|
|
Metsä-Serla sai rukkaset
Kevään pörssin jymypaukku oli tietysti Sanoman, Helsinki Median ja WSOY:n fuusiohanke ja pörssiaikeet.
Paljon huomiota ja puhetta aiheutti myös Metsä-Serlan toimitusjohtajan Jorma Vaajoen mielenkiinto Enson suuntaan.
Enson ja Metsä-Serlan liitto, ei siis fuusio, toisi Vaajoen mukaan synergiaetuja, parantaisi molempien yhtiöiden kannattavuutta ja nostaisi omaisuuden arvoa.
Vuorineuvos Jukka Härmälä suhtautui Vaajoen aatoksiin Enson informaatiotilaisuudessa myrkyllisesti.
Ristiinomistuksessa ei ole mitään tolkkua, sanoi Härmälä. Miten muka synergiaedut jaettaisiin, ja miten voimavarojen painotuksesta sovittaisiin?
Vain selvässä fuusiossa olisi jotain järkeä, lohkaisi Härmälä. Hän tiesi jetsulleen, että Enson markkina-arvo on parikymmentä miljardia markkaa ja Metsä-Serlan vain puolet siitä.
Enson johdon penseys Metsä-Serlan suuntaan sai selityksen touko-kesäkuun vaihteessa, jolloin julkistettiin aiesopimus Enson ja ruotsalaisen Storan fuusiosta.
Ilmoitus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Storan halukkuus fuusioihin oli tiedossa jo pitkin talvea, ja sijoittajien uteliaisuus näkyi nousevina kursseina.
Enson salaperäisyys kostautuu huonona vaihtosuhteena. Pörssiarvo näet ensisijassa määräsi jyvityksen. Enson kurssi ei ehtinyt reagoida ennakolta.
Niinpä Storan omistajat saavat uuden yhtiön osakkeista 60 ja äänivallasta 55 prosenttia.
Metsä-Serla ei lannistu, vaan pysyy oston puolella. Kuulemma kaikkea joka liikkuu, tutkitaan sillä silmällä.
Metsä-Serla paransi tammi-maaliskuun tulostaan 129 miljoonasta markasta 550 miljoonaan, ja taseen omavara 43 prosenttia on Suomen metsäteollisuuden paras.
Toimitusjohtaja Jorma Vaajoki odottaa tästä vuodesta selvästi edellistä parempaa.
Metsä-Tissuen tulos notkahti pari miljoonaa markkaa mutta pysyi 40 miljoonan pinnassa. Toimitusjohtaja Juhani Saarela uskoo, että viimevuotinen 172 miljoonan markan taso saavutetaan. Myös Metsä-Tissue tähyilee sopivaa ostettavaa. Kassassa on rahaa sata miljoonaa markkaa ja 300 miljoonan lainasta on varaus.
Kauppa osaa vaatia
Vähittäiskauppa pitää lihanjalostajat valppaina, sanoi Atrian toimitusjohtaja Seppo Paatelainen kevään infossaan.
Koko ajan vaaditaan uusia pakkaustapoja ja -kokoja. Niitä on useita satoja erilaisia.
Hurja haaste: erikoispakkauksetkin pitäisi tehdä sarjatuotannon kustannuksin!
Vain automaation avulla jalostajat selviytyvät tehtävästä. Niin Atrian Nurmon kuin HK:n Vantaan laitoksissa näkee uskomatonta tekniikkaa!
Jotain hyvääkin kauppiaiden ylettömistä vaatimuksista koituu: ulkomaiset tuottajat eivät hevin pääse kiilaamaan väliin.
Raaka-aineen kotimaisuus on toinen valtti. Sen varaan aikoo Atria kehittää kalkkunatuotantoaan. Salmonellavaara on kuulemma mahdollisimman vähäinen.
Mistään puuhastelusta ei ole kysymys. Kalkkunalinjaan panostetaan 15 miljoonaa markkaa ja tuottajaketju perustetaan.
Kalkkunanlihaa kulutetaan Suomessa vain kilo henkeä kohti vuodessa, mutta kysyntä kasvaa kovaa. Noin puolet lihasta tuodaan ulkomailta.
Noinkohan vain kalkkunabisnes pannaan pystyyn sormia napsauttamalla? Suurimmalla kilpailijalla Ranskalla on tuhannen vuoden kokemus takanaan.
Kalkkunakulttuuria ei Suomessa ole mutta se luodaan, vastasi Atrian toimitusjohtaja Seppo Paatelainen silmää räpäyttämättä.
Atria on investoinut 200 miljoonaa markkaa tuotannon järkeistämiseen ja uusiin tuotteisiin sekä 250 miljoonaa markkaa ruotsalaisen lihanjalostajan Lithellsin ostoon.
Olisi rahastamisen vuoro. Ja paremmalta näyttääkin: tammi-maaliskuussa kertyi voittoa 9,4 miljoonaa markkaa viime vuoden 4,6 miljoonan markan tappion sijaan.
Talvi on yleensä aina huonoin vuosineljännes, muistutti Paatelainen.
Pörssipiireissä ei Atriasta paljon puhuta, vaikkei tiedottamisessa ole vikaa. Ehkä kiinnostus lisääntyy sitä mukaa kuin tuloskin paranee.
Atrian osake on pörssilistan halvimpia, täysin alakantissa laatuun nähden.
Satanen rikki
Peräti 15 prosenttia A-osakkeista vaihtui tammi-maaliskuussa ja sadan markan raja meni rikki, iloitsee OKO:n nuori pari- valjakko toimitusjohtaja Mikael Silvennoinen ja johtokunnan jäsen Timo Ritakallio.
Ulkomaalaisetkin ovat löytäneet OKO:n. Heidän hallussaan on joka neljäs A-osake.
Osakkeesta ei ole tarkoitus tulla spekulatiivista artikkelia, mutta silti voidaan kysyä onko hinta oikea, kun osakkeen tasearvo on 141 markkaa, kysyy Timo Ritakallio.
Hyvät herrat, luottamus on ensin rakennettava, palkinnot tulevat aikanaan!
Mikael Silvennoisen suku on kotoisin Sortavalasta ja Timo Ritakallion keskisestä Satakunnasta.
Karjalais-satakuntalainen yhteistyö näkyy pelaavan hyvin.
Erkki Sinkko