Seitsemän periaatetta - korulauseita vai käypiä työkaluja?

Uusosuustoiminnan kehittäjät ja neuvojat puntaroivat taannoin koulutuspäivillä, käyvätkö osuustoiminnan seitsemän periaatetta yrittäjälle kivijalaksi vielä tänäänkin. Osattiinko lähes sata vuotta sitten rakentaa oikeanlainen talouspoliittinen ohjelma vai pitäisikö tehdä täysremontti? Esiin nousi seuraavanlaisia näkemyksiä periaatteiden elinvoimasta.

Yhteistyö

Hyvää:
Uusosuuskuntien elinehto on hakea kumppaneita ja liittolaisia voimien kokoamiseksi. Pienillä osuuskunnilla eivät rahkeet riitä yrittää yksin. Onneksi yhteistyö sujuu uusosuuskunnilla: pitempään toimineet auttavat uusia alkuun ja kertovat avoimesti yrittäjyyden karikoistakin.
Yhteistyö kuuluu osuuskuntien yrityskulttuuriin ja luo yhteistä arvomaailmaa eri aloilla toimiville.

Huonoa:
Yhteistyötä tehdään satunnaisesti, ei se aina toimi käytännössä. Osuuskunnatkin kilpailevat keskenään ja ihmiset ovat kateellisia menestyville.

Konsultoiva osuuskunta voi yhteistyön nimissä tuoda yrityskulttuuria, joka ei sovi, ja konsultoida yrityksen kuoliaaksi, ellei ryhmä itse osaa ottaa yrittäjän roolia ja vastuuta.

Vastuu toimintaympäristöstä

Hyvää:
Ilman vastuullisuutta verkostoituminen ja yhteisyrittäjyys kärsisivät.

Työosuuskunnan vastuu toimintaympäristöstä on muun muassa sosiaalista vastuuta: yritetään hankkia töitä kaikille eikä ulosmitata palkoilla osuuskuntaa henkihieveriin. Työosuuskunta voi olla "pinnalla pitäjä": jo muutaman työkeikan jälkeen ihminen saa itseluottamusta ja uskoa, jonka muutkin huomaavat.

Työosuuskunta sopii nykyajan pätkä- ja pitkätyöhön, ja se on siten luonteva osa nuoren työmaailmaa. Työosuuskunta on nuorille hyvä yritysmuoto tutustua työelämään. \par Hoivaosuuskunnassa paikallistarpeet voi ottaa huomioon, kun taas valtion hoiva on melko standardimittaista.

Huonoa:
Jos osuuskunta paapoo ja kantaa toimijaympäristöstään liikaa vastuuta, yritys ei pyöri. Yrityksen toiminta jähmettyy, jos jäsenistä kannetaan liiaksi vastuuta.

Työosuuskunta mielletään helposti kolhoositouhuksi eikä toimintaympäristöstään vastuulliseksi yritysmuodoksi.

Yrittäjämäinen toiminta ja vastuu lähiympäristöstä voi olla vaikea toteuttaa: jokaisen pitäisi osuuskunnassa kuitenkin toimia itsellisesti, mutta samalla miettiä kokonaisuutta.

Vapaaehtoinen ja avoin jäsenyys

Hyvää:
Ihminen sitoutuu yritystoimintaan vain vapaaehtoisesti, pakosta on riittämiin huonoja esimerkkejä. Jos vapaaehtoisuus ja avoimuus eivät kuuluisi osuustoiminnan periaatteisiin, mihin jouduttaisiin? Olisiko anarkia vallalla?

Vapaaehtoisuus ei tarkoita sitoutumattomuutta tai sitä, että osuuskunnassa kolme tekee työt, kun seitsemän istuu, vaan sitä, että todella haluaa tehdä työtä.

Oleellista on myös, että osuuskunnasta voi lähteä ja jäsenyydestä luopua toisin kuin osakeyhtiöstä.

Osuuskunnan säännöissä voidaan käytännössä määritellä, ettei kuka tahansa pääse yritykseen mukaan.

Huonoa:
Periaate tekee osuuskuntaan liittymisestä liian helpon. Kun kynnys tulla mukaan on matala, mukaan pääsee vastuuta pakoilevatkin ja sellaiset, jotka ensi vaikeuksien ilmaantuessa pinkovat pois.

Demokraattinen jäsenhallinto

Hyvää:
Demokraattisen hallinnon myötä osuuskunnan jäsenten on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yrityksessä. Jäsenellä on osuuskunnassa valtaa, jos hän osaa ja haluaa sitä käyttää. Hallinto takaa sen, ettei osuuskuntaa voi vallata. Hallintomuoto haastaa jäsenet opiskelemaan ja kasvamaan. Osuuskunnassa voidaan vastuuta jakaa.

Demokraattinen jäsenhallinto on niin oleellinen osa osuustoimintaa, että jos se puuttuisi, ei olisi kyse osuuskuntamuotoisesta yrittäjyydestä.

Ilman tätä periaatetta vallalla olisi persoonaton markkinavoima ja raha määräisi kaiken.

Huonoa:
Osuuskunnissa demokraattinen hallinto on samanlaisten ongelmien edessä kuin yhteiskunnassa yleensäkin: toiset ottavat vastuuta ja valtaa, toiset vetäytyvät.

Demokraattinen hallinto voi yrityksessä olla hidas tapa tehdä päätöksiä; kokoukset ovat usein pitkiä ja vaivalloisia.

Isossa osuuskunnassa tarvitaan erilaisia päätöksentekoelimiä, edustuksellisuus etäännyttää rivijäsenet.

Jäsenten taloudellinen osallistuminen

Hyvää:
Taloudellinen osallistuminen tärkeää, koska osuuskunta ei voi toimia tyhjän päällä. Jokaisen taloudellinen osallistuminen takaa myös sen, ettei nurkanvaltaajia tule. Osuuskunta voidaan perustaa myös pienellä alkupääomalla, mikä helpottaa yrittäjyyden alkutaivalta.

Huonoa:
Pieni osuuskunnan jäsenmaksu voi passivoida jäseniä, jolloin jäsenet vain odottavat osuuskunnan järjestävän heille töitä työvoimatoimiston tapaan. Pieni osuusmaksu tuo osuuskuntaan helposti puuhastelun leiman, vaikka kyse on yritysmuodosta ja yrittäjyydestä. Aktiiviset ja passiiviset jäsenet voivat tasaveroisina päättää esimerkiksi ylijäämän jakamisesta, ellei sääntöihin ole kirjattu jaosta jotakin muuta.

Itsenäisyys ja riippumattomuus

Hyvää:
Osuuskunta on yritysmuotona itsenäisempi ja riippumattomampi kuin esimerkiksi osakeyhtiö. Periaatetta vastaan ei Suomessa ole suurta uhkaa. Periaatetta voi käyttää myös osuuskunnan sisällä, jolloin se takaa esimerkiksi tiimin tai työryhmän itsenäisyyden.

Huonoa:
Huonoja puolia löytyy vain keksimällä.

Koulutus, oppiminen ja viestintä

Osuuskunnan liiketoiminnan suunnittelussa ja strategian miettimisessä koulutus ja muilta oppiminen on ensiarvoisen tärkeää. Jo toimintansa vakiinnuttaneet osuuskunnat ovat mieluusti kertoneet aloitteleville työstään.

Huonoa:
Periaatteessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta osuuskunnat eivät ole tarpeeksi viestineet työstään. Mitä enemmän ne tiedottaisivat toiminnastaan, sitä paremmin oma osuuskunta ja osuustoiminta tunnettaisiin. Tiedottamisella voitaisiin muokata yleistä mielipidettä positiivisemmaksi osuuskuntia kohtaan. Se auttaisi myös liiketoimintaa.

VUOKKO PAJALA

| Sivun alkuun |