Osuustoiminta ja uusi talous

usi talous - globalisoitumisen ja uuden tekniikan yhteisvaikutus talouselämässä - on ollut viime aikoina näkyvästi julkisuudessa esillä. Se on mittava haaste yritystoiminnalle ja tulee monella tapaa muokkaamaan suomalaistakin elinkeinoelämää uuteen uskoon.

Teoriatasolla on viime aikoina käyty keskustelua mm. siitä, mikä uudessa taloudessa on todella uutta. On kuitenkin selvää, että käytännössä tämä käsite muodostaa kaikkea yritystoimintaa syvältä ja laajasti koskettavan kokonaisuuden. Eikä osuustoiminta tee tässä suhteessa mitään poikkeusta. Itse asiassa on joitakin syitä, joiden perusteella voi päinvastoin arvella, että uuden talouden haaste osuustoiminnalle on aivan erityisen suuri - ja se sisältää myös mielenkiintoisia uusia mahdollisuuksia.

Uudesta taloudesta julkisuuden kirkkaimmassa valokiilassa ovat olleet markkinoille viime vuosien aikana ilmaantuneet uudet IT-alan yritykset ja niihin liittyneet ilmiöt. Mitenkään vähättelemättä näitä median lemmikkejä ei kuitenkaan sovi unohtaa sitä, että erityisen merkittävää kansantaloudellemme on se, mitä tapahtuu perinteisissä kaupan ja teollisuuden yrityksissä. Tämä ratkaisee viime kädessä sen, mikä uuden talouden kokonaismerkitys tulee loppujen lopuksi olemaan.

suustoiminta ei ole ollut julkisuudessa kovinkaan paljon esillä uuden talouden ilmiöistä keskusteltaessa. Näitäkin talouden ilmiöitä kannattaisi tarkastella aivan erikseen myös osuustoiminnan näkökulmasta. Jo siksikin, että Suomessa yhtenä maailman osuustoiminnallisimmista maista kaikella mitä osuustoiminnassa tapahtuu, on aina myös suuri kansallinen merkitys.

Mutta osuustoiminnan ja uuden talouden suhteen erityistarkastelulle on vielä muitakin, osuustoiminnan omalta kannalta tärkeämpiä perusteluja. Yksi on se, että uusi talous sisältää eräitä erityishaasteita osuustoiminnalle. Vastakkaisena perusteluna on, että se tarjoaa uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

Kuten kaikki osuustoimintaa tuntevat tietävät, sillä on ollut Suomessa ja monessa muussakin maassa havaittavissa historiallisesti hyvin tärkeä rooli talouden ja markkinoiden kehityksessä. Esimerkiksi Suomessa elävinä todistuksina osuustoiminnan merkittävästä roolista taloudellisen kehityksen aikaisemmissa vaiheissa ovat kaikki ne tunnetut menestystarinat, jotka vaikuttavat nykyisessä pellervolaisessa osuustoiminnassa. Mutta samalla kun toteamme tämän, on pakko sanoa, että tähän havaintoon liittyy yksi uuden talouden asettamia suurimpia haasteita osuustoiminnan menestykselle jatkossa.

Tosiasia on, että kun uusi talous muuttaa talouden keskeisiä toimintamalleja ja kääntää eräät talouden keskeiset arvoketjut päälaelleen, niin se haastaa osuustoiminnan aivan perusteista lähtien. Uudessa taloudellisessa toimintaympäristössä yksittäisen jäsenen asema ja mahdollisuudet osuuskunnan asiakkaana ovat oleellisesti muuttuneet. Ja samalla ovat muuttuneet myös lähtökohdat osuustoiminnalliselle yhteistoiminnalle. Ne mallit, joilla osuustoiminta on auttanut jäseniään organisoimaan omaa talouttaan niin kuluttajina kuin tuottajina, eivät nimittäin välttämättä ole enää vahvuus uuden talouden olosuhteissa. Menestyäkseen uudessa taloudessa osuustoiminnan on pakko arvioida jäsentensä uusia tarpeita ja osuustoiminnallisen organisointimallin suhteellisia etuja uudelta pohjalta. Ainakin ensi vaiheessa tämä voidaan kokea osuustoiminnassa voittopuolisesti uhkana, ei niinkään mahdollisuutena.

utta ei uusi talous ole osuustoiminnalle suinkaan vain uhka. Päinvastoin se sisältää monia mahdollisuuksia. Yksi niistä lähtee nykyaikaisesta talousteoriasta.

Organisaatioiden taloustieteessä on viime aikoina alettu kiinnittää lisääntyvää huomiota niihin mahdollisuuksiin, joita osuustoimintamalli ja keskinäisyys tarjoavat erityisesti niillä toimialoilla, joilla ihmiset ja osaaminen ovat keskeisiä tuotannontekijöitä. Tämän mukaan osuustoiminnallinen ja keskinäinen organisoituminen ovat erityisen käyttökelpoisia malleja sellaisissa taloudellisissa toiminnoissa, joissa esimerkiksi omistajien oma työpanos on sekä tärkeä tuotannontekijä että samalla myös tuotannontekijä, johon liittyy ulkopuolisten toimijoiden kannalta vaikeasti arvioitavissa ja arvotettavissa olevia riskitekijöitä.

Kun uuteen talouteen liittyy erityisen paljon juuri tällaisia ei-materiaalisia piirteitä, se merkitsee ilman muuta osuustoiminnalliselle yrittämismallille uusia mahdollisuuksia.

Tältä kannalta myös maahamme viimeisen vuosikymmenen aikana kehittynyt uusi pienosuustoiminta ei ole suinkaan sattumaa. Päinvastoin se on nähtävissä monelta osin samaa teoreettista taustaa vasten. Näin ollen aikanaan, sitten kun näitäkin asioita tarkastellaan historiallisesta perspektiivistä, voi nykyinen uusosuustoiminta osoittautua jopa uuden osuustoimintatalouden esiasteeksi ja alkusoitoksi.

Samuli Skurnik
samuli.skurnik@pellervo.fi

| Sivun alkuun |