Kansanliikkeen kolme ulottuvuutta

Lääkäri William King vaikutti merkittävästi ensimmäisen osuuskunnan, Rochdalen Pioneerien syntyyn 21.12.1844. Hän toimi työläisten koulun johtajana; työssä Kingiin juurtui usko oma-apuisen taloudellisen toiminnan polttavaan tarpeeseen ja sen moniin käytännöllisiin ja kiinnostaviin mahdollisuuksiin.

Tunne - tieto - teot

Nykyisen Manchesterin seuduilta Englannista kansanliike lähti muodot löydettyään sitten leviämään. Se leviäminen muuten yhä edelleen jatkuu, esimerkiksi USA:ssa, Kanadassa, Japanissa ja Euroopassa, puhumattakaan monista kehitysmaista, joissa aineellinen puute on polttavinta.

King perusti aatteidensa levittämiseen lehdenkin. Tämän aikanaan hyvin tarkasti luetun The Cooperatorin otsikossa sanottiin:

"Tieto ja yhteenliittyminen on voimaa.
Voima, jota ohjaa tieto, on onnea.
Onni on luomisen tarkoitus."

Tulipa tämä monien liian pateettisena nykypäivään pitämä lainaus nyt vain jotenkin mieleen, kun lueskelin aivan toisenlaista paperia, Aspectumin Jorma Raiken ja Leena Kanervan loppuraporttia Pellervon järjestökampanjasta... Osuustoiminnassa ei siis olekaan kysymys pelkästään bisneksen osaamisesta ja pelkästään aineellisista arvoista. Osuustoiminnassa kun on aina myös sosiaaliset ja henkiset ulottuvuudet. Muuten liikkeestä ei pystytä puhumaan kansanliikkeen tasolla mitään.

Näytti muuten saman sukuiselta loppuraportin jaottelu: Tunne - tieto - teot... ja mikä ohjaa mitäkin.

Sankareita vai antisankareita?

Vielä viime vuoden alussa pörssissä elettiin IT-buumia, joka sekin sitten laantui ja taantui. Muistellaanpa hetki edellistä nousukautta 80-luvun lopulla. Jotakin samanlaista niistä aina löytyy.

OKO:n edellinen pääjohtaja Pauli Komi ennätti noina kuumina kasinovuosina moneen kertaan hermostua tiedotusvälineisiin, jotka joukolla ja näyttävästi lähtivät tekemään aikansa suurimpia sankareita silloisista "kasinopojista". Osuuspankeilla kun oli voimassa linjaus pitäytyä leipälajissaan peruspankkitoiminnassa. Se pelasti ne; sen hyvän maineen imussa osuuspankkien jäsenmäärät nyt nousevat.

Mutta varsinkin media kasvatti silloin jatkuvasti op-ryhmän sisäisiä paineita suunnan muuttamiseksi. Monena vuonna ehdittiin ihailemaan varsinkin SKOP:ia - ennen kuin se sitten POKSahti.

Helsingin Sanomat suurine juttuineen ja laajalla levikillään oli sopulirintaman kärjessä. "Hitaita" osuuspankkeja herjattiin asiassa ja sanottiin niistä:

- Vanha traktori hörähtää...

Kun kasinohuuma sitten oli haihtunut taivaan tuuliin ja sekä veronmaksajille että kilpailijapankeille kallis lasku langennut maksettavaksi, kysäisi Hesarin toimitussihteerinä toiminut Ritva Remes Pauli Komilta eräissä kemuissa:

- No, ootkos nyt pollea?

Presidenttitie katkolla

Joulukuussa tuli suruviesti valtioneuvos Johannes Virolaisen poismenosta. Kun hän politiikan ohella on tunnettu myös osuustoimintaliikkeen, erityisesti osuuspankkitoiminnan, piirissä, niin naputtelen tähän kolme hänen kertomaansa kaskua lehtemme haastattelussa 1999. Ne kertovat erilaisten kansanliikkeiden myös sosiaalisista ja henkisistä ulottuvuuksista omine historiallisine jännitteineen:

Kyösti Kallio Nivalan Maliskylästä oli 30-luvun alussa valittu Suomen Pankin johtokuntaan. Pula koetteli ankarasti niin nivalalaisia kuin monien muidenkin pitäjien viljelijöitä. Se synnytti liikehdintää, jopa "konikapinan".

Pulamiehet, joiden joukossa oli oman vastuunsa hyvin kipeästi kokeneen Kyösti Kallion sukulaisia, arvostelivat Kalliota, että tämä kuulemma vain polttelee vanhoja seteleitä siellä Pankissa:

- Lähettäisi ne tänne Maliskylään! Täällä ne menisivät täydestä arvosta huonotkin setelit, jos eivät Helsingin herroille kelpaa, muisteli Virolainen pulamiesten purnanneen.

Oli ihan jostain yksittäisestä äänestä kiinni, ettei Kallio silloin tipahtanut eduskunnasta. Olisi hänenkin presidenttitiensä samalla katkennut.

Virolaisen oma presidenttitie katkesi selvimmin Mauno Koivistoon 1981. Joulukuussa 2000 Koivisto lausui kauniita sanoja kovimman kilpailijansa muistolle. Kun kansa kerran oli jonkun valinnut, niin pulinat pois sen jälkeen, oli Virolaisen ohje. Sitä eivät muuten aivan kaikki kilpailijat politiikassa noudattaneet.

Riittääkö luotto?

Toinen Virolaisen kertoma juttu oli hänen totisesta kilpailijastaan Ahti Karjalaisesta, joka ei ollut saanutkaan Helsingistä osuuspankista pyytämäänsä lainaa. Ei ollut Karjalaisen luottokelpoisuus pankissa kunnossa.

Virolainen herrasmiehenä jätti kertomatta jutun jujun. Ehkä kuulija sen hoksaa, kun kovista kilpailijoista politiikassa ja vastakkaisista luonteista oli kysymys: Ahdilla riitti täydellinen luotto vain yhdellä suunnalla, idässä.

Eri heimoa, vaikka samaa maata

Virolainen oli karjalainen, mitä taas Karjalainen ei ollenkaan ollut, vaan savolainen. Virolainen oli heimopäällikkö. Hän edusti siirtoväen asiaa niin politiikassa kuin osuustoiminnassa.

Luonteeltaan avoin ja iloinen Virolainen oli sisäänpäin kääntyneen Karjalaisen vastakohta. Virolainen ehti moneen kertaan häiritä jutuillaan myös Urho Kekkosen rauhaa, kun "meni hölisemään maailmalle asioita", joista ei vielä 70-luvulla ollut tapana puhua.

Nyt tullaan Johannes Virolaisen omaan kertomukseen: siirtoväen sopeutuminen uusiin elinoloihin ei ollut mikään pikku juttu. Toisissa pitäjissä se onnistui helpommin kuin toisissa. Monesti eri heimojen luonteet törmäsivät vastakkain.

Oliko se nyt Nokialla, kun karjalaismummo käveli linja-autoasemalle. Piti löytää oikea bussi. Kuljettaja ei sattunut olemaan vielä paikalla, mutta auto oli jo täynnään matkustajia.

- Mihin tää auto on menossa, karjalaismummo iloisesti omalla tyylillään, äänekkäästi kysäisi.

Kukaan ei vastannut. Olivat vain katselevinaan muualle. Eivät kuulleet. Jäi toisheimoinen vastausta vaille.

Kohta tuli kuitenkin bussikuski paikalle. Hoksasi mummo kysyä niin että kaikki sen taas ja varmasti kuulivat:

- Hei, sauffööri, mihi sie näitä mykkii nyt kuskaat?

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

PS.

Osuustoimintaan, siinä vaikuttaneisiin henkilöihin, tapahtumiin ja yrityksiin liittyvä kaskujen keräys jatkuu. Julkaistuista maksamme pienen palkkionkin. Ota yhteyttä yllemerkittyyn.

| Sivun alkuun |