Hyvä Sato 2010 -viljelykisan tulokset olivat yllättäviä ja niin ovat ravinnejäämien tarkastusten tuloksetkin. Orgaanisista luomulannoitteista jäi viime kesän satokilpailussa melkoiset määrät fosforia peltoon. Typpeä jäi käyttämättä eniten Raision ja yliopiston professorien vehnän viljelystä.

Hyvä Sato 2010 -kilpailun voitti ylivoimaisesti Öljypellavayhdistys. Yhdistys viljeli Laser-öljypellavasta huippusadon ja 1 462 euron katteen hehtaarilta. Hopealle sijoittunut Helsingin yliopiston professorien joukkue hävisi Amaretto-vehnän siemenviljelyllä Öljypellavayhdistykselle katteessa peräti 249 euroa hehtaaria kohti.
Voittajajoukkueen ravinnetaseet olivat myös parhaimmasta päästä. Öljypellavayhdistyksen viljelemä Laser-öljypellava imuroi pellosta siemeniinsä 32 kiloa enemmän typpeä ja 4 kiloa enemmän fosforia kuin joukkue levitti ravinteita keväällä peltoon.
Tulos on hyvä, sillä kilpailulohkojen ravinnetaselaskelmat tehtiin tiukimpien laskentaperiaatteiden mukaan. Poikkesimme nimittäin Maaseutuviraston ohjeista ja otimme huomioon kaikki lannoitteissa olevat typpi- ja fosforiravinteet.
Maaseutuviraston ravinnetaseen laskentaohje ottaa huomioon vain liukoisessa muodossa olevat ravinteet tai osan niistä. Siksi viraston laskentaohjeella eloperäisistä ravinteista jää helposti huomioimatta kaksi kolmannesta typestä ja suurin osan fosforista.

NSL:n ja Bernerin sadot
keräsivät myös ravinteet talteen

Hyvällä ravinnetaseella peltojaan viljelijät myös Nylands Svenska Lantbrukssällskap ja Berner Kasvinsuojelu. Tehoneuvojien kylvölannoituksessa annetulla 120 kilon typpilannoitusmäärällä ravinnetase jäi myllyvehnän viljelyssä nolliin. Fosforia Zebra-vehnän sato käytti 13 kiloa enemmän kuin joukkue sitä lannoituksessa peltoon lisäsi.
Bernerin fosforitase jäi 6 kiloa miinukselle. Typpitasekin oli 78 kiloa miinuksella, kun hernesadossa poistunut typpimäärä vähennettiin lannoitukseen käytetystä typpimäärästä. Se tarkoittaa, että vajeen paikkasivat herneen typensidontaan erikoistuneet Rhizobium-bakteerit. Ne tuottivat Hulda-herneen juurinystyröissä vähintään sadan kilon typpimäärän hehtaarilla, koska lahoavasta juuristosta jää peltoon kokemuksen perusteella noin 20–30 kiloa typpeä seuraavan viljelykasvin hyödyksi.
Jos herneen juuristo ehti jo syksyllä osan typestä vapauttaa, oli sillä Bernerin viljelyksellä myös käyttöä. Herneen aluskasvina kesän aikana sinnitellyt kumina ei nimittäin tahtonut jaksaa alkusyksyn kuivuudessa kehittyä riittävän vahvaksi talvehtimista varten. Muutaman syyssateen saatuaan kuminan kasvu kuitenkin piristyi silmin nähden ja sen juuren niska paksuni lopulta riittävästi talvilepoa varten.

Ylipistolla ja Raisiolla
oli heikoin typpitase

Helsingin yliopiston professorijoukkue ja Raisio ylilannoittivat vehnänsä typellä. Fosforia joukkueiden sadot sen sijaan käyttivät pellosta esimerkillisen hyvin.
Proffien siementuotantoon tarkoitettu Amaretto-vehnä kasvoi 149 kilon typpilannoitusmäärällä reilun 6 tonnin sadon ja valkuaista jyviin kertyi 13,5 prosenttia. Typpeä jäi ylilannoituksen seurauksena käyttämättä 25 kiloa hehtaarilta.
Raisio käytti typpilannoitusta keväällä sijoituslannoituksessa 124 kiloa hehtaarille. Se tuotti Quarna-kevätvehnästä 4,2 tonnin hehtaarisadon ja 17 prosenttia valkuaista jyviin. Typpilannoitus oli hehtaaria kohti 14 kiloa liian suuri.
Jälkiviisautta tämä tietysti on, mutta molemmat joukkueet olisivat päässeet parempaan taloudelliseen lopputulokseen, jos osa nyt käytetystä typpilannoitusmäärästä olisi päätetty jättää myöhemmin kasvukaudella levitettäväksi. Tämä oli alkujaan Nylands Svenska Lantbrukssällskapin lannoitustaktiikka. Lisätyppeä joukkue ei kuitenkaan kuivuuden vuoksi vehnälleen lopulta levittänyt ja taktiikan valintaan joukkue olikin säästyneen lannoituspanoksen vuoksi tyytyväinen.

Peltojen liukoisessa
typessä ei ollut eroja

Vaikka typpilannoituksen tehokkuudessa oli ravinnetaselaskelman mukaan suuria eroja joukkueiden välillä, erot eivät kuitenkaan näkyneet peltojen liukoisen typen määrissä. Ravinnetaselaskelman osoittaman suuri tai pieni ravinnejäämä ei ollut millään lailla yhteydessä maasta mitattuun liukoisen typen määrään. Ehkä syyskuun sateet olivat jo huuhtoneet ylimääräiset liukoiset typet syvempiin maakerroksiin.
Liukoisen typen mittauksia varten otimme jokaisesta kilpailulohkosta maanäytteet lokakuun 1. päivänä. Näytteissä olevat liukoiset typpivarat analysoi Viljavuuspalvelu Oy. Yhtiö laski myös tulosten perusteella, paljonko pelloissa typpivaroja oli kiloina per hehtaari.

Luomu jätti peltoon
edelleen eniten fosforia

ProAgrian ja Elosadon luomuviljelyksillä jäin peltoon edellisvuoden tapaan suurin määrä fosforia. Elosadon lihaluujauhopohjaisesta Erikois-Viljo-kierrätyslannoitteesta fosforia kertyi peltoon jopa 30 kiloa hehtaarille.
Jos luomutiimien ravinnetase olisi fosforin osalta laskettu ympäristötuessa voimassa olevien sääntöjen perusteella, olisi ProAgrian luomuviljelys osoittanut 14 fosforikiloa miinusta 12 plussakilon sijaan. Elosadon 30 fosforikilon ylijäämä olisi laimentunut vain kolmeksi kiloksi ylijäämäfosforia.
Ympäristötuen sääntöjen mukaan suoritettu lannoitus jättää siis melkoiset määrät ravinteita huomiotta. Mielenkiinnolla seuraamme, hyödyntävätkö luomujoukkueet tätä porsaanreikää tukiehdoissa jatkovuosinakin jatkamalla ravinteiden varastointia peltoon vai alkavatko joukkueet hyödyntää maahan jo kertyneitä ravinteita viljelyssä.