Luomubrändillä rajan yli

Suomesta suuri luomumaa? Jorma Ollilan johdolla istunut maabrändivaltuuskunta esittää loppuraportissaan, että vähintään puolet Suomen maataloustuotannosta tulisi olla luomua vuoteen 2030 mennessä. Raportissa on noin sata muutakin ehdotusta, mutta luonto, ympäristö ja sen mukana luomu nousevat vahvasti esille.
Ehdotus luomutuotannon kasvattamisesta ja sen hyödyntämisestä kotimaisen ruuan markkinoinnissa ei ole ollenkaan uusi. Sitä on viljelty yhtä pitkään kuin luomu-sana on kuulunut suomalaisten sanavarastoon. Mutta ei valmiinkaan idean lämmittäminen huono keksintö ole. Päinvastoin.
Luomutuotanto ei ole kuitenkaan saanut riittävästi kantoa siipiensä alle. Tällä hetkellä luomutuotteiden osuus elintarvikkeiden kulutuksesta on Suomessa yksi prosentti ja viljelyalasta luomulla on noin kuusi prosenttia. Pieniä lukuja verrattuna siihen optimismin määrään, mitä luomusta on vuosien varrella kuultu.
Vaatimattomat tuotantomäärät eivät johdu tuottajista. Kuluttajat eivät edelleenkään tungeksi luomutiskeillä, ja kaupallakin on heikon kysynnän takia melko suppeat luomuvalikoimat. Yksi syy suomalaisten hitaaseen luomusyttyvyyteen lienee se, että täällä myös tavanomaisesti tuotetut elintarvikkeet ovat puhtaita. Taitavat olla luonnonmukaisempia kuin esimerkiksi hollantilainen luomu. Viime aikoina luomun kysyntä on tosin lisääntynyt ja osa viljelijöistä löytänyt tuotannolleen kasvavat markkinat.
Jos brändäys onnistuu ja luomuruualle syntyy kysyntää, on syytä olla tyytyväinen. Toimivien markkinoiden imussa uusia tuottajia löytyy varmasti. Edellytyksenä tietysti on, että luomusta saadaan tuotantokustannuksia vastaava hinta. Tehokkaasti hyödynnettynä luomumaan maineen pitäisi kantaa myös ulkomaille. Onko tulevaisuutemme luomuviennissä?