Suomi on sianlihan tuottajahintojen kehitysmaa Euroopassa. EU:n keskihinta oli 1,785 euroa, mutta Ruotsissa, Saksassa ja Puolassa hinnat hipovat kahta euroa, paljastuu Maaseudun Tulevaisuuden elokuun loppupuolella julkaisemasta artikkelista. Hintaero on parhaimmillaan yli 20 senttiä verrattuna meikäläisiin ”sikahintoihin”. Vain Tanskassa, Hollannissa ja Belgiassa hinnat ovat olleet matalammalla tasolla.

Kyse ei ole mitenkään kohu-uutisesta, sillä Suomen tuottajahinta on jo pitkään ollut EU-maita alempi pysyteltyään 1,67 euron tuntumassa likimain kymmenkunta vuotta. Näin siitäkin huolimatta, että meillä tuotantokustannukset ovat kasvaneet vertailumaita huomattavasti enemmän, viimeisten parin vuoden aikana jopa 55 senttiä tuotettua lihakiloa kohti. Tilanne on jatkunut jo pitkään kestämättömänä. Ei ihme, että monella tuottajalle on sananmukaisesti tullut mitta täyteen ja monen sikalan ovelle on pantu pönkä.

Tähän mennessä tehtyjä tuottajahintojen nostoja voi pitää täysin riittämättöminä. Eleenä ne ovat kuitenkin oikeansuuntaisia, mutta toivottoman pieniä ja hitaita. Kauppa reagoi muutoksiin paljon herkemmin kuin jalostava teollisuus ja pystyy kuittaamaan hinnankorotukset helpommin lopputuotteiden hintalapuissa.

Nyt kaupan ja teollisuuden välissä käytävät hintaneuvottelut tapahtuvat yksinkertaisesti liian hitaan vieterin vetäminä. Siinä porsas on todellakin ehtinyt syntyä, kasvaa lihasiaksi ja tullut vielä syödyksikin ennen kuin sen hinta on kilahtanut tuottajan kassaan. Ja siinä välissä rehurekka on käynyt pihassa monta kertaa ja kohonneet laskut maksettu korkoineen.

Sikasyklin aallonpohja on kestänyt poikkeuksellisen pitkään, jo useita vuosia, eikä äkillistä noususuhdannetta voi pitää lyhytaikaisena kausihintavaihteluna. Pikemminkin päinvastoin, sillä rajusti nousseet rehuviljan maailmanmarkkinahinnat nostavat pakostakin hintoja ylöspäin.

Mikäli tilastoihin on uskomista, tulee syksyllä tai viimeistään ensi talvena lihapula. Näin siksi, että lihateollisuus ei pian pystykään tyydyttämään lihan tarvettaan – varsinkaan kalliimmalla ulkomaisella sianlihalla – kun kotimainen tuotanto ei vastaa kysyntää. Vaikka tuottajahinnat nousisivat, eivät Suomen vajaat 1400 sikatilaa pysty nopeasti kasvattamaan tuotantoaan niihin mittoihin mitä se oli sikakriisin alussa. Siinä vaiheessa kaupan sektorinkin on uskottava, jotta tuottajahintojen nosto on ainoa keino pitää omavaraisuutta yllä.


Uusin lehti

SISÄLLYS 8/2012

    Pääkirjoitus
    Ajankohtaista

  • MAIDONTUOTANTO
  • Varmuutta ja selkeyttä arvostettiin Tapiolan navettainvestoinnissa

    Lypsyrobotti muuttaa työn luonnetta Soukaisten tilalla

    Seitsemän 50-tonnaria pikkunavetassa

    22 Puhtaita eläimiä - kiitos!

  • NAUDANLIHANTUOTANTO
  • Sonnit kokeessa - väkirehut vertailussa

    Emolehmien kasvatus vei kuvataiteilija Anna Siiriäisen mukanaan

    Rotukarja hoitaa perinnemaisemaa Outokummussa

  • SIKATALOUS

  • Yhdistelmäruokinta sikojen ruokinnassa

    Porsastuotannon tuloksia

  • ULKOMAAT

  • Mitron maatilalla Etelä-Italiassa eletään perinteitä kunnioittaen

  • SUORAMYYNTI
  • Lihantuottaja K-kaupan konsulenttina

    Satulamäen kotilammas keskittyy suoramyyntiin

  • KANANMUNANTUOTANTO
  • Mäkiperen tilalla on broilereiden hyvinvointi etusijalla

    Kesäkanoista kehkeytyi uusi harrastus

    Ulkokanaloista tuli uusi tuotantomuoto Ruotsiin

  • Kannen kuva: Päivi Kapiainen-Heiskanen • Seuraava Eläin-liite ilmestyy 4.10.2012


  • Pellervon Iso Kalenteri » sisältyy Maatilan Pellervon tilaukseen.