Uusosuuskuntien työvoimapoliittinen merkitys on vähintään yhtä suuri kuin työaikapolitiikan. Vuorotteluvapaan avulla on työllistynyt 4 000 ja muiden työn jakamisen mallien avulla toistakymmentä tuhatta ihmistä. Osuuskuntien työllistävyyttä ei ole tutkittu, mutta työministeriön otantaselvityksen mukaan osuuskuntien avulla ainakin 14 000 ihmistä työllistää itsensä tyydyttävästi eli vähintään 18 tunniksi viikossa.

Työministeri Liisa Jaakonsaarella on aihetta tyytyväisyyteen. "Uusosuustoiminnan ripeä kehittyminen on urani iloisimpia asioita", hän sanoi joulun alla järjestetyssä tiedotustilaisuudessa, jossa Valtakunnallinen uusosuustoimintaprojekti julkaisi loppuraporttinsa ja kertoi lehdistölle uusosuuskuntien tämänhetkisestä tilanteesta. Osuuskuntien lukumäärän kolminkertaistumista parissa vuodessa ministeri piti hienona saavutuksena.

Tulkitsen ministerin sanat julkisiksi kiitoksiksi. Olen niistä onnellinen ja pikkuisen ylpeäkin. Kiitokset - ja sulan hattuunsa - ansaitsevat kaikki ne, jotka ovat uusosuustoiminnan ilosanomaa tässä maassa levittäneet kuin myös jokainen yhteistyön merkitykseen uskova osuuskuntayrittäjäkin.

Työministeri kertoi tarttuvansa synkkinä hetkinään uusosuustoiminnan lehdistökatsaukseen: Työosuuskunnan jäsenyys lopetti työttömyyden; Liikevaihto tuplaantuu tänä vuonna; Valmiit työt ovat paras markkinointikeino; On kannattavampaa ottaa vastaan lyhytkin keikka kuin jäädä kotiin odottamaan

Lehtien palstoilta poimittuja otsikoita, joista virkistyy synkinkin mieli.

Ei työosuuskunnista Suomen työttömyyden puolittajiksi ole, mutta erittäin hyviksi ja yhteiskunnalle edullisiksi työllisyyden hoidon välineiksi ja harmaan talouden vastavoimaksi ne ovat osoittautuneet. Osuuskuntien merkitystä ei kuitenkaan voi eikä pidä mitata pelkillä kylmillä työllistymisnumeroilla. Tärkeämpää on niiden suuri ja edelleen kasvava vaikutus paikallistalouden virkistymiselle. Ne avaavat ikääntyneille mahdollisuuksia työelämään. Niissä ylläpidetään ammattitaitoa ja sosiaalisia kontakteja ja siten ehkäistään syrjäytymistä. Moni osuuskunta on tehnyt itsensä tarpeettomaksi, kun sen jäsenet ovat siirtyneet pysyviin työsuhteisiin tai uskaltautuneet itsellisiksi yksityisyrittäjiksi. Naisvaltaisella hoiva-alalla yhteisöyrittäjyys on avannut uusia mahdollisuuksia aikana, jolloin ihmiset joutuvat ottamaan yhä enemmän vastuuta omasta elämästään.

Hyvinvointiyhteiskunnan saranat natisevat, kun julkinen palvelutuotanto ei kykene selviytymään tehtävästään. Entä tulevaisuudessa, kun suuret ikäluokat tarvitsevat hoivaa? Suomessa vasta 43 osuuskuntaa on erikoistunut hyvinvointipalveluiden tuottamiseen, kun Ruotsissa niitä on jo yli 1500. Jatkossa tilausta on meilläkin moninkertaisesti. Osuuskunta on oivallinen itsensätyöllistämisen malli ja hoivan tuottamiseen se varmasti sopii pehmeämpänä vaihtoehtona paremmin kuin voiton maksimointiin tähtäävä kova bisnes.

Suomen osuustoiminnan syntysanat lausuttiin Hattulan Lehijärven rannalla helmikuussa 1899. Sata vuotta sitten Suomeen juurtuneesta osuustoiminnasta muodostui nopeasti vahva kansanliike ja tuhannet osuuskunnat perustettiin tulisieluisten kansanvalistajien avulla tyydyttämään paikallistalouden tarpeita.

Samankaltaisia kansanliikkeen aineksia on osuustoiminnan renessanssilla. Uusosuustoiminta on kuin lumipallo, joka pyörii kiihtyen ja kasvaen. Ilmiö näyttää kestävältä ja sen yhteiskunnallisia ja sosiaalisia kerrannaisvaikutuksia voi toistaiseksi vain arvioida.

Osuustoiminnan juhlavuonna julkista kiitostakin palkitsevampi on tieto siitä, että tämän päivän tulisieluina olemme mukana luomassa uutta ja yhteiskunnallisesti tärkeää.

HANNA- LEENAASUNTA