Tukeeko tuki tuotantoa?

Parhaillaan valmistellaan maatalouden uutta ympäristötukiohjelmaa. Se tulee voimaan vuoden 2014 alusta, joten tulevana vuonna viljellään edelleen entisillä ehdoilla. Uusia ympäristötuen ehtoja on väännetty jo puolitoista vuotta, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty.

Yksi haaste tukiehtojen laatijoilla on lannoituksen säätäminen vastaamaan nykyisiä satotasoja. Asia nousi harvinaisen selvästi esille myös Maatilan Pellervon Hyvä Sato -viljelykilpailussa, kun hybridirukiin koelohkolta päästiin korjaamaan yli 10 000 kilon hehtaarisato. Ympäristötuen lannoitussäännökset eivät tunne tällaisia satotasoja; ne eivät vastaa uusien viljalajikkeiden kasvanutta sadontuottokykyä.

Ympäristötuen avulla ei viljantuotannon kannattavuutta juuri kohenneta. Sellaisiin euromääriin tuki ei mitenkään pysty nousemaan, kun muistaa, ketkä siitä päättävät. Suuremmaksi kysymykseksi nousee työn mielekkyys ja yrittäjän motivaatio. Sama koskee myös kasvinjalostajia, siemenviljelijöitä ja siemenkauppiaita.

Kasvinjalostus on viime vuosina kehittänyt tuottoisia lajikkeita, ja ne on saatu myös ripeästi viljanviljelijöiden käyttöön. Viljanviljelijän tulisi tässä tilanteessa pystyä hyödyntämään uusien lajikkeiden satopotentiaali täysimääräisesti. EU:lta tai hallitukselta ei saisi tulla sellaista viestiä, että mahdollisimman suuriin satoihin pyrkiminen ei olekaan keskeinen seikka tuotannossa.

Viljelijä tietysti päättää itse, sitoutuuko ympäristötuen ehtoihin vai ei. Tukieurot eivät ole kannattavuuden kannalta ratkaisevia; mahdollisimman suuri ja laadukas sato sen sijaan on. Toisaalta uudistusta valmistelevan työryhmän tavoitteena on, että mahdollisimman moni tuottaja noudattaisi tukiehtoja.

Tilanne on ristiriitainen sekä tuottajan että työryhmän kannalta. Toivottavasti ympäristötuen ehtoihin löytyy ratkaisu, joka ei sodi hyviä tuotantotapoja eikä etenkään tuotannon kannattavuutta vastaan. Maalaisjärkeäkin voi käyttää: Eiväthän ravinteet mihinkään valu, jos kasvit ottavat ne talteen.