Työosuuskunta - vaihtoehto
yrittäjyyden ja palkkatyön välillä

Työosuuskunta - vaihtoehto yrittäjyyden ja palkkatyön välillä

Yrittäjien etujärjestö on julkisuudessa esittänyt kitkeränsävyisiä kannanottoja työosuuskuntien kilpailuedusta. Väittämän mukaan osuuskunnat saavat kohtuutonta kilpailuetua siitä, että jäsenet voivat vuorotella ansiosidonnaisen päivärahakauden ja työssäolon välillä ja näin siirtää yrittäjäriskin yhteiskunnan kannettavaksi.

Kilpailuviraston korviin ei ole kantautunut valituksia työosuuskuntien kilpailuasemasta. Viraston mukaan osuuskunta ovat yksi bisneksen teon muoto eikä yritysmuoto tee siitä syntistä.

Päivärahan ja palkan vuorottelumahdollisuus, ns. yhdistelmätulo, on tietenkin täyttä totta. Se ei kuitenkaan ole työosuuskuntien yksinoikeus, vaan koskee kaikkia yhteisöjä. Työttömyysturvalain mukaan yritystoimintaa harjoittavaksi katsotaan henkilö, "joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 prosenttia tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta …".

Laki puhuu siis ensisijaisesti osakeyhtiöstä ja antaa täysin saman mahdollisuuden osakeyhtiöiden osakkaille kuin muidenkin yhteisöjen osakkaille, esimerkiksi osuuskunnan jäsenomistajille.

Työministeriön tulkinnan mukaan jokainen osuuskunnan jäsen toimii osuuskunnassaan työttömyysturvalain tarkoittamassa johtavassa asemassa siitä syystä, että osuuskunnassa päätäntävalta jakaantuu jäsen ja ääni -periaatteella tasan jäsenten kesken. Ratkaiseva tekijä on siis omistusosuus. Jos jäseniä on vähintään seitsemän, jää jokaisen omistusosuus väistämättä alle 15 prosentin, jolloin jäsenellä on oikeus palkkatulosta ja työttömyysturvasta koostuvaan yhdistelmätuloon. Osuuskunnan jäsen on siis täysin samassa asemassa kuin minkä tahansa yhteisön osakas, joka on mukana pienellä panoksella omistamassaan yhteisössä.

Työttömyys on Suomessa niin vakava ongelma, että tarvitaan joka ikinen konsti sen nujertamiseksi. Työttömiä kannustetaan yrittäjiksi, mutta entisestä "palkannauttijasta" ei helpolla tule yrittäjää. Työttömyys lannistaa ja syrjäyttää ihmisen uskomattoman nopeasti. Yrittäjäksi ponnistaminen - mikä merkitsee työttömyysturvan loppumista - on useimmille sekä taloudellisesti että henkisesti ylivoimainen tehtävä, niin kannatettava kuin ajatus onkin.

Tarvitaan siis vaihtoehtoisia, yrittäjän ja palkansaajan väliin rakentuvia työllistämisen keinoja. Työosuuskunnat ovat osoittautuneet tässä oivallisiksi apuvälineiksi. Niiden avulla pätkätöitä voidaan tehdä laillisesti ja moni harmaan talouden puolella liikkunut markka saadaan virallisen talouden piiriin.

Työosuuskuntien joukossa on menestystarinoita, mutta myös surullisia esimerkkejä suurin odotuksin perustetuista osuuskunnista - kun se kerran on muotia - muistamatta, että osuuskunta on yhteinen yritys, jonka eteen on tehtävä töitä.

Suomessa on nyt nelisensataa työosuuskuntaa. Niiden kautta työtä ovat saaneet tuhannet sellaiset ihmiset, jotka muussa tapauksessa kuluttaisivat aikaansa tuloksettoman työnhaun lannistamina kaljakuppiloissa syrjäytyen yhä enemmän.

Työttömyys on kallis pieti yhteiskunnalle. Työosuuskuntien avulla on säästetty kymmeniä ellei satoja miljoonia markkoja veronmaksajien rahoja. Pelkästään Kainuussa työosuuskuntien tuottaman nettohyödyn lasketaan olevan kymmenen miljoonaa markkaa.

Eikö yhteiskunnan kannattaisi panostaa näin hyvään vaihtoehtoon? Työosuuskunnat eivät syö kenenkään leipää, vaan rikastuttavat elinkeinoelämää.