Hedvigin hengessä

"Tämä suuri aate on meillä kohtaava kovaa vastustusta, mutta varmasti me voitamme, jos tahdomme ottaa avuksemme hyviä voimia. Koettakaa voittaa naiset aatteemme puolelle", julisti professori Hannes Gebhard ensimmäisillä Pellervon päivillä vuonna 1900 kääntyen sen miesjoukon puoleen, joka oli saapunut Suomen osuustoimintaliikkeen ensimmäiseen suurkokoukseen. \par Edellä tapahtunutta kuvaa rouva Hedvig Gebhardin kirjasessaan Naiset ja osuustoiminta, Pellervon pikkukirjasia nro 3 vuodelta 1910. Kirjanen sisältää pääkohdat hänen puheestaan Pellervon päivillä 1907. Hedvig Gebhardia voidaan hyvällä syyllä kutsua Suomen osuustoiminnan äidiksi. Hän oli aikakautensa naisasianainen ja vaikuttaja, jonka merkitys miehensä taustatukena on tunnettu ja tunnustettu.

"Osuustoiminta ei voi onnistua pyrkimyksissään luoda ihmisiä paremmiksi ja onnellisemmiksi, elleivät myös naiset ota osaa tähän työhön. Toisaaltahan taas niinikään näemme, että ne päämäärät, jotka osuustoiminta on saavutettavakseen asettanut, ovat niin korkeat, että niiden välttämättömästi täytyy naisissa herättää myötätuntoisuutta, niin, vetämällä vetää naiset työskentelemään tämän liikkeen hyväksi, vetää ainakin ne naiset, jotka tahtovat saada aikaan hyvinvoinnin tasaisempaa ja oikeudenmukaisempaa jakoa sekä työskennellä korkeampien, eetillisten tarkotusperien saavuttamiseksi."

Ja Hedvig jatkaa:
"Tarjotkaamme, missä vain on mahdollista, osuuskuntiemme palvelukseen, esimerkiksi niiden hallitusten jäseniksi, kykeneviä naisia ja yrittäkäämme saada heidät myös siihen toimeen valituiksi! Samoin koettakaamme, kun joku meistä naisista on tähän tärkeään toimeen joutunut, täyttää ne vaatimukset, jotka kohtuudella voidaan hallituksen jäsenelle panna! Silloinhan meillä on tilaisuus vaikuttaa osuustoiminnan ohjaamiseksi oikeaan suuntaan."

Suomalaisen osuustoiminnan viettäessä satavuotisjuhliaan, Hedvig-rouvan ajatukset ovat ikinuoria ja yhä ajankohtaisia, sillä luvattoman huonosti tasa-arvo osuustoiminnassa vieläkin toteutuu. Uusien osuuskuntien jäsenistä lähes puolet on naisia; johto- ja hallintopaikkojen jakautumisesta ei ole tietoa. Varttuneemmissa osuuskunnissa tilanne on se, että mitä korkeammalle hallinnon rakenteissa edetään, sitä vähemmän naisia vastuullisista tehtävistä löytyy. Vastassa tuntuu olevan lasikatto, jonka läpi kyvykkäimpienkin naisten on mahdotonta päästä.

Tänä päivänä kyse ei voi olla naisten osaamattomuudesta tai haluttomuudesta hoitaa yhteisiä asioita, sillä päteviä tahtonaisia kyllä löytyy. Tuskin kyse on miesväen pahantahtoisuudestakaan; monelle vain ei juolahda mieleen miettiä, millaisen valttikortin ja kilpailuedun osuuskunta menettää, kun se ei käytä hyväkseen tasavertaisesti sekä naisten että miesten arvoja, taitoja, tietoja ja kokemuksia.

Mutta missä siis on nainen, ja miksi? Pellervo-Seura järjesti jokin aika sitten keskustelutilaisuuden, jossa pohdittiin Hedvigin hengessä, mitä asian hyväksi voidaan tehdä. Onko tasavertainen vaikuttaminen ja osallistuminen osuustoiminnan ensi vuosituhannen menestystekijä? Vastaus on kyllä.

Viisi vuotta sitten Kansainvälisen Osuustoimintaliiton 100-vuotisjuhlakokous hyväksyi tasa-arvoa koskevan päätöslauselman. Tasavertaisuus nähtiin nimenomaan kilpailuetua tuovana vahvuustekijänä, siksi osuuskuntia kehotettiin laatimaan tasa-arvo-ohjelma selkeine tavoitteineen ja aikatauluineen.

Kuinkahan moni osuuskunta - pieni tai iso - on tasa-arvo-ohjelmansa laatinut, ja kuinka pitkälle on tavoiteaikataulussa edetty?

HANNA-LEENA ASUNTA

| Sivun alkuun |