Så ska det låta

Wallenberg ei tee enimmäistä kertaa bisnestä Suomessa. Vaikka suvun nykyinen pää- mies Peter Wallenberg ei olekaan mikään erityinen Suomen ystävä, on edellinen sukupolvi ollut sitäkin kiinnostuneempi Suomesta. Edellinen Wallenberg, Marcus, myi aikoinaan Kekkoselle pari ydinvoimalaa, jotka sijoitettiin Olkiluotoon. Kekkonen myös palkitsi Wallenbergin vuorineuvoksen arvonimellä, jota ei ennen eikä jälkeen ole kenellekään ulkomaalaiselle myönnetty.

Wallenbergilaiset ovat siis olleet kiinnostuneita aikaisemminkin itämaasta, jota jotkut ruotsalaiset vieläkin nimittävät hyvässä seurassa ja kahvi ja konjakkivaiheessa epiteetillä "östra rikshalvan", "valtakunnan itäpuoli". Tämä on muistona ajoista, jolloin Suomenkin maakunnat saivat lähettää muutaman edustajan Tukholman valtiopäiville säätämään yleisliittolaisia lakeja. Nämä edustajat saivat harvoin aikaan mitään erityistä, niin kuin rajamaan harvalukuiset edustajat yleensä harvoin mitään saavatkaan aikaan. Historiaan on jäänyt kuitenkin kokkolalaisen Anders Chydeniuksen panos sananvapautta koskevan lain aikaansaamisessa. Siitä periaatteesta on pohjoismaisille yhteiskunnille ollut paljon hyötyä.

Kun Enson ja Storan fuusion geopoliittisia ulottuvuuksia katsotaan, on ilman muuta parempi, että Enso menee yhteen ruotsalaisfirman kanssa eikä esimerkiksi amerikkalaisten kanssa. jos ruotsalaiset ja wallenbergien nykyinen voimahahmo Percy Barnevik, joka johtaa wallenbergilaisen imperiumin rautanyrkkiä, sijoitusyhtiö Investorin hallitusta, katsovat Enson hyväksi kumppaniksi, tarkoittaa se sitä, että Enso on varmasti hyvä yhtiö. Barnevik, joka johti ABB:ta (omistaa mm. Strömbergin), ei näet ole tullut tunnetuksi erityisesti hyväntekeväisyydestään. Sen sijaan häntä kyllä pidetään yhtenä maailman parhaista yritysjohtajista. Kerrotaan, että Percyltä meni vain pari vuotta, kun hän ABB:N johtoon astuttuaan siivosi kaikki huonot sveitsiläiset johtajat ulos talosta ja korvasi heidät kyvykkäillä ruotsalaisilla.

Enson ja Storan yhdistymisen poliittinen syy ei kuitenkaan ole geopoliittinen eikä se tarkoita sitä, että Stora olisi ollut Ensolle ainoa mahdollinen tai edes paras kumppani. Paavo Lipposen hallitus ei rakasta ruotsalaisia, mutta vielä vähemmän se rakastaa Metsäliittoa. Metsäliiton ja Enson yhtyminen olisi saattanut olla teollisuuspoliittisesti ja kansantaloudellisesti hyvin järkevä ratkaisu. Päätösvalta olisi säilynyt kotimaassa ja liiketaloudellisesti syntynyt erinomaisen kilpailukykyinen yritys, jolla olisi globaali strategia. Ns. yleiset syyt kuitenkin estivät tämän fuusion.

Stora Enson fuusio saa tietenkin jatkoa. Metsäjättien on nykymaailmassa oltava suhteellisen suuria, sen sanelee globalisaatio eli maailmanlaajuisten markkinoiden synty ja laajeneminen. Suuruudesta saadaan etuja vielä toistaiseksi. Tämän vuoksi kaikki metsäyhtiöt joutuvat hakemaan yhteistyökumppaneita ja tekemään fuusioita ja alliansseja.
   Liiketaloudellisessa mielessä Storan ja Enson fuusio onkin perusteltu. Kysymys ei ole siitä, että juuri Stora olisi välttämättä Enson ainoa kaveri ja päinvastoin, vaan ylipäätään siitä, että näin kahdesta yhtiöstä saadaan yksi vielä parempi.
    Huomiota on herättänyt se, että paljon heikommassa kunnossa oleva Stora arvostettiin paljon Ensoa arvokkaammaksi tässä järjestelyssä. Sanonta, jonka mukaan markkinat ovat aina oikeassa, osoittautuu siis ainakin tässä asiassa vääräksi.
   Yksi selitys löytyy siitä, että pörssikurssit Ruotsissa ovat kauttaaltaan korkeammat kuin Suomessa. Rahaa on hakeutunut rahastoihin ja osakkeisiin suhteellisesti enemmän kuin meillä. Toinen selitys on se, että Storan kurssia on kyetty tukemaan, mikä sekään ei ole mahdotonta.
    Ruotsalaiset ja suomalaiset ovat pakotettuja nitomaan taloutensa yhteen entistä tiiviimmin. Suuret yritysjärjestelyt ovat siitä yksi esimerkki.

On selvää, että ruotsalainen elinkeinoelämä on juuri nyt erinomaisen kiinnostunut Suomesta. On hyvin mahdollista, että parin vuoden takaista yrityskauppojen aaltoa seuraa nyt toinen aalto. Jos eräänä päivänä ilmoitetaan, että vakuutusyhtiö Pohjola on siirtynyt Skandian omistukseen, ei kannata yllättyä. Uutinen, jos sellainen syntyy, vain vahvistaa sen, että Suomen talouselämän ytimestä loppukin on siirtynyt Tukholmaan.
   Viimeistään tuossa vaiheessa on syytä tarkistaa myös ruotsalaisista kerrottavien vitsien valikoimaa.
    Ruotsalaiset näyttävät kaikesta huolimatta erittäin.hyvävoimaisilta eivätkä ollenkaan pulamössökansalta, vaikka kansankodin moottorista onkin ajoittain kuulunut rahinaa.
    Suomen ja Ruotsin nykyeron näkeekin muutoin nykyisin parhaiten TV-ohjelmista, nekin kun ovat samoja.
   Så ska det låta, on Ruotsin TV:n yksi suosituimpia ohjelmia. Siinä hyväntahtoinen, pohatanoloinen, ylipainoinen ja hauska juontaja laulattaa muusikoita ja kertoo vitsejä. Kaikilla on jättihauskaa.
    Suomessa sama ohjelma tulee ulos kopiona nimellä Bumtsi-bum. Siinä nuori ja hauska juontaja laulattaa muusikoita.
    Siinäkin kaikilla on hauskaa.

LAURI KONTRO