Jatkuva kasvatus
ei sovi joka metsään

Tutkijoiden ja viranomaisten puhe eri-ikäisrakenteisesta metsänkäsittelystä tarkoittaa samaa kuin kansan puheenparressa metsän jatkuva kasvatus. Menetelmässä hakkuita voidaan toteuttaa monella tavalla ja sen raja esimerkiksi yläharvennukseen ja ennen päätehakkuuta tehtäviin väljennyshakkuisiin on epäselvä.

Puuntuotannolliseen kestävyyteen tähtäävä eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus perustuu käytännössä poiminta- tai pienaukkohakkuisiin. Metsikön kasvattamiselle ja käsittelylle on ominaista puukohtainen metsänkäsittely. Metsää uudistetaan ja kasvatetaan samanaikaisesti, eikä sen kehityksessä ole eroteltavissa kuviokohtaisesti samanlaisia selväpiirteisiä uudistamis- ja kasvatusvaiheita kuten metsikkötaloudessa.

Poimintahakkuita tehdään noin 10–30 vuoden välein ja niissä poistetaan pääasiassa suuria puita hakkuutulojen saamiseksi, metsän eri-ikäisrakenteen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi sekä luontaisen uudistumisen turvaamiseksi. Myös vialliset ja sairaat puut poistetaan, ellei niitä jätetä säästöpuiksi.

Eri-ikäismetsätalouden kaikkia etuja ja riskejä ei vähäisen ja suhteellisen lyhytaikaisen tutkimuksen vuoksi vielä tunneta riittävästi. Menetelmänä poimintahakkuu sopii tähänastisten tutkimusten mukaan parhaiten sellaisiin kuusikoihin, joissa taimettumiselle on hyvät edellytykset. Tyvilahosta kärsiville alueille poimintahakkuita ei voi suositella. Uuden kasvun aikaansaaminen on jatkuvan kasvatuksen kriittisin asia, männiköissä se ei tämän hetken käsitysten mukaan onnistu.

Pienaukkohakkuussa tavoitteet ja toimenpiteet ovat metsikkökohtaisia. Metsikkö uudistetaan vähitellen tekemällä pieniä aukkoja, jotka taimettuvat luontaisesti tai ne viljellään. Jos pienaukkojen väliin jää kapeita kaistaleita tai rikkonaisia välialueita, ne voidaan hakata myöhemmin kokonaan pois ja uudistaa esimerkiksi viljelemällä. Kullakin hakkuukerralla tehtävien aukkojen koko ja määrä riippuvat uudistamistavoitteista.

Tutkijoiden mukaan metsän peitteellisyyttä säilyttävien metsänkäsittelymenetelmien käyttöönotto näyttäisi lisäävän metsien rakenteellista ja ekologista monimuotoisuutta. Tiettyjä eri-ikäismetsän piirteitä voidaan saavuttaa myös jättämällä uudistamisalueelle tavanomaista suurempi osa siemen- ja suojuspuista säästöpuiksi.

Näyttää siltä, että ainakin osa uhanalaisista ja vaateliaista vanhan metsän eliölajeista hyötyisi peitteellisestä metsänkasvatuksesta. Eri-ikäismetsänkasvatus ei kuitenkaan automaattisesti ylläpidä runsaampaa metsäluonnon monimuotoisuutta verrattuna tasaikäisen metsän kasvatukseen, ellei metsässä aktiivisesti ylläpidetä lajien esiintymiselle tärkeitä rakenteita ja elinympäristöjä.

Viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että eri-ikäismetsätalous voi olla kannattavuudeltaan vertailukelpoinen ja joissain tapauksissa kannattavampi menetelmä kuin tasaikäisen metsän kasvatus. Eri-ikäismetsätalouden liiketaloudellinen kannattavuus verrattuna viljelymetsätalouteen näyttää olevan sitä parempi, mitä heikommat kasvuolosuhteet ovat ja mitä korkeampaa korkoa vaaditaan. Tutkimus on osoittanut myös, että tasaikäisessäkin metsätaloudessa päästään parempaan kannattavuuteen käyttämällä yläharvennuksia kuin alaharvennuksia puuston rakenteen sen salliessa.

Eri-ikäismetsätaloutta koskevia pidempiaikaisia seurantatutkimustuloksia ei Suomessa kuitenkaan vielä ole ja tästä syystä esimerkiksi metsän uudistumiseen ja pienemmän puuston kasvukykyyn liittyy epävarmuutta. Metsänjalostuksen tuottamat hyödyt tulevaisuudessa voivat jäädä saamatta eri-ikäismetsätaloudessa, ellei metsiä uudisteta ainakin osittain viljelemällä.