Sonnin valinnassa kokonaisuus ratkaisee

Lihakarjalle astutussonnia valittaessa ratkaisevat niin kokonaisuus kuin perimä- ja rakenneominaisuudetkin. Siksi indeksivetoisten jalostusarvojen ohella sonneille tehdään yhä useammin rakennearvosteluja. Isommilla lypsykarjatiloilla tilasonnit ovat yleistymässä.

Kuvan sonni hereford-rotua. Kuva Kaisa Sirkko

Kun emolehmätilalle valitaan astutussonnia, Faban jalostusneuvojan ja emolehmäkasvattajan Eija Rinta-Piirron mukaan yksi keskeinen ongelma on se, ettei isäntäväki tunne riittävästi emolehmiensä heikkouksia ja vahvuuksia. Tällöin sonni valitaan suurpiirteisesti palvelemaan koko emokarjan tiineytystarpeita.

Rinta-Piirron emolehmätilalla on emoja kasvatettu runsaat kymmenen vuotta. 85 emolehmästä pääosa on puhtaita charolaisia. Tilalla on astutuskäytössä tällä haavaa kolme charolaissonnia. Myös keinosiemennystä käytetään. Rinta-Piirron tilalle sonnit valitaan lehmäkohtaisesti, jolloin sopivalla sonnivalinnalla voidaan parantaa emojen heikkoja ominaisuuksia.

”Tärkeitä valintakriteereitä ovat muun muassa hyväjalkaisuus ja -luonteisuus sekä sopiva lihaksikkuus. Jalostusarvojen on oltava vähintään kohtuullisella tasolla. Sonnin valinnassa kokonaisuus ratkaisee. Pelkkä komea ulkomuoto ei riitä”, Eija Rinta-Piirto täsmentää.

”On syytä myös muistaa, ettei sonni saa olla liian läheistä sukua emoille tai aiemmin käytössä olleelle sonnille. Sukulaisuus heikentää osaltaan tuotanto-ominaisuuksia ja kasvua. Risteytyskarjoissa on pohdittava tarkasti, minkä rotuista sonnia astutuksessa käytetään.”

Rinta-Piirron mukaan sonniehdokkaita kannattaa etsiä teurastamojen poikakotien ohella emolehmätarkkailutiloilta. Tiloilla eläimet punnitaan sekä painotietojen pohjalta niille lasketaan jalostusarvot. Jos ostaja tietää minkälaista sonnia on hakemassa, tiloilla autetaan etsinnässä. Kantakirjatodistus on takuuna sonnin puhdasrotuisuudesta.