Tässä maassa on tehty tutkimus jos toinenkin kuluttajien innokkuudesta ostaa luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa. Kaikista selvityksistä saadaan aina sama tulos: Luomua halutaan. Innostus ei kuitenkaan tunnu ulottuvan kaupan kassalle asti, siellä ratkaisee hinta. Samalla syntyy mielikuva, että tuottaja on syypää luomuvalikoiman niukkuuteen.

 

Luomutuotanto ei ole puuhastelua, ei myöskään hyväntekeväisyyttä. Se on ammattimaista toimintaa ruokaketjun alkupäässä, ja tuottajan on tienattava sillä leipänsä. Koska luomussa sadot jäävät usein tavanomaista viljelyä pienemmiksi ja tuotantokustannukset pyrkivät nousemaan korkeammiksi, lopputuotteen hinta pakostakin nousee.

 

 

Suuriinkin käänteisiin tottuneet suomalaisviljelijät kyllä osaavat tuottaa luomua, jos tuotannolle löytyy riittävästi kysyntää. Kauppiaalle tuskin on merkitystä, millä tavalla tuotetusta ruuasta hän katteensa ottaa. Ratkaisijan paikalle nousee loppupelissä kuluttaja itse – siellä kaupan kassalla.

 

Luomutuotannosta on syntynyt muutamia muitakin merkillisiä mielikuvia. Eräät piirit haluavat rakentaa luomun ja tavanomaisen tuotannon välille raja-aitaa; ikään kuin toinen olisi oikea ja toinen väärä tuotantotapa. Viljelykasvit eivät tätä jakoa tee. Niille on samantekevää, ovatko ravinteet peräisin karjanlannasta vai lannoiterakeesta! Keskustelussa unohtuu se tosiasia, että Suomessa myös tavanomaisesti tuotettu ruoka on puhdasta ja ympäristöystävällistä.

 

 

Perusteeton on myös mielikuva, että luomu olisi aina pienimuotoista ja tuotantotavat peräisin 1950-luvulta. Joku voi onnistua pienissäkin puitteissa, mutta luomutuotannossa tarvitaan myös niitä, jotka viljelevät suuria peltoaloja ja perustavat isoja kotieläinyksiköitä. Silloin tuotantomäärät saadaan riittävän suuriksi, mutta pelloille tarvitaan kunnollinen kalusto.

 

Luomutuotteiden saaminen markkinoille, kuluttajan ulottuville, on edelleen vaikeaa. Kauppa ei ole juuri tullut tässä asiassa tuottajan avuksi, vaan se haluaa jättää asian viljelijöiden hoidettavaksi ja vaatii suuria tuotantomääriä. Tässä Maatilan Pellervossa on juttu luomutuottajien osuuskunnasta, joka kokoaa ja välittää luomutuotteita markkinoille. Osuuskunnan jäsenten mielestä systeemi pelittää. Yhteistyö kannattaa.

 

Teemu Pakarinen

teemu.pakarinen(a)pellervo.fi

Uusin lehti

SISÄLLYS 9/2013

  • Pääkirjoitus

  • MAATILAYRITYS: Viljavuodesta tulossa kohtalainen

  • TUTKIMUS:
    Viljelijän jaksaminen on iso vakuus

  • HYVÄ-SATO -KILPAILU:
    Hyvä Sato -lohkot lähes puitu

  • KASVINVILJELY:
    Jalostajan tarvitsee ennustajan lahjoja

  • KASVINVILJELY:
    Tietoisku yrittäjyydestä

  • NURMIVILJELY:
    Kolmen korjuun taktiikka maksimoi tuoton

  • LUOMUTUOTANTO:
    Tilojen yhteistyöstä vauhtia kasvuun

    Matkailutilan ideana luomu

    Osuuskunta etsii ostajat

    Kalkkunan laiduntamisesta lupaavat tulokset

  • LUKIJAMATKA:
    Texasin karjamaille

  • TURKISTARHAUS: Tarhaaja toivoo työrauhaa

  • HEVOSTALOUS:
    Aktiivitallissa hevosen on liikuttava ruokansa eteen

  • ELÄKETURVA:
    Parannusta osaan työeläkkeistä

  • ERIKOISKASVITI:
    Pensasmustikkaa puolen hehtaarin pelto

  • MAASEUTUYRITYS: Sienten kasvattaja oppii kantapään kautta

  • METSÄ:
    Metsään.fi-palvelu helpottaa metsäasioiden hoitoa

  • TOISTUVAT

    Uutiset
    Herra Punttila
    Vähätalo
    Antinpoika
    Verkossa
    Väinö Vältti
    Vaaran paikka
    Nollarajalla

  • Kannen kuvat: Markku Ruottinen, Johannes Tervo ja Helena Anttila-Lindeman.


  • Seuraava Maatilan Pellervo ja Eläin-liite ilmestyvät 3.10., seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 19.9.2013.



  • Pellervon Iso Kalenteri » sisältyy Maatilan Pellervon tilaukseen.