Hajautettu valta kestää myrskyt Pellervon Päivässä keskusteltiin kolmesta suuresta suomalaisesta taloudellisesta kansanliikkeestä, jotka kaikki ovat rakentaneet toimintansa demokraattisuuteen. Nämä liikkeet ovat säästöpankkiliike, edistysmielinen osuustoiminta sekä pellervolainen osuustoiminta. Kahden muun on 1980-90-luvuilla käynyt huonosti, vain pellervolaisuus selviytyi koetuista kriiseistä voittajana.

Kirjan julkistamistilaisuudessa vasemmalta Sami Karhu, Annastiina Henttinen, Markku Kuisma ja Maritta Pohls. Kuva Tapani Lepistö

Oleellinen kysymys nyt kuuluu, mikä selittää tämän eron.

- Pellervolaisessa liikkeessä valtaa ei keskitetty kuten edistysmielisessä osuuskauppaliikkeessä ja säästöpankeissa, vastasi taloushistoriaan erikoistunut tutkija, fil. lis. Sami Karhu. - Näin pellervolaisuus on sietänyt myös virheitä enemmän.

- Viljelijät ovat olleet melkoisia jukuripäitä, jotka eivät ole alistuneet keskitettyyn komentoon. On paljon puhuttu siitä, että omien yritysten keskinäinen kilpailu on haitta, mutta toisaalta se on selvästi ollut myös voima, joka on pitänyt yritykset vireinä ja eliminoinut tehtyjen virheiden vaikutukset.

Hankkija-Noveran konkurssi kesällä 1992 ei laajentunut vaikutuksiltaan muihin pellervolaisiin yrityksiin, vaan ne pystyivät ottamaan opiksi yhden tekemistä virheistä. Pellervo-Seuran harjoittama valistustyö lankesi asiassa otolliseen maaperään.

Isäntä on aina löytynyt
Sami Karhu viittasi myös siihen, että viljelijöiden omistamissa osuuskunnissa omistajien intressi on selvästi suurempi kuin kaupan alan osuuskunnissa. Kun toimeentulo riippuu siitä, miten oma yritys pärjää, niin sen ei anneta jäädä tuuliajolle missään oloissa.

Elintarvikealan ot-yritysten ja Metsäliiton lisäksi tuuliajolle eivät viime vuosikymmeninä joutuneet myöskään palvelualoilla toimivat osuuspankit ja Lähivakuutus, joita on onnistuttu johtamaan jämäkästi läpi vaikeiden vuosien. S-ryhmään kuuluvat osuuskaupat joutuivat 1980-luvulla käymään läpi kovan ja kivuliaan saneerauksen, mutta ne ovat tänään erittäin hyvässä vedossa.

Jatkuvaa keskustelua
- Osuustoiminnan näyttävä kehityskaari on liian pitkä tiivistettäväksi lyhyeen puheeseen, historioitsijoiden työryhmän vetäjä, professori Markku Kuisma Turun yliopistosta totesi.

- Ehkä yhtä tästä monisyisestä kokonaisuudesta nousevaa perusvaikutelmaa on silti hyvä korostaa. Osuustoiminnan kehitys voittoineen ja tappioineen kertoo mm. siitä, että ainakin jo vuosisadan jatkunut keskustelu markkinavoimien ja yhteiskunnan kokonaisedun oikeasta keskinäissuhteesta ei ole vielä suinkaan päättynyt.

Kuisma eritteli peruskysymyksen kolmeen osaan. Siihen kuuluu keskustelu kilpailusta ja yhteistyöstä, kansallisesta ja kansainvälisestä sekä paikallisesta ja globaalista.

Tämä keskustelu koskee poliittisten liikkeiden ohella myös jatkuvasti tehokkaimpia toimintamalleja etsiviä yrityksiä, oikeudenmukaisuutta vaativia kansalaisjärjestöjä ja koko demokraattista yhteiskuntaa.

Professori Kuisma katsoi myös, että lähes kaikki suomalaiset suuryritykset ovat olleet samalla myös poliittisia liikkeitä, eivät ainoastaan työväen ja talonpoikaiston muodostamat osuustoimintaliikkeet. Sen verran paljon dokumentteja hän on asiasta nähnyt. Poliittinen rahoituskin koskettaa ainakin metsäyhtiöitä ja pankkeja.

Omaehtoinen kansanliike
- Poliittinen voima on tärkeää myös osuustoimintaliikkeelle. Mutta pelkästään se ei anna riittävästi potkua niille, arvioi puolestaan fil. kand. Annastiina Henttinen, joka selvitti pellervolaisen liikkeen yhteiskunnallisen roolia.

Henttinen korosti oman vahvan kulttuuripohjan merkitystä ot-liikkeen menestymiselle. Hänen tekstinsä kertoo elävästi pellervolaisen liikkeen omintakeisuudesta, jossa vedettiin toisaalta rajaa sosialismiin ja toisaalta kovaan kapitalismiin. Taistelu sosialismin suuntaan on ratkennut. Myös jälkimmäisestä löytyy esimerkkejä, mm. Valion suuruuden luojan, tri F. M. Pitkäniemen ajatukset 1920-luvulta.

Fil. tri Maritta Pohls selvitti tutkimukseen osuustoiminnan juuria paikallistasolla käyttäen esimerkkinä eteläpohjalaista Kuortanetta. Liikkeen räjähdysmäiseen leviämiseen vuosisadan alussa hän löysi viisi selittävää tekijää. Näitä olivat leipäkysymys, suomalaisuusliikkeen tuki, Pellervo-Seuran vaikutus, sortokauden aktivoiva vaikutus kansaan ja yhteistyön perinne talonpoikaisessa yhteisössä.

Kirjan ansiokkaasta, runsaasta kuvituksesta vastaa toimitussihteeri Kaisa Simola Pellervosta. Teos sisältää neljän eri näkökulmista kirjoittavan tutkijan kertomusten ohella runsaasti myös erillisiä pieniä kertomuksia, ikään kuin lukijalle virkistäviä saarekkeita, suuren tarinan keskellä.

"Ennakkoluuloton historia"
Kirjan kustantaneen Kirjayhtymän toimitusjohtaja Olli Arrakoski kiitteli julkistamistilaisuudessa Pellervo-Seuraa, joka ennakkoluulottomasti avasi ovensa neljän ammattihistorioitsijan ryhmälle ilman ennakkoehtoja. 700-sivuinen kirja on tutkijoiden yhteinen synteesi tapahtumista sadalta vuodelta.

Työtä tehtiin syksystä 1995 lähtien. Kirja saatiin valmiiksi puoli vuotta etuajassa, mitä Arrakoski piti poikkeuksellisena. Pellervolaisen liikkeen varsinainen syntymäpäivä on 2. lokakuuta 1999, jolloin juhlitaan Finlandia-talolla ja illalla Vanhalla ylioppilastalolla, jossa järjestö perustettiin sata vuotta sitten.

Samasta aineistosta on myös tekeillä ensi syksyksi valmistuva CD-ROM "Sata vuotta suomalaista osuustoimintaa". Se jaetaan mm. kaikille peruskouluille ja lukioille syyskuun aikana.

Mauno-Markus Karjalainen
Osuustoiminta-lehti 3/99

| Sivun alkuun |