Pääkirjoitus OT 3/98

Brysselin kortillako?

Paikallinen puhelinpalvelu Suomessa on perustunut osuustoiminnallisuuteen, joka on organisoitu joko osuuskunnan tai yhdistyksen muotoon. Periaate on ollut, että puhelinlaitos on avoin osuustoiminnallinen yhteisö, johon kuka tahansa voi liittyä maksamalla osuusmaksun. Puhelinlaitos on toiminut osuustoimintaperiaatteiden mukaisesti ja palauttanut ylijäämän alennusten muodossa käyttäjäomistajilleen. Periaate on ollut hyvin toimiva. Suomessa on edelleen Euroopan halvimmat puhelintariffit.
    Nyt näyttää siltä, että vuosien varrella puhelinyhdistyksiin ja -osuuskuntiin kertynyt liikearvo on alkanut kiinnostaa suurta rahaa. Parhaana esimerkkinä on Helsingin puhelinyhdistyksen HPY:n kapitalisoiminen. Puhelinyhdistys aiotaan lakkauttaa ja koko sen liiketoiminta siirtää pörssissä noteerattavalle Helsingin Puhelin Oyj:lle, joka vielä tällä hetkellä on HPY:n tytäryhtiö.
    Järjestely herättää kysymyksiä. Miksi hyvin toimiva osuustoiminnallinen puhelinyhdistys halutaan lopettaa ja tilalle perustaa pörssiyhtiö? Onko kerrottu kuluttajille, mitä tämä merkitsee puhelintariffeihin? Mitä merkitsee se, että luovutaan osuustoiminnallisuudesta ja siirrytään sijoittajien ehdoilla tapahtuvaan toimintaan?

On turha kuvitella, että puhelimen käyttäjillä olisi jatkossa mitään sananvaltaa puhelinlaitokseensa. Oletettavaa on, että uuden yhtiön omistus keskittyy vähitellen jonkin "sfäärin", luultavasti ulkomaisen, hoteisiin. Kun sijoittaja vaatii hänkin rahoilleen tuottoa, on se jostakin otettava. Se "jokin" ovat puhelinmaksut, jotka nousevat. Halpoihin puhelinmaksuihin tottuneet helsinkiläiset saavat varautua maksamaan lisää. Edullinen soittelu saattaa olla pian historiaa pääkaupungissa.
    Osuustodistuksen omistajat saavat tietysti maksuksi uuden yhtiön osakkeita, jotka he voivat myydä pörssissä. Korvaako se kohoavien puhelinmaksujen aiheuttaman tappion, voi jokainen kohdallaan laskeskella.

Kapitalisoimiseen liittyy sivujuonne, josta kerrotaan toisaalla tässä lehdessä. Kun päätöksiä puhelinlaitoksissa on tehty, on kabineteissa vedottu Euroopan komission kirjeeseen Suomen hallitukselle. Komissio on asettunut kirjeellään koko osuustoimintaperiaatetta vastaan, siitäkin huolimatta, että juuri osuustoiminnan pitäisi olla EU:n erityisessä suojeluksessa. Kirjeen päätelmät ovat vähintäänkin huolestuttavia. Komissio näet ilmoittaa, ettei se tunnusta puhelinlaitosten omistajia omistajiksi lainkaan ja kieltää omistajille annetut alennukset.
    Komission kirje on melkoisen karu. Jos linja on jatkossakin tämä, voidaan seuraavaksi samalla tavalla kieltää myös osuuskauppa, joka jakaa alennuksia asiakasomistajilleen, tai osuusmeijeri, joka maksaa jälkitiliä jäsenilleen.
    Hirmuista, sanoisi Paasikivi.
    Komission kirje ei näytä syntyneen ilman kotimaista aloitteellisuutta. Niin sitä pitää.
    Kun kotikonstit eivät riitä, otetaan Brysselin kortti käyttöön.