Yhdistelmäruokinta

Kuva Antje Scchubbert

Säilörehu sikojen rehuna kiinnostaa tutkijoita ympäri Eurooppaa. Hyödyt porsastiloille ovat ilmeisiä. Onnistumisen kannalta avainasemassa ovat tulevaisuuden rakennusratkaisut.

Vihantarehun hyödyt ovat moninaisia. Niistä tutuimpia ovat virikehyöty, pitempi syömisaika ja kylläisyyden tunne sekä niiden myötä vähentynyt aggressiivisuus. Vähemmän tuttu, mutta kestävän sikatuotannon kannalta merkityksellinen, hyöty on typen siirtyminen virtsasta kiinteään lantaan. Se muuttaa sianlannan hiilen ja typen sekä typen ja fosforin suhdetta, mikä parantaa lannoitearvoa ja vähentää ympäristöhaittoja. Muutos johtuu vihantarehun aiheuttamasta muutoksesta ruoansulatuskanavan bakteerikannassa.

”Itse asiassa aineenvaihdunta toimii melko lailla eri tavalla riippuen siitä, sisältääkö sikojen rehuannos karkea- tai vihantarehua vai ei”, Antje Schubbert saksalaisesta Kasselin yliopistosta toteaa. Hän johti tutkijana kolmevuotista hanketta, jossa tutkittiin mahdollisuutta korvata osa emakkojen väkirehuannoksesta erilaisilla vihantarehuilla. Tutkimuksessa vertailtiin olkea, heinää, apilasäilörehua, maissisäilörehua ja maa-artisokanmukuloita. Rehuja testattiin sekä koeolosuhteissa että yhdeksällä eri tilalla. Tiloilla ei ollut ennestään kokemusta vihantarehun käytöstä, ja yksi tutkimuksen tavoitteista olikin löytää keinoja vihantarehuruokinnan käytännön toteutukselle.

Kaikille tiloille ei löytynyt hyvää ratkaisua, mutta tutkimuksen päätyttyä puolet tiloista jatkaa edelleen yhdistelmäruokintaa. Synnytysten helpottuminen ja työilmapiirin rauhoittuminen olivat tuottajien mielestä yhdistelmäruokinnan tärkeimmät hyödyt.

Vasta tulevaisuudessa nähdään, voidaanko käytännön tasolla päästä tilanteeseen, jossa vihantaruokinnasta saatava tuotannonlisäys ylittää siitä koituvat lisäkustannukset. Toistaiseksi Schubbertin kollegan Rainer Löserin laskelmien perusteella voidaan vain todeta, että osalla tiloista vihantaruokinta on mahdollista järjestää siten, ettei siitä aiheudu lisäkustannuksia. Laskelmien mukaan vihantaruokinnan lisäkustannukset olivat 0−67 euroa vuodessa emakkoa kohden. Tutkimusryhmän mielestä suurin syy odotettua pienempiin tuotantohyötyihin on tuottajakentän asenteessa. Kyse on niin suuresta muutoksesta, että se pystytään käytännössä toteuttamaan vain asteittain.

Artikkeli jatkuu lehdessä keskittyen mm. rehulaatuihin ja yhdistelmäruokinnan vaatimiin tiloihin ja laitteisiin.