Aperuokinnassa myös sudenkuoppia
Teksti: Jussi Knuuttila
Appeella on paljon hyviä puolia, mutta ei kaikki ole pelkkää auringonpaistetta. Tutkija Auvo Sairanen varoittaa appeen käyttäjiä muutamista sudenkuopista.
Rehukomponenttien hygieenistä laatua on syytä valvoa tiukasti. Eläimet joutuvat syömään huononkin rehun, jos sitä on appeeseen sekoitettu. Tämä voi altistaa vaikeillekin ruokintaperäisille häiriöille.
Apesekoittimen tyhjentyminen on syytä tarkastaa silloin tällöin, jotta sekoittimeen ei jää salakavalia mällejä pilaantumaan.
Säilörehun kuiva-ainepitoisuutta on syytä tarkkailla myös. Punnitsemalla tapahtuva annostelu ei tee eroa kuiva-ainepitoisuuden suhteen. Vaarana on silloin, että säilörehun kuiva-aineen osuus jää melkoisesti pienemmäksi kuin on tarkoitettu.
Erillisruokinnassa tätä vaaraa ei ole, koska lehmät syövät märempää säilörehua kilomääräisesti enemmän.
Tarkkailtavia
seikkoja
Säilörehun analysointi on Auvo Sairasen mielestä perusta, josta appeen koostaminen täytyy aloittaa. Kuiva-ainepitoisuus on tärkeä tieto. Kuiva-aineen energiapitoisuus on välttämätöntä selvittää. Säilörehun raakavalkuaisella ei ole suurta merkitystä, mutta karkearehuilla alle 13 prosentin raakavalkuaispitoisuudella voi harkita ureapitoisen täydennysrehun käyttöä.Sairasen mukaan säilörehun matalaa D-arvoa voi kompensoida nostamalla apeseoksen energiapitoisuutta. Valkuaisen lisäämisellä ei saada yhtä hyvää vastetta. Korkeiden D-arvojen tavoittelu on aika vaikeaa, etenkin jos halutaan hyvät arvot sekä kevät- että syyssadosta, sanoo Sairanen.
Korkea D-arvo keväällä kostautuu helposti matalana D-arvona syksyllä ja päinvastoin. Kolmen niiton systeemissä hyvin sulavan säilörehun teko onnistuu helpoimmin. Sairanen kuitenkin arvelee, että kohonneet korjuukustannukset syövät helposti edun.
Apeseos on mahdollista virittää liian kunnianhimoiseksi. Seurauksena on vääjäämättä pötsien happamoituminen, joka puolestaan johtaa sorkkavaivoihin ja muihin liiallisen energiansaannin aiheuttamiin ongelmiin.
Hankalaksi asian tekee se, että ongelmat hiipivät hitaasti. Jotkut lehmät saattavat lisätä tuotostaan, kun herkimmät jo vähentävät sitä. Sairasen mukaan nopea ja toimiva korjausliike on väkirehun vähentäminen ja hyvälaatuisen säilörehun osuuden lisääminen.
”Yksinkertaisuus toimii yleensä appeen käytössäkin parhaiten”, Sairanen sanoo.
KOKO SISÄLTÖ 5 /2011
- Maidontuotanto: Aapis Maito sai tuotannon raiteilleen
Tutkimus: Sosiaalisesti taidokas tuottaja osaa verkostoitua ja oppia
Hyvä Sato: Viljat jäämässä vähemmistöön Hyvä Sato -kilpailussa
Nurmiviljely: Rikkakasvit eivät aina ole haitaksi
Lannoitus: Kaliumreservit käyttöön
Öljykasvit: Kiialan syysrapsi lähti hyvään kasvuun
Viljamarkkinat: Kesäkaudella viljamarkkinat heiluvat sään tahdissa
Viljamarkkinat: Fazer Mylly joutui myös maksamaan hintaheilahteluista
Lukijamatka: Alpit avautuvat
Peltoviljely: Uusi tekniikka maatilan johtamisen avuksi
Emolehmätuotanto: Johtoajatuksena helpot emot
Sikatalous: Sikojen hyvinvointihanke kokosi lähes 1 500 tuottajaa
Eläinterveys: Lehmän käytös kertoo elinympäristön kunnon
Maatalousopinnot: Opiskelijoilta uusia tuulia tiloille
Vuohituotanto: Kuttulasta kajahtaa
Maidontuotanto: Kustannusarvio piti hyvin kutinsa
Kasvinviljely: Fosforin käyttöön tehoa maasienellä
Työhyvinvointi: Masto-hankkeesta tukea jaksamiseen
Biokaasun tuotanto: Biokaasua myös säilörehusta
Erikoistuotanto: Hirvelän talkkuna paahtuu puu-uunissa
Terve Eläin: Ape on kaikille naudoille hyvä ruokintamenetelmä
Toistuvat:
Uutisia
Vähätalo
Verkossa
Antinpoika
Terveenä työssä
Vaaran paikka
Nollarajalla
- Kannen kuvat Silja Vuori ja Silvi Kaarakainen.
- Seuraava Maatilan Pellervo ilmestyy 1.6. ja Kodin Pellervo 19.5.2011.
Pellervon Iso Kalenteri » sisältyy Maatilan Pellervon tilaukseen.