Kuinka tehdään satatonnareita?

Satatonnarin saaminen karjaan siintää varmasti jokaisen vakavasti karjanjalostukseen suhtautuvan maidontuottajan ajatuksissa. Tässä Terve Eläin -liitteessä pohditaan, miten satatonnareita syntyy. Koosteeseen sisältyy sekä jalostajan että käytännön kasvattajien mielipiteitä.

Vastaus otsikon kysymykseen on ainakin maidontuottajien puolelta selkeä ja yksiselitteinen – satatonnareita ei tehdä, niitä tulee jos on tullakseen. Heti perään on todettava, että jalostuksella on oma, myönteinen vaikutuksensa. Satatuhatta maitokiloa elinaikanaan tuottavat lehmät yleistyvät hiljalleen, vaikka lehmämäärä vähenee.

Haastattelimme neljää maitotilaa, joilla satatonnareita on tai on ollut. Kaikki navetat ovat parsinavetoita. Se ei varmasti tarkoita sitä, etteikö parsipihatoistakin satatonnareita löytyisi. Kaikki karjat olivat erillisruokinnalla.

Silti kävi selväksi moni seikka, jotka vaikuttavat olevan yhteisiä satatonnari-karjoille. Vasikoista huolehditaan alusta lähtien. Navettakäyntejä on neljä päivän mittaan. Kaksi niistä ovat luonteeltaan tarkastus- ja tarkkailukäyntejä. Ruokinnassa säilörehu ja sen laatu ovat avainasemassa.

Ummessaoloajan riittävää pituutta pidettiin tärkeänä, poikimavälin pituutta ei niinkään. Sekä hiehojen että umpilehmien lihominen vaikutti olevan kauhistus. Säilörehun laatua pidettiin erittäin tärkeänä, eivätkä väkirehuprosentit olleet erityisen korkeita. Väkirehua annosteltiin monta kertaa päivässä, mutta yöaika rauhoitettiin.

Tilakäyntien myötä nousi pintaan ääretön kunnioitus satatonnareiden omistajia, mutta myös kaikkia maidontuottajia kohtaan. Tiloilla tehty työ kertoo palavasta innostuksesta alaan ja kiintymyksestä hoidettaviin eläimiin.