Osakassopimus ratkaisee menestyksen

Tuusulan Osuuspuristamo on hyvä esimerkki osuuskunnasta, jossa toiminnan särmät ovat hioutuneet ja työ käy rutiinilla. Säännöt ovat selvät, omarahoitus vahva ja toimitukset varmoja.

Osuuspuristamon perusti viisi pellavansiemenen viljelijää kuusi vuotta sitten. Pellavansiemenen tarjonta oli kasvanut ja markkinat alkoivat tuntua ahtailta. Se ajoi isännät pohtimaan jatkojalostuksen mahdollisuuksia eli öljyn puristamista öljypellavan siemenistä.

"Aivan nollasta lähdettiin", muistelee Osuuspuristamon nykyinen puheenjohtaja Juho Maula. Kaikki taisivat pellavan viljelyn, mutta öljyn puristamisesta ei kenelläkään ollut tietoa. Joskus oli puristin jossain nähty. Yritysmuoto ei alkuun ollut selvä: osakeyhtiö, kommandiittiyhtiö vai osuuskunta. Toisaalta tietoa ei ollut myöskään osuuskunnan perustamisesta, ei liioin nykyisen kaltaista neuvontaa.

"Yritysmuodolla ei ole paljon merkitystä", Markku Eho arvelee. "Yrityksen sisäinen elämä ja tapa hoitaa asioita ratkaisevat. Yritysmuodon vaihtaminen ei hänen mielestään auta yhtään, jos yrityksellä menee huonosti."

Osuuskunta ostaa
vain laatua
Tuusulan Osuuspuristamon osakkaat ovat osuuskuntaan nähden itsenäisiä tuottajia. He viljelevät öljypellavaa omalla riskillään, kuivaavat ja puhdistavat siemenet. Vasta sen jälkeen siemensatoa voidaan tarjota osuuskuntaan.

Kaupanteko ei ole itsestään selvä asia, niin omasta osuuskunnasta kuin onkin kyse. Siemenen laadulle on määritelty tarkat kriteerit, joita osuuskunta noudattaa ostossa. Viljelijä ei voi tästä napista, sillä hän tietää ehdot ennalta ja on sitoutunut niihin. Laadun valvonta koko prosessin ajan alusta loppuun on osuuskunnan elintärkeä etu.

"Hyvälaatuisen elintarvikesiemenen tuottaminen on vaikeaa Suomen kasvuoloissa", tietää Markku Eho. Pellava vaatii pitkän kasvuajan ja siitä puristettu öljy pilaantuu herkästi. Suurta tarkkaavaisuutta vaaditaan läpi koko prosessin. Jokainen siemenerä on merkitty, jolloin laadun vaihteluita voidaan valvoa ja luomusiemen erottaa muista.

Omat osakkaat ja sopimusviljelijät mukaan luettuina Tuusulan Osuuspuristamo saa öljypellavan siementä noin sadan hehtaarin alueelta. Se riittää tällä hetkellä. Tulokkaita olisi, mutta kantajäsenet asettavat kovia ehtoja.

"Meitä on ollut alusta alkaen viisi eikä tästä ole ollut tarkoitustakaan tehdä massayhteisöä", tarkentaa Markku Eho. Tietotaitoa on kertynyt vuosien mittaan niin, että sitä ei haluta jokaiselle kysyjälle tarjota. Osallistumishalukkuutta karsii myös liittymismaksu, joka osuuspääoma mukaan luettuna tekee toistakymmentätuhatta markkaa.

Yrityksen talous
määrää palkan
Töitä ja puheenjohtajuutta vuorotellaan. Kaikkien pitää osata kaikkea niin, että jokainen voi tuurata, jos jollekin osuu este. Töiden luonne on kuitenkin jossain määrin eriytynyt vuosien mittaan. "Se on muovautunut käytännön kautta", kertoo Markku Eho. "Tehdään sitä, mikä työhön ja tilanteeseen sopii."

Eho itse on paljolti keskittynyt pakkaukseen ja markkinointiin, Juho Maula tuotantoon. Maulalle sopiikin varsinaisen tuotannon valvominen, koska koko laitos toimii hänen tilallaan, parinkymmenen metrin päässä päärakennuksesta. Hänen vaimonsa hoitaa laskutuksen ja kirjanpidon.

Markku Eho painottaa, että jo sisäisen hengen takia on tärkeää, että työvelvollisuudet vaihtelevat. "Jokainen saa pikkuisen herkkuja ja sitten tulee muutakin", hän kaavailee. Juho Maulan mielestä tämä "muutakin työtä" tarkoittaa esimerkiksi siivousta.

Osuuskunnan osakkaat saavat työstään palkkaa kuin ulkopuoliselta työnantajalta ikään, 40 markkaa tunnilta. "Palkka riippuu yrityksen taloudellisesta tilanteesta", Maula selventää. Yrityksen on turha päättää vaikka sadan markan tuntipalkasta, jos sitä ei pystytä maksamaan.

"Ahne osakas on osuuskunnan pahin vihollinen", täydentää Markku Eho.

Erinomainen
kuidun lähde
Tuusulan Osuuspuristamo rutistaa tonnista öljypellavan siementä noin neljänneksen öljyä. Loppu on periaatteessa jätettä, mutta ehkä yllättävästi tärkein myyntiartikkeli. Rehuksi käytetty, pelletiineiksi puristettu kuorijäte jauhetaan hienoksi rouheeksi ja käytetään terveellisenä ruuan lisukkeena. Siinä on muihin kuitulähteisiin verrattuna suorastaan ylivoimaisen paljon verenkierrolle tärkeitä rasvahappoja ja ruuansulatukselle edullisia kuituja. Pähkinälle vivahtava ruskea rouhe sopii hyvin vaikka jogurtteihin, velleihin tai puuroihin.

Pellavaöljy ei sovi paistamiseen. Kuivuvana öljynä sillä on käyttöä esimerkiksi maaliteollisuudessa tai vaikka terveellisenä ihovoiteena. Tukkukauppa saa hyvälaatuisen ja tuoreen pellavaöljyn raaka-aineena, jota käyttää omien reseptiensä ja tuotemerkkiensä mukaan monien elintarvikkeiden pohjana tai lisukkeena.

Tuusulan Osuuspuristamon puuhamiehet tuntevat markkinoinnin vaikeudet, vaikka toimivat ostovoimaisella alueella pääkaupunkiseudulla.

Tuote voi olla vaikka miten hyvä, mutta jos markkinoille on matkaa vaikka 300 kilometriä, kuljetuskustannukset kasvavat suhteettomasti ja toimitusvarmuus kärsii. Yksin on paha yrittää: määrät jäävät pieniksi ja aika tuppaa loppumaan kesken. "Yöt kun pakkaat tuotteita ja päivät kuljetat niitä jonnekin, niin ei siitä oikein mitään tule", Maula kuvailee.

Kotimaan viljelylle
toivotaan jatkoa
Tuusulan Osuuspuristamo kehittyy vakaasti entiseltä pohjalta. Uusia jäseniä ei oteta eikä tuotevalikoimiakaan lähdetä laajentamaan. "Meillä on oma sarja mihin keskitytään", rajaa Juho Maula. Miljoonia litroja ei ole tarkoitus tuottaa.

Puheet öljypellavan kehittämisestä polttoaineeksi Eho ja Maula kuittaavat turhiksi. "Periaatteessa mahdollista, mutta viritelmät vaatisivat valtavia investointeja eikä lopputuote varmaankaan olisi hinnaltaan kilpailukykyinen."

Kotimainen pellavansiemenöljy on hyvän laatunsa ansiosta kokonaan korvannut elintarvikepuolella ulkomaisen öljyn, mutta miten käynee lähivuosina. Euroopan unionin Agenda-sopimus näyttää tällä hetkellä siltä, että pellava ei saisi kuivatustukea. Viljelytuki ei riippuisi enää sadon suuruudesta, vaan olisi vakio. Jos sadosta tulee pieni, niin kokonaistuotto laskee. Pellavan viljely voi käydä Suomessa kannattamattomaksi.