Osuuskuntalakia lukemaan

Oikeusministeriön ehdotus uudeksi osuustoimintalaiksi on nyt virallisella lausuntokierroksella, ja lausuntoaikaa on syyskuun loppuun. Lausuntopyyntö on esitetty myös Uusosuustoimintaprojektin neuvottelukunnalle, yhtenä yli 50 tahosta, mikä ilolla merkille pantakoon.

Lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiainen on kuunnellut uusosuustoiminnan ääntä herkällä korvalla ja uudet pienet osuuskunnat on otettu ehdotuksessa huomioon. Jauhiaisen sanoma on, että osuuskunta vaihtuvine pääomineen ja jäsenmäärineen on ihanteellinen yritysmuoto. Uuden lain tavoitteena on muun muassa lisätä osuuskuntamuodon käyttökelpoisuutta yritysmaailmassa ja parantaa osuuskunnan uskottavuutta sopimuskumppanina.

Uudistuksella halutaan helpottaa osuuskunnan perustamista ja hallintoa sekä tarjota osuuskunnille uusia mahdollisuuksia toimintansa järjestämiseen sekä rahoituksen hankkimiseen. Vanhoja osuuskuntia ei perusteta uudestaan. Kokonaan toinen juttu on, miten osuuskuntien perustajat oppivat laatimaan sääntöjä, niiden merkitys kun korostuu pakottavan sääntelyn vähentyessä. Mallisääntöjä erityyppisiä osuuskuntia varten tarvitaan, ja niitä jatkossa myös laaditaan.

Yhtenä huolenaiheena on ollut, horjutetaanko uudella lailla osuustoiminnan perusperiaatteita, yritysmuodon omaleimaisuutta ja henkistä arvomaailmaa, jos sitä liikaa yhdenmukaistetaan osakeyhtiölain kanssa?

Uusosuustoimintaväkeä ihmetyttää ehdotus siitä, että osuuskunnan voisi perustaa yksinkin. Skitsofreniaa vai peräti monipersoonaisuutta vaativa temppu? Onhan osuuskunta aina mielletty yhdessä tekemisen tavaksi, ei yksin yrittämiseksi. Aiheeton ei ole huoli siitäkään, että kaikenmaailman huuhaa-miehet valitsisivat osuuskunnan yritysmuodokseen, koska laissa ei jatkossakaan ole vaatimusta vähimmäispääomasta. Sitä paitsi osakeyhtiöiden kauna osuuskuntia kohtaan kasvaisi entisestään, kun toiselta vaaditaan 50 000 markan osakepääoma ja toinen saa yrityksen pystyyn vaikka markan osuuspääomalla.

Lainvalmistelijan vastaus on valmis: nykylain vaatimus viidestä jäsenestä on helppo kiertää ottamalla jäseniksi esimerkiksi sukulaisia, joilla ei ole mitään tekoa osuuskunnan kanssa; toisekseen jäsenmäärän väheneminen alle viiden pakottaa asettamaan osuuskunnan selvitystilaan tai ottamaan uuden jäsenen.

Jäsen ja ääni -periaate kuuluu osuustoiminnan "pyhiin" periaatteisiin, joita ei pidä romuttaa. Ehdotusta perustellaan sillä, että ääniporrastus voi olla tarpeen sellaisessa osuuskunnassa, jossa vain osa hankkii ja käyttää kalliita välineitä. Esimerkkinä on lääkärikeskus, jossa yksi jäsen ostaa kalliin magneettikuvauslaitteen, toinen selviytyy polvivasaralla. Vastakysymyksenä voisi esittää, suosiiko laki erityisesti varakkaimpia?

Osuustoiminta-aatteelle uskolliset suhtautuvat asiaansa tunteella ja tulisieluisesti. Nyt on aika tutustua ehdotukseen huolella, kyseenalaistaa ja kommentoida. Esimerkiksi: miksi laissa ei mahdollisteta osakeyhtiön muuttamista osuuskunnaksi, vaikka on pykälät siitä, miten osuuskunta muutetaan osakeyhtiöksi?

Lainlaatija on oikeassa siinä, että laki ei aatetta varjele; osuustoiminta joko seisoo tai kaatuu yritysten ja organisaatioiden mukana, ei lain mukana. Ajatuksessa on vanhaa viisautta.