Virkakiellossa

Ihmiset ratkaisevat onnistumisen

Osuustoiminnassa demokratia toteutuu tai jää toteutumatta yrityksen ohjauksessa ja hallinnossa. Sen mukaisesti jäsenistö on joko tyytyväistä ja oman yrityksen taakse sitoutunutta tai sitten ei. Onnistumisen ratkaisevat aina ihmiset, jotka tekevät päätöksiä nykyisin hyvin nopeasti muuttuvilla markkinoilla.
Erityisesti Noveran kohtalo oli kouluesimerkki liikkeenjohdon yksinvallasta ja virheistä. Kriittisiä huomioita on osuustoiminnassa matkan varrella toisinaan jouduttu tekemään myös luottamushenkilöiden osaamisesta ja asioihin paneutumisesta.

Roolit aina selvillä

Eräs nykyaikainen osuustoimintayrityksen toimitusjohtaja totesi, että se on vain omistajan oma ongelma, jos omistajat eivät itse tiedä, mitä he omalta yritykseltään haluavat. Luottamushenkilöiden täytyisi myös tietää tekemiensä päätösten tosiasiallinen hinta. Jos se ei ole selvillä, hallinnon on helppo pyytää lisäselvityksiä.

Toisaalta pienempien virheiden tekeminenkin täytyy hyväksyä, kun omistajat itse niistä kuitenkin aikaa myöten maksavat. Suurissa strategisissa linjauksissa virheet kuitenkin saattavat johtaa yrityksen tuhoutumiseen, tai sitten hallitummassa ja paremmassa tapauksessa sen fuusioitumiseen.

Muutamissa osuuskunnissa on menneinä vuosina siedetty liian kauan aivan liian huonoa tulosta. Silloin omistajan ja asiakkaan roolit ovat voineet mennä sekaisin. Etenkin johtopaikoilla hallinnossa toimivien on syytä tiedostaa toimivansa tehtävissään nimenomaan yrityksen omistajina. Hyvä hallintohenkilö näkee myös yli horisontin.

Toimiiko valtakolmio?

Oppikirjan mukaan kolme henkilöä, toimitusjohtaja ja 1 - 2 puheenjohtajaa, muodostavat ot-yrityksen valtakolmion. Se sitten toimii käytännössä milloin paremmin ja milloin huonommin. Henkilökemiat ratkaisevat tässäkin paljon.

Eräs kokenut hallituksen puheenjohtaja totesi osuvasti, että nykyisin hallitus joutuu liikkeenjohdon kanssa samaan tyrmään, jos firman käy huonosti. Vastuut kun ovat kovasti kasvaneet. Yritykset ovat suurentuneet ja markkinataisto nopeutunut ja tiukentunut. Myös avoimuus ja läpinäkyvyys ovat selvästi korostuneet. Salailupolitiikka on mennyttä aikaa.

Vertailukohtina pörssiyritykset

Aikaamme leimaa pörssiarvojen ihannointi. Tosin IT-buumi jo puhkesi kuluneena syksynä. Muutamien listattujen ot-tytäryhtiöiden osakkeet ovat jatkuvasti laahanneet aliarvostettuina. Edellytykset parempaan olisivat selvästi olemassa.

Sijoittajien kannalta analyytikoiden iso joukko on avainasemassa. Muutamat bisneskonkarit kuitenkin osin epäilevät nuorten ja kokemattomien pörssianalyytikoiden todellista osaamista. Heistä hyvin harvalla lienee mitään muuta tuntumaa osuustoimintaan kuin ennakolta ehkä jo valmiiksi negatiivinen asenne. Analyytikoiden aiheuttamia sopulireaktioita sitten näkyy erityisesti sähköisissä tiedotusvälineissä.

Pellervon omistajaohjausraportissa ot-yrityksiä verrataan pörssiyrityksiin. Pörssiyritykset saavat listautuessaan jatkuvan ankaran seurannan ja kovan mittariston itselleen.

Suomalaiset ovat ehkä turhankin rehellisiä ja uutteria. Meillä keksitään ensin tuote ja hiotaan ja kehitellään se valmiiksi asti. Amerikassa riittää, että virkeällä tyypillä on hyvä idea, jonka hän osaa myydä sijoittajille. Rahoitus varmistuu sitä kautta, vaikka sitten itse yritystoiminta saattaakin jäädä lyhytaikaiseksi ja nykiväksi, ja itse tuotekin ehkä torsoksi.

Osuustoiminta edustaa vakaampaa ja pitkäjänteisempää kunnon omistajuutta. Sen aika on ehkä vasta tulossa. Mutta ot-yritysten sisälläkin pitäisi pystyä enemmän satsaamaan juuri innovatiivisuuteen.

Puhtaassa osuustoiminnassa on vaikea keksiä sellaista omistusta merkitsevää instrumenttia, johon tulisi yrityksen kehitysvuosien mukainen arvonnousu mukaan. USA:ssa perustetuilla ns. uuden sukupolven osuuskunnilla sellainen siirrettävä ja vaihdettava omistusosuus toki on jo käytössä.

Suomalaiset osuustoimintayritykset pärjäävät jo yleensä kohtuullisesti kovassakin vertailussa. Terve asenne on, että me haluamme olla osuustoiminnallisia. - Kilpailijat saavat sitten olla vaikkapa ex-pääjohtaja Iiro Viinasen tapaan puhtaaksi viljellyllä "shareholder value" -logiikalla toimivia pörssinoteerattuja osakeyhtiöitä. Tänä päivänä ne alkavat usein jo olla kansainvälisiä alansa jättejä.

mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |