"Ei ole sellaista yleissääntöä, joka ratkaisisi, milloin on kyse työntekijästä, milloin yrittäjästä. Raja on hämärtynyt ja hommat voi järjestää monella tapaa, mutta uusosuuskuntien kannattaa ottaa selvää, mitä mistäkin järjestelystä seuraa", painottaa professori Seppo Koskinen.

Vaikka työmaailma on mullistunut sellaiseksi, että jokaisessa työntekijässä pitäisi asua pieni yrittäjä, ei työlainsäädäntö ole muuttunut samaa tahtia. Se kastittaa ihmiset edelleen pääosin työntekijöihin tai yrittäjiin.

Työoikeuden näkökulmasta jakoa tarkasteleva professori Seppo Koskinen toteaakin, että ratkottavaa tulee, jos työntekoa ei järjestetä "perinteisellä tavalla".

"Varsinaisia vaikeuksia tulee, jos töitä ei järjestetä mitenkään ja niitä vain ruvetaan tekemään. Moni talkootyötä teettänyt yhdistys tai seura on vedonnut siihen, ettei palkallisen työn teko kannata. Mutta mihin tulkinta johtaa? Kaikki työ kannattaa paremmin, jos se tehdään talkoilla."

"Vaikka työosuuskunnat, yhdistykset, työpajat ja koko kolmas sektori haastavat muuttamaan lakia, ainakaan työoikeuteen ei ole tulossa uudistuksia", Koskinen toteaa.

Hän muistuttaa myös, että työoikeuden suoja on voimassa, halusi sitä tai ei. "Suoja on tehty jokaisen vähimmäisturvaksi eikä vahva työnantaja tai heikossa asemassa oleva työntekijä voi siitä irtisanoutua. Siten työntekijäkään ei voi luopua oikeuksistaan ilmoittamalla tyytyvänsä vähempään."

"Työttömyysturva korostuu liikaa"

Uusi osuustoiminta -liitteessä (6/99) kerrottiin Järvenpäässä toimivasta Taitoverkosta. Osuuskunta pyysi Eläketurvakeskukselta lausuntoa omista etätyöläisistään. Lausunnon mukaan Taitoverkon etätyöntekijät ovat työntekijöitä eivätkä yrittäjiä. Ja kun he ovat työntekijöitä, osuuskunta maksaa eläkkeen.

Entä mikä olisi ollut vastaus, jos osuuskunta olisi verotusasiassa pyytänyt vero-oikeudelta lausuntoa, ovatko osuuskunnan jäsenet työntekijöitä vai yrittäjiä? "Vaikea sanoa, koska asioita ei voi ratkaista yleisesti", Koskinen toteaa.

"Näyttää, että ainakin työ- ja vero-oikeuden välillä on tulkintaeroja."

"Työoikeus taas ratkoo asioita eri kantilta kuin työvoimaviranomaiset. Vaikka työttömyysturvasta puhutaan paljon, työoikeus ei ole yhteydessä sosiaaliturvajärjestelmään eikä työoikeus tee päätöksiä sosiaaliturvan mukaan", Koskinen muistuttaa.

Yhteyden puute voi olla osuuskunnalle ja sen jäsenelle ongelma silloin, kun työtä ei riitä koko vuodeksi: eikö työttömyysturvan pitäisi silloin tulla tueksi ja eikö olisi parempi, että työtä tekee edes osan vuodesta.

Työoikeuden näkökulmasta taas tuntuu oudolta, kun osuuskunnat korostavat työttömyysturvaa ja antavat siten työvoimaviranomaisten päätösten vaikuttaa yrityksensä liikeideaan.

Uusosuuskuntien kannalta tilanne on erikoinen: jos eri viranomaisten päätöksiä ei voi ennakoida eikä tiedetä, onko yrittäjänä osuuskunta vai sen jäsen, koko osuuskunnan toiminta voi halvaantua. "Eivät osuuskunnat ole muita erikoisemmassa tai vaikeammassa asemassa. Eri viranomaistulkinnat voivat yllättää myös monet yhdistykset ja kolmannen sektorin työntekijät", Koskinen suhteuttaa.

Uusosuuskunnissa työskentelevät ovat Koskiselta peränneet, eikö liiketoiminnan luonteen pitäisi vaikuttaa lain tulkintoihin ja viranomaisten ratkaisuihin. Osuuskuntien pääasiallinen tarkoitushan ei ole voiton tuottaminen. Monet uusosuuskunnat ovat esimerkiksi voineet auttaa ihmisiä, jotka eivät olisi muualta saaneet töitä. Eikö tällainen eettinen kohta vaikuta mitenkään?

"Ei vaikuta silloin, kun ratkotaan työsopimuksiin liittyviä kysymyksiä", Koskinen toteaa.

Hän sanoo yllättyneensä Korkeimman oikeiden päätöksestä, jossa toiminnan korkea aatteellisuus tavallaan tuli punnituksi. Ratkaisua haettiin kysymykseen, onko upseeri työsopimussuhteessa Pelastusarmeijaan vai ei.

"Ajattelin itse, että upseerit liittyvät yhteisöön aatteellisen kutsumuksen vuoksi eikä heitä siten voi pitää työsopimussuhteessa olevina. Korkein oikeus ratkaisi asiain toisin."

Professori Koskinen painottaa, ettei nykyistä työlainsäädäntöä ole kirjoitettu estämään uusosuuskuntien yritystoimintaa.

"Mutta ensin pitää organisoitua ja rekisteröityä ja vasta sitten aloittaa osuuskuntana. Ellei osuuskunta rekisteröidy, ongelmia tulee", Koskinen tähdentää.

"Työelämässä tehdään monenlaisia sopimuksia, koska ihmisten roolit ovat monenlaisia. Jopa julkisella sektorilla toimiva voi laillisesti olla samaan aikaan jollekin toiselle työntekijä taikka toimia yrittäjänä. Esimerkiksi saman alan työosuuskunnissa voi asiat järjestää eri tavoin, mutta jonkun pitää osuuskunnassa tietää, mitä järjestelyistä seuraa ja mihin on sitouduttu, mihin ei."

Viranomaisten erilaiset tulkinnat tai paperisodan paljous eivät professori Koskisen mielestä saisi johtaa siihen, että organisoitumista laistetaan. "Pelisäännöt pitää olla selvillä; eihän osuustoiminta mitään henkimaailman asiaa ole. Ja mitä selkeämmin osuuskunnan ja sen jäsenten asiat on sovittu, sitä vähemmän tulee yllätyksiä ja sitä enemmän voidaan keskittyä varsinaiseen toimintaan."