Oulun lähiseutukunnissa toimiva LammasPohjola-osuuskunta on kerännyt lampurit yhteistyöhön elinkeinonsa kannattavuuden parantamiseksi. Kahden ja puolen vuoden toiminnan tuloksena tuottajahinta on kohonnut reilulla viidenneksellä, markkinoille on saatu omia tuotteita ja monia toimintoja on organisoitu verkostohengessä. Yritys on hyvällä alulla ja lampaan lihan kysyntä kasvussa, mutta halpatuonnin puristuksessa alalla on toimittava varovaisen päättäväisesti.

LammasPohjola on lammastalouden harjoittajien perustama ja omistama osuuskuntayritys, jonka tehtävänä on avata ja ylläpitää mahdollisimman suoria markkinointikanavia tuotannosta kulutukseen. Toistaiseksi yhteenliittymän tärkein saavutus on teurastuksen uudelleenorganisointi, sillä se vapautti lampurit joskus piinallisiltakin ponnistuksilta saada raaka-aine teurastamoille ja markkinoille.

"Pääasiallisin toimintamuotomme on välittää osuuskunnan jäsenten lampaat kahdelle suurelle lähiseudun teurastamolle, paria pientä paikallista teurastamoa käytetään vähemmän. Osuuskunta ostaa myös itse lampaita tuottajilta jonkin verran, teurastuttaa ja myy eteenpäin", osuuskunnan toimitusjohtaja Alvi Niemelä kertoo.

"Lisäksi valmistutamme Oulun Kotivaralla noin puoltakymmentä omaa lampaanlihajalostetta ja saman verran on myynnissä jäsenten valmistamia käsityötuotteita LammasPohjolan tunnuksin."

Raaka-aine etusijalla
Osuuskunnan ensisijainen tehtävämme on kuitenkin olla raaka-aineen toimittaja, muu tuotanto lähenee imagotoimintaa.

"Palvelemme jäsenistöä myös välittämällä sille erilaisia tuotantotarvikkeita aitatarpeista lääkkeisiin sekä rehuja ja siitoseläimiä", toimitusjohtaja Nimelä toteaa.

"Organisoimme villojen yhteiskeräilyn ja kehräämöön toimittamisen, mutta vuodista emme ole saaneet kannattavaa liiketoimintaa, joten teurastamot käsittelevät ja myyvät niitä ainakin toistaiseksi kiertäville ostajille. Muu toimintamme koostuu lähinnä neuvonnasta, kehitystyöstä ja henkisestä tuesta; positiivisen realismin viljely on tarpeen varsinkin nuorten lampureiden keskuudessa."

Joustavuus parasta
osuuskunta-yrityksessä
Suurin syy LammasPohjolan perustamiseen oli muutaman vuoden takainen lampaanlihan tuottajahinnan romahdus. Tuottajien tulot pienenivät yhdessä yössä noin 60 prosentilla, kun EU avasi veräjät halvalle uusiseelantilaiselle lampaanlihalle. Nyt lampaan kysyntä on selvästi kasvussa, mutta puolet myytävästä lihasta on tuontitavaraa.

Ensiavuksi uuteen tilanteeseen Muhoksen kunnassa sijaitsevalla Koivikon maatalousoppilaitoksella käynnistettiin EU- rahoitteinen lammastuoteprojekti, joka puolestaan kokosi lampurit osuuskuntaa perustamaan. Koivikko tarjosi myös yhteiset tilat projektin ja osuuskunnan hermokeskukselle.

"Olisimme voineet käyttää projektien suunnitteluun vaikka pari-kolme vuotta, mutta pidimme parempana lähteä heti suoran toiminnan linjalle", sanoo lammastuoteprojektin vetäjä Matti Järvi. Hän sanoo, että LammasPohjolalla on tarkoitus turvata lähiseutukuntien lammastalouden kehittäminen projektin jälkeenkin.

"Osuuskuntamuotoinen organisaatio taisi olla itsestäänselvyys, koska se on halpa ja vaivaton perustaa ja pitää yllä. Tarpeen vaatiessa se on helppo nostaa hyllylle odottamaan parempia aikoja. Osuuskunta on perinteisin yritysmuoto maaseudulla, toisaalta suuriksi kasvaneet vanhat osuuskunnat ovat nykyään jo aika tavalla etääntyneet tuottajista", Järvi toteaa.

Jäseniä vaikka
koko Suomesta
Osuuskunnan jäsenmäärä oli perustamishetkellä 30 ja nyt se on 47, joista noin kolmasosa hankkii alalta päätoimeentulonsa. Jäsenten ikäjakauma on 20 - 60 vuotta painottuen nuoriin. Maantieteellisesti LammasPohjola toimii laajalla alueella; pohjoisin jäsen löytyy tällä hetkellä Yli-Iistä ja eteläisin Haapajärveltä.

Projektia vetävä Järvi huomauttaa, että vajaan sadantuhannen kilon vuotuisen tuotantovolyymin kaksinkertaistamistavoitteen saavuttamiseksi olemme valmiita ottamaan jäseniä vaikka kaikkialta maasta. Kasvu ei ole itsetarkoitus, vaan välttämätöntä toiminnan kannattavuuden vuoksi.

Lampaankasvattajat organisoituivat Järven mukaan helposti yhteistyöhön. Ydinporukka löytyi projektin järjestämien koulutuspäivien ja työryhmien avulla. Osuuskuntaan pääsee mukaan noin 1500 markalla, jonka lisäksi ei peritä vuosimaksuja. Organisaatio ei pyri keräämään voittoa itselleen, vaan tuottamaan hyötyä jäsenistölleen. Tosin projektirahoituksen jälkeen, ehkä noin vuoden kuluttua, osuuskunnan ainoan työntekijän palkka pitäisi saada omalla toiminnalla.

Markkinointi helpottui
huomattavasti
Kymmenkunta vuotta kotitilallaan Muhoksella lampurina toiminut Ari Viiala ja hänen työparinsa Salla-vaimo ovat tyytyväisiä ammattikuntansa yhteenliittymään. Osuuskunnan kautta markkinointi on paitsi taloudellisesti edullisempaa, myös huomattavasti helpompaa kuin itse tehden, mistä heillä on runsaasti kokemusta.

"Teurastamot saattoivat siirtää tuottajan kanssa sovittuja eläinten noutoja, jolloin lampaat rasvoittuivat ja tuottivat kasvattajalle lisäkustannuksia turhana odotusaikana", Ari Viiala muistelee.

"Lampurille tuli helposti jopa sellainen tunne, että hänen tuotantonsa kelpasi vain armosta. Teurastamoiden suhtautuminen lampaisiin oli väheksyvä", Salla Viiala lisää.

"Onhan tässä monta muutakin asiaa, jotka sujuvat yhteistuumin organisoituina paljon paremmin, kuin että jokainen hääräilisi itsekseen. Esimerkiksi tiettyjä tuotantohyödykkeitä saa osuuskunnan kautta halvemmalla ja lähempää kuin itse hankkien. Myös LammasPohjolan yhteinen tuotemerkki on minusta tärkeä asia", hän jatkaa.

Jäsenen oma
panos ratkaisee
Erinomaisestikaan toimiva osuuskunta ei kuitenkaan kykene poistamaan sitä tosiasiaa, että lammastalous on varsin uhanalainen elinkeino Suomessa. Ari Viiala korostaa, että osuuskunnan perustaminen ei ollut eikä saa olla itsetarkoitus; tarvitaan selkeitä suunnitelmia ja visioita, mutta myös uhkakuvat täytyy tunnistaa ja ennen kaikkea on pystyttävä osoittamaan laskelmin, että toiminnalla on mahdollisuus kannattaa. Jäsenkunnan aktiivinen ote jatkuvaan työn kehittämiseen on myös tarpeellinen asia.

"Kuluu vuosia, ennen kuin ihmiset ymmärtävät, miten tärkeää vastuunottaminen on", Ari Viiala arvelee.

"Liian paljon kuulee sellaisista osuuskunnista, joissa pari viikkoa perustamisesta jäsen voi uhata erota, ellei jotakin ala tapahtua. Osuuskunnassa ei pidä odottaa, että joku muu tekee, sillä osuuskunnissa ratkaisee jäsenten aktiivisuus."

"Meidän osuuskunnassa on löytynyt helposti toimijoita esimerkiksi tuote-esittelyihin, villankeräykseen ja erilaisiin suunnittelukokouksiin. Taitaa olla niin, että lampurit ovat olleet aina normaalia aktiivisempia, koska asioita ei olisi kuitenkaan kukaan muuten huolehtinut."

Ulkofileetä ja
viherpippurikastiketta
Viialan tilan 239 uuhen eli emolampaan katras työllistää kaksi henkilöä päätoimisesti. Enempää lampaita tilalle ei voi ottaa, koska nykyinen määrä yltää EU-kiintiön ylärajaan. Vallitsevan karitsoimiskäytännön mukaan lammassuvun tulokkaat näkevät päivänvalon kevättalvella, ja noin puolen vuoden kuluttua ne ovat teuraskypsiä. Kulutushuiput ajoittuvat kuitenkin heinäkuun alkuun, jouluun ja pääsiäiseen, joten syyspuolella kannattaa olla aktiivinen, jos haluaa saada kotimaista lammasta.

Salla Viiala on tyytyväinen siitä, että osuuskunta suo suoran kontaktin asiakkaisiin. Se edistää tuotekehittelyä, joka ei onnistuisi välikäsien kautta.

Lammasta voi laittaa myös kotona monella muullakin tavalla kuin perinteisenä lampaanviuluna tai lammaskaalisoppana.

Viialan pariskunnan oma suosikki on uunissa paistettu lampaan ulkofilee viherpippurikastikkeen kera, ja lämminsavupaistista puhutaan lämpimästi.

Isäntä vakuuttaa, että lampaanlihan voi vaihtaa mihin ruokaan tahansa naudan- tai sianlihan tilalle, kun haluaa uutta makua.