Urakkaa urakan päälle

Maatilojen koko on kasvanut huimaa vauhtia viime vuosina. Yhä useammalla tilalla viljelyala kerrotaan kolminumeroisena lukuna, samoin lypsy- ja emolehmien sekä emakoiden määrä. Sama suunta jatkuu. Yllättäen tilakoon kasvu ei ole yksinomaan harventanut maatilayrityksiä, vaan tilojen ympärille on syntynyt myös uutta yritystoimintaa, kun suurenevat tilat teettävät osan töistään urakoitsijalla.

Koneurakointi istuu luontevasti nykymaatalouden kumppaniksi, ja monessa maatilayrityksessä sen avulla on ratkaistu ajan- ja rahankäyttöongelmia. Kun urakoitsija tekee osan peltotöistä, yrittäjät pystyvät hallitsemaan paremmin sekä työ- että vapaa-aikaansa. Lisäksi vältytään suurilta kertainvestoinneilta ja useimmiten pellolle saadaan parempi kalusto kuin mihin omana hankintana olisi varaa.

Tyypillisimpiä ulkoistettuja töitä maatiloilla lienevät lietteen levitys, säilörehun korjuu, suorakylvö, puinti ja nykyisin myös kasvinsuojeluruiskutukset. Ne ovat sesonkitöitä ja koneet niin hinnakkaita, ettei niiden hankinta vain yhden tilan tarpeisiin ole läheskään aina järkevää. Urakoitsija pystyy sen sijaan saamaan tehokkaille koneille riittävästi – tai ainakin enemmän – käyttötunteja. Parhaimmillaan systeemin kuuluisi toimia niin, urakoitsija saa itselleen palkan ja palvelun tilaajakin työn tehdyksi kohtuukustannuksin.

Koneurakointi on avannut myös toista kautta mahdollisuuksia maaseutuyrittämiselle ja maataloustuotannon jatkamiselle. Koneurakoinnista on kehittynyt monelle tilalla kokonaan uusi ”tuotantosuunta”. Siitä saatavat lisäansiotkin nousevat sellaisiksi, ettei enää voida puhua sivuelinkeinosta.

Perinteisesti koneurakoitsijat ovat löytäneet metsästä runsaasti työtä. Kotimaisen energian käytön lisääntyminen laajentaa sielläkin sekä pää- että sivutoimisten urakoitsijoiden työkenttää. Tästä Maatilan Pellervosta voit lukea, mitä miettivät urakoitsijat itse ja mitä heidän asiakkaansa. Kiinnostavia lukuhetkiä!