Tarvitaanko suomalaista omistajaa

Talouden avautuminen on merkinnyt sitä, että myös suomalaiset yhtiöt ovat saaneet lisääntyvässä määrin ulkomaisia omistajia. Kun ulkomaalaisomistuksen rajoitukset on kumottu, kesämökkitontteja lukuunottamatta, ei omistajan kansallisuudella ole enää muutamaan vuoteen ollut väliä.
    Ulkomaalaisomistus onkin lisääntynyt nopeasti. Pörssiyhtiöiden kärkipää on järjestään ulkomaalaisten omistuksessa, jos mittarina käytetään osakkeiden lukumäärää. Eräissä suurissa yhtiöissä jopa kaksi kolmasosaa osakkeista on ulkomaalaisten sijoittajien salkuissa.

Julkisessa keskustelussa ja myös yhtiöiden johdon piirissä on tähän saakka pidetty ulkomaalaisen rahan vahvaa asemaa enemmänkin myönteisenä kuin riskejä sisältävänä asiana. Ulkomaalaiset sijoittajat, olivatpa nämä amerikkalaisia tai japanilaisia eläkerahastoja tai kansainvälisiä pelureita, eivät yleensä ole kiinnostuneita vallankäytöstä, sanotaan. Kun uusosakeanteja on voitu kaupata ulkomaisiin salkkuihin, ovat yhtiöiden omat pääomat vahvistuneet eikä vastaavaa rahaa olisi löytynyt kotimaasta.
    Tämä onkin osatotuus asiasta. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Sijoittaja etsii pääomalle aina parhaan mahdollisen tuoton ja silloin kun se saa sen Suomesta, pääoma hakeutuu tänne. Kun muualla taas on houkuttelevampaa, ei raha viivy kauan paikassa, jossa se ei tuota riittävän hyvin.
    Jos tehtaat eivät tuota Suomessa riittävän hyvin, ne pannaan kiinni ja siirretään muualle. Rahalla ei ole isänmaata, vaikka omistajalla saattaa ollakin.

Suomen kaltaiselle pienelle maalle on tärkeää, että sen talouselämän ydin on sellaisten omistajien käsissä, joista tiedetään mitä ne tekevät. Ei ole ollenkaan saman tekevää, ketkä käyttävät valtaa suomalaisissa pörssiyhtiöissä, jotka luovat suuren osan Suomen kansallisvarallisuudesta.
    Nokian, Suomen kenties menestyneimmän vientiyhtiön, Nokian, toimitusjohtaja Jorma Ollila käytti äskettäin merkittävän puheenvuoron asiasta. Hän sanoi, että hyvin monet maailman suuryrityksistä ovat yllättävän kansallisia taustaltaan. Suomalaisuus ei suinkaan ole rasite vaan voimavara. Monilla maailmanlaajuisille yrityksillä on vahva kotipesä, kotimaisia omistajia, jotka ovat omistuksessaan pitkäjänteisimpiä kuin lyhytaikaista sijoitustuottoa hakevat tahot.
   Ollila muistutti myös, mikä merkitys vahvoilla valtionyhtiöillä on ollut Suomen kehityksessä. Outokumpu, Neste, Imatran Voima ja Posti ja telehallitus eli Telecom Finland ovat tästä loistavia esimerkkejä.
    Nokian toimitusjohtaja muistutti myös, mikä merkitys on aatteellisista lähtökohdista nousseella osuustoimintaliikkeellä, joka "taannoista liiketaloudellisista vaikeuksistaan huolimatta on menestynyt hyvin". Osuuspankit, Valio, Metsäliitto ja SOK, esimerkiksi, ovat levittäneet suomalaiseen talouselämään laajaa, syviin väestökerroksiin ankkuroituvaa yritteliäisyyttä ja taloudellista toimeliaisuutta.

Ollilan puheenvuoro oli merkittävä kannanotto. Kun Suomen kansainvälisesti tunnetuimman yrityksen toimitusjohtaja korostaa suomalaisen omistamisen tärkeyttä ja puolustaa valtionyhtiöitä ja osuustoimintaliikettä, on tällainen analyysi syytä tutkia kahteenkin kertaan.
    Laman seurauksiin kuuluu sinivalkoisen pääomaleirin hajaannus ja melkoinen murentuminen. Merita-Norbanken-järjestely hajotti vanhan linnakkeen. Aika näyttää, mitä tapahtuu Pohjolan ympärillä.
   Joka tapauksessa pellervolainen osuustoiminnallinen sektori on noussut entistä keskeisempään asemaan myös suomalaisena omistajana. Pellervolaiset yritykset hallitsevat metsäteollisuudesta kolmannesta ja elintarviketeollisuudesta lähes kahta kolmannesta markkinoista. Pellervolainen osuuspankki on kasvattanut vakaasti markkinaosuuttaan. S-ryhmä puolestaan kuluttajaosuustoiminnan lipunkantajana on puolestaan jatkuvasti vankistanut asemaansa kaupan piirissä. Myös kaikki muut osuustoiminnalliset yritykset ovat viime vuosina rajujenkin muutosten jälkeen löytäneet selkeän kasvu-uran.
    Pellervo-Seuran piirissä on todettu selkeästi, että pellervolaiset yritykset pyritään pitämään suomalaisessa omistuksessa ja ohjauksessa jatkossakin. Tämä ei merkitse sitä, etteivätkö myös pellervolaiset kansainvälistyisi. Erinomaisena esimerkkinä kansainvälisestä pellervolaisesta yrityksestä on Metsäliitto, joka toimii maailmanlaajuisilla markkinoilla.

Pellervolaiset yritykset ovat myös kulttuurisesti osa suomalaisuutta. Kuten Jorma Ollila huomautti mainitussa puheessaan, myös ulkomainen omistus pitää arvossa sitä, että yrityksen päätöksenteolla on kotimaa. Valitettavaa sen sijaan on, jos omistus ei näe kulttuurin ja elinkeinoelämän yhteyttä.
    Tämä yhteys on juuri pellervolaisille tärkeä. Omistuksen ytimen säilyttäminen Suomessa ja suomalainen kulttuuri takaavat myös kansainvälistyville yrityksille sen, että jatkossakin voimme olla oman onnemme seppiä.