyyn. Laskelmat tulevat tulevaisuudessa Wisun osaksi. Suomen Rehun ja kauppaliikkeiden viljatilityksistä on nykyisin nähtävissä, kuinka paljon typpeä ja fosforia kauppaan toimitetun sadon mukana pellolta on poistunut.

Ravinnetaselaskelmat on helppo tehdä yksinomaan ostolannoitteita käyttäville tiloille. karjanlantaa käytettäessä laskelmat ovat huomattavasti monimutkaisempia.

Lähtötietona on valkuaisprosentti joko kuiva-aineesta tai luonnonpainosta laskettuna.

1. Valkuaispitoisuus prosentteina luonnonpainosta.

   Sato kg/ha x valkuaisprosentti/100/6,25 = hehtaarilta kotiutuvan typen määrä.

   Esimerkki: Sato 5000 kg/ha, valkuainen 10,5 %.

   5000 x 10,5/100/6,25 = 84 kiloa typpeä hehtaarilta.

   Jos hehtaarille on käytetty typpeä 100 kiloa, jyväsadon kotiuttamisprosentti on 84. Lisäksi oljet sitovat typpeä 5000 kilon sadolla runsaat 20 kiloa hehtaaria kohti.

2. Valkuaispitoisuus prosentteina kuiva-aineesta

   (100-kosteusprosentti)/100 s sato kg/ha x valkuaisprosentti/100/6,25 = hehtaarilta kotiutuvan typen määrä

   Esimerkki: Sato 5000 kg/ha, kosteus 13, kuiva-aineessa valkuaista 11,7 %.

   (100-13)/100 x 5000 x 11,7/100/6,25 = 81,5 kiloa typpeä hehtaarilta

   Jos hehtaarille on käytetty typpeä 95 kiloa, jyväsadon kotiuttamisprosentti on 81,5/95 x 100 = 86 %.

1. Valkuaispitoisuus prosentteina luonnonpainosta.

1. Sato kg/ha x valkuaisprosentti/100/5,7 = hehtaarilta kotiutuvan jyväsadon typen määrä
2. Valkuaispitoisuus prosentteina kuiva-aineesta

   (100 - kosteusprosentti)/100 x sato kg/ha x valkuaisprosentti/100/5,7 = hehtaarilta kotiutuvan jyväsadon typen määrä

Fosforin ravinnetaselaskelma kaikille viljoille

(100 - kosteusprosentti)/100 x sato kg/ha x 0,35/100 = pellolta kotiutuvan fosforin määrä

Esimerkki: Sato 4.000 kg/ha, kosteus 20 %.

(100 - 20)/100 x 4.000 kg/ha x 0,35/100 = 11,2 kiloa fosforia hehtaarilta.

Ravinteiden hyötysuhdeluvut ovat tärkeitä sekä talouden että ympäristön kannalta. Prosenttiluvut kertovat täsmällisesti, miten hyvin sato pystyy käyttämään hyväkseen peltoon laitetut ravinteet. Tulokseen pystytään vaikuttamaan viljelytoimenpiteillä erittäin paljon.

Yhdellä typpikilolla tuotettu viljamäärä kertoo hyvin, miten tehokasta ja taloudellista peltoviljely on.

Tilojen laatujärjestelmiä on Suomessa sertifioitu alle kymmenen, ulkopuolinen tarkastus ja hyväksyntä on reilulla 500 tilalla. Järjestelmä on tekeillä yli 700 tilalle.

ISO 14001 -sertifikaatti on Suomessa vasta yhdellä viljatilalla. Sertifikaattiin tähtäävä koulutus on alkanut Pohjois-Karjalassa ja Kymenlaaksossa.

Indeksin tutuin osa viljelijöille on kasvukauden aikainen viljely. Rikkakasvien torjunnassa suositeltavimpia aineita ovat gramma-aineet ympäristön, torjuntatulosten ja käytön helppouden vuoksi.

Satokomponenttien seuraaminen on tullut käytännön viljelyyn vasta viime vuosina. Satokomponenttien mittaaminen, seuraaminen ja analysointi muodostaa kuitenkin koko kasvinviljelyn käytännön toimenpiteiden perustan.

Satokomponentit:

1. Oraita/neliömetri
2. Versoja/neliömetri
3. Tähkiä/neliömetri
4. Jyviä/tähkä
5. Tuhannen siemenen paino

Satokomponenttien, kasvustomittausten ja olosuhteiden perusteella tehdään päätökset muun muassa lisälannoituksesta sekä tautien ja laon torjunnasta. Satokomponentit auttavat myös arvioimaan, mikä kasvukaudella on mennyt pieleen ja mitä pitäisi parantaa seuraavana vuonna.

Siemenen laadussa on Suomessa vielä paljon toivomisen varaa. Moni jättää edelleen määrittämättä tuhannen siemenen painon. Tällöin on myös mahdotonta laskea lajikkeen kylvötiheyden mukaista siemenmäärää.

Maan vesitalous ja maan rakenneongelmat nousivat esille 90-luvulla erityisesti Lounais-Suomessa. Alue on maan parasta viljanviljelyaluetta, mutta sadot jäävät silti siellä pienemmiksi kuin heikommilla alueilla. Siellä, mutta monin paikoin myös muualla Suomessa rakenneongelmista kärsiviä lohkoja ei ole tunnistettu. Ongelmalohkojen kartoitus ja lohkojen uudelleenojitukset ovat vilkastuneet vasta vuosikymmenen vaihteessa.

Monella tilalla on edessään mittava urakka. Lohkojen satotulosten avulla on yritettävä selvittää ongelmalohkot tai -paikat ja ongelmien syyt. Rakenneongelmien poistaminen vaatii usein uudelleenojituksia, viljelytavan muuttamista, tarkkaan ajoitettuja viljelytoimia ja niin edelleen. Lopputuloksena voi kuitenkin olla satojen paraneminen jopa puolella samoilla vuotuispanoksilla kuin nyt käytetään.

Kasvuston seurantaan tuli 90-luvulla selkeät ohjeet, hyviä apuvälineitä ja paljon käytännön harjoittelua erilaisissa pellonpiennartilaisuuksissa. Uusimpana on tulossa Kemiran tarjoama ilmakuvapalvelu, jossa sadon lisälannoitus- ja kasvinsuojelutarve määritetään ilmakuvia hyväksikäyttäen.

Lajikkeiden erityisominaisuuksiin on kiinnitetty viime vuosina paljon huomiota. Tavoitteena on pystyä hyödyntämään lajikkeen ominaisuudet mahdollisimman tarkkaan ja samalla välttää virheet lannoituksessa ja kasvinsuojelussa.

Viljan markkinoinnissa indeksistä saa eniten pisteitä, kun tuotanto on sopimustuotantoa. Sopimustuotanto on kuluttajalähtöinen tapa ohjata tuotantoa sellaisiin kasvilajeihin ja lajikkeisiin, joille on kysyntää ja joiden viljely on taloudellisesti kannattavinta koko elintarvikeketjulle.

Sadon korjuun ja varastoinnin ensimmäinen indeksikohta on sadon kosteuden mittaaminen kunnossa olevalla ja vuosittain kalibroitavalla mittarilla. Väärä mittaustulos johtaa yli- tai alikuivatukseen ja pahimmillaan kuorman palauttamiseen tilalle.

Viljan kuivauksen tarkkuus korostuu öljyn hinnan nousun myötä. Parhaimmillaan kuivauksesta on eräkohtainen kirjanpito.

Ennakkonäytettä pitäisi ottaa jokaisesta kuivauserästä, joita voidaan myöhemmin yhdistellä rekkakuormien mukaisesti. Viljan lähtiessä tilalta kuorman kosteus pitäisi mitata ja kuormasta pitäisi ottaa näyte yhdessä kuljettajan kanssa. Kuorma-auton lavan puhtaus on syytä tarkistaa aina ennen lastausta.

Jäljitettävyys on yksi suomalaisen viljan ehdottomia valtteja. Indeksiin kertyy eniten pisteitä, kun tilan kirjanpidosta näkyy, minkä lohkojen viljaa missäkin siilossa on ja lohkoilta on kunnollinen kirjanpito.

Energian käytön laskemiseen on tullut lisää mielenkiintoa öljyn hinnan nousun myötä. Ilman perustietoja on kuitenkin vaikea tehdä järkeviä ratkaisuja. Jos tilalla on kolmelta vuodelta kirjanpito öljyn kulutuksesta tuotettua ja kuivattua tonnia kohti, laskelmat ovat varmasti vankalla pohjalla.

Juolavehnän torjunnassa indeksiin kertyy pisteitä, kun juolavehnä torjutaan sen ilmaantuessa. Torjuntaa ei kuitenkaan saa tehdä kasvustosta. Kasvustosta ennen puintia tehty torjunta merkitsee torjunnan imagohaitan vuoksi indeksiin miinuspisteitä.

Viljan kuljetusmatka tilalta on mukana indeksissä, mutta pienellä painolla. Lähinnä ajatus on, että lyhyt matka merkitsee pientä rahtia ja sitä kautta tuloksen paranemista.

Jätteiden käsittely

Eniten erimielisyyttä indeksissä aiheuttavat varmasti indeksin ympäristökohdat. Vain harva tila yltää näissä kohdin hyviin pisteisiin. Indeksin tarkoitus on kuitenkin antaa tiloille ympäristöasioita voimakkaasti eteenpäin vieviä kehittämistavoitteita. Jätteiden käsittelyyn liittyvät kysymykset ovat melko yksiselitteisiä, eikä niitä kommentoida tässä erikseen.

Kasvinsuojeluaineet varastoidaan useimmilla tiloilla yhdessä paikassa, mutta ei erillisessä varastossa. Parhaimmillaan varasto on lämmin, lukittava ja erillinen varasto, jonka sisällöstä on kunnollinen kirjanpito ja jossa on ohjeet ongelmatilanteita varten.

Polttoaineet varastoidaan useimmilla tiloilla betonialustalla ja sorapohjalla taivasalla olevassa farmarisäiliössä. Indeksissä täydet pisteet tulevat kuitenkin vasta, jos säiliön alla on valuma-allas ja säiliön päällä katto. Varaston tarkoitus on toisin sanoen varmistaa, että öljyvahinkoa ei pysty syntymään.

Tilan kauneusarvoihin liittyvissä kysymyksissä (39, 40, 43) ruksin voi laittaa useisiin kohtiin, jos tilan tilanne on sellainen. Pisteitä ropisee joka kohdasta kuin plussapalloja K-kaupan mainoksissa.

| Sivun alkuun | Viljatilan laatuindeksi | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |