Maksimisato vai paras
taloudellinen tulos?

Ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta tarkastelee ympäristötukijärjestelmää kahdesta kulmasta. Viljelijän kannalta maksimisatoa tärkeämpi on paras taloudellinen tulos. Se syntyy alemmalla lannoituksella kuin maksimisato. Lannoituksen taloudellinen optimi kyllä kasvaa, kun jalostus nostaa lajikkeiden sadontuottokykyä.
Yhteiskunnan kannalta ei välttämättä ole paras vaihtoehto se, mikä on yksilölle eli viljelijälle paras.
”Kun lannoitustasot kasvavat, huuhtouma kasvaa myös. Alhaisilla lannoitustasoilla pellon ominaisuudet ja muokkausteknologia ratkaisevat huuhtouman. Kun lannoitteen määrä kasvaa, huuhtoutuminen lisääntyy aina.”
Lannoitusrajoissa Ollikainen hakee tasapainoa huuhtouman ja viljelijän tulon välillä.
”Tiedetään, että yksittäisen pellon vaikutus huuhtoumaan on pieni. Huuhtoumassa on kyse kokonaisuudesta. Viljelypinta-alan kasvaminen on lisännyt typen kokonaishuuhtoumaa. Vuodesta 1995 vuoteen 2007 viljelyala on kasvanut Suomessa viisi prosenttia, Saaristomeren alueella kymmenen prosenttia. Tällä on vaikutusta kokonaisuuteen.”
Nykyistä tehokkaammalla tuotannolla saataisiin tuotettua samansuuruinen sato, mutta silloin viljelypinta-alan tulisi olla pienempi huuhtoumien vähentämiseksi. Silloin viljelijä voisi lannoittaa enemmän.
”Yksittäisen viljelijän kannalta typpirajat ovat ehkä tiukkoja. Mielestäni huono puoli on, että jokaista yksittäistä viljelijää kohdellaan tiukasti, mutta kokonaishuuhtoumaa ei laiteta kuriin.”