Sikojen hyvinvointiasetukselle kallis hintalappu

Sika-ala on elänyt viime vuodet kustannuspaineiden kierteessä. Lausuntokierroksella ollut eläinsuojelulain uudistukseen liittyvä sikojen hyvinvointiasetus ei tuo tilanteeseen yhtään helpotusta, sillä se tulee edelleenkin nostamaan kustannuksia tuottajaportaassa – eikä maksumiehistä ole tietoakaan.

Asetusehdotuksen mukaan sioille on annettava lisää tilaa, sairaskarsinat tulevat pakollisiksi ja kaikkiin karsinoihin tulisi päästä luonnonvaloa. Lisäksi porsiville emakoille on annettava pesäntekomateriaalia riippumatta siitä, miten sikalassa poistetaan lanta. Ehdotuksessa karsinoiden lattiasta lihasioilla korkeintaan kolmannes ja porsituskarsinoissa korkeintaan puolet saisi olla ritilälattiaa.

Vapaata lattia-alaa lukuun ottamatta kaukalon alle jäävää osaa tulisi olla yli 110-kiloiselle lihasialle vähintään 1,2 neliömetriä ja pienemmille 0,9 neliötä. Lain sallimat minimialat ovat nyt 1,0 ja 0,65 neliötä. Tilavaatimus harventaisi selvästi sikojen määrää, sillä nykyisen mitoituksen mukaan 12 lihasian karsinassa voisi uuden asetuksen mitoituksella olla alussa yhdeksän ja viimeisinä kasvatusviikkoina kahdeksan sikaa.

MTT Taloustutkimuksen tekemän selvityksen mukaan uusi asetus tietäisi muutostarpeita noin joka toisessa sikalassa. Nettokustannukset tilaa kohti ovat arviolta 2 000–3 000 euroa vuodessa ja tuotettua sianlihakiloa kohti noin 1–4 senttiä. Eniten kuluja nostaisi muutokset ritilöiden korvaamisesta kiinteillä lattioilla. Työmäärän vaikutuksia on vaikea arvioida.

Näitä kustannuksia on vaikea kompensoida millään muulla keinoin kuin tuottajahintoja nostamalla tai yhteiskunnan osoittamalla investointituella. Jälkimmäinen ratkaisu olisi siinäkin mielessä viisain, sillä se ei aiheuttaisi niin suurta kilpailuetua ulkomailta vyöryvälle ja epäilemättä halvemmalla tuotetulle sianlihalle.

Hyvinvointiasetuksen vaikutuksia tässä lehdessä arvioinut lihasiantuottaja sanoo, että valtakunnan siantuotanto on jatkuvasti uudistuva ketju. Suomen tuotanto, noin 200 miljoonaa kiloa, muodostuu karkeasti 2,35 miljoonasta siasta. 15 vuoden siirtymäajan jälkeen meillä olisi Suomessa 700 000 koditonta sikaa.

Jos kotimaisen lihan tarve jatkuu nykyisellään, tuottajan laskelmien mukaan meidän olisi siirtymäajan puitteissa rakennettava vähintään 200 000 uutta sikapaikkaa. Tämä merkitsisi alalle 120 miljoonan euron investointitarvetta.
Siirtymäaika lainmuutoksen voimaantulolle on 15 vuotta. Se kuulostaa pitkältä, mutta on tuotantoaan ja talouttaan suunnitteleville sikatilallisille kuitenkin lyhyt ajanjakso.