Virkakiellossa

Japanilla on suomalainen huoli

Japanilaiset rakastavat yhteisiä ryhmäkuvia. Kuvassa vasemmalta USA:n NFU:n puheenjohtaja Leeland Swenson, keskustelupaneelin vetänyt japanilainen tv-kasvo, toimittaja Nakamura, keskellä kirjoittajamme, EU:n Copa/Cogecan ja Pellervon edustaja Marcus H. Borgström ja edessä oikealla japanilainen ot-professori Hattori. Copa/Cogeca sai kutsun Japanin maatalousosuustoiminnan satavuotisjuhlille Tokioon 8.-14.10.2000. EU:n maataloutta ja osuustoimintaa edusti MMM Marcus H. Borgström Pellervo-Seurasta. Hän kertoo seuraavassa matkavaikutelmistaan.
Borgström pääsi japanilaisten kanssa hyvään yhteisymmärrykseen meille jo tutusta monivaikutteisesta maatalouden mallista. Molemmat maat kun valmistautuvat WTO:n seuraavalle neuvottelukierrokselle.
Omavaraisuus elintarvikkeissa on itsestäänselvyys meille Suomessa, ja EU-jäsenyys on tuonut lisää turvallisuutta. Elintarvikkeiden ja muiden keskeisten tarvikkeiden saatavuus on jäsenyyden myötä ainakin teoriassa varmempi. Suomessa seurataan tarkkaan keskeisten raaka-aineiden omavaraisuutta. Näin tiedämme missä mennään esim. maidon, viljan, naudan- ja sianlihan tuotannossa sekä viennin ja tuonnin tasapainossa. Kun tähän omavaraisuusajatteluun vielä lisää ns. eurooppalaisen monivaikutteisen maatalousmallin muut arvot - kuten kestävä kehitys, eläinten hyvinvointi, elävä maaseutu ja perheviljelmiin perustuvat maatilayritykset - on eurooppalainen ajatusmaailma suurin piirtein kohdallaan.

Myös Japanissa nämä samat arvot ovat hyvin ajankohtaisia. Kotimainen elintarviketuotanto vastaa vain 40 %:sesti yhteiskunnan tarpeesta ja meneillään olevat maailmankauppaa koskevat neuvottelut uhkaavat tätäkin osuutta. Esimerkiksi kotimaisen tuotannon korkeasta suojasta ja kotimaisen kulutuksen tuesta voi ottaa riisinviljelyn. Riisinviljelijä saa 20 yeniä kilolta kun kuluttaja maksaa 3 yeniä kilolta. Näin pidetään tuontiriisi aisoissa ja suojataan kotimaista tuotantoa.

Japanin JA Zenchu täytti lokakuussa sata vuotta. Tämä järjestö on eräänlainen Pellervon ja MTK:n yhdistelmä. Sata vuotta sitten säädettiin Japanissa myös ensimmäinen maatalousosuustoiminnan laki. Huoli elintarvikkeitten omavaraisuudesta ja maatalouselinkeinon tulevaisuudesta saivat aikaan sen, että "Monivaikutteinen maatalous" oli nyt valittu teemaksi juhlien seminaariin ja tv-ohjelmaan.

Matka Kauko-Itään oli ensikertalaiselle merkittävä kokemus. Aikaisempi kuva Japanista perustui James Clavellin kirjoittamaan "Shogun"- kirjaan ja Herman Lindqvistin vanhaan oppaaseen. Vaikka "Shogun" kuvaa 1600-lukua, se kertoo edelleen paljon japanilaisesta arvomaailmasta, elämästä ja kuolemasta sekä yhteiskunnan monikerroksisesta hierarkiasta.

Tukijärjestelmät
ovat välttämättömiä

Esiintyjinä seminaarissa olivat allekirjoittaneen lisäksi USA:n pienemmän maataloustuottajajärjestön National Farmers Unionin puheenjohtaja Leeland Swenson , indonesialainen professori Sutrisno Iwantono , joka on myös Aasian maatalousosuustoimintaryhmän puheenjohtaja ja japanilainen osuustoimintaprofessori Hattori . Keskustelua 1600-päisen seminaariyleisön ja televisiokameroiden edessä johti japanilaisessa mediassa kuuluisa tv-toimittaja Nakamura .

Pääteemaksi nousi tuttu mainoslause "Maaseutua ei voi tuoda" uudessa asussaan "Maatalouden monivaikutteisuutta ei voi tuoda". Olimme yhtä mieltä siitä, että yhteiskunta tarvitsee maatalouteen ja sen tuotannon jalostukseen perustuvaa rakennetta. Kun rakenne perustuu perheviljelmiin ja pienimuotoiseen yritystoimintaan, niin silloin ylläpidetään elävää maaseutua. Tämä järjestelmä on liian arvokas, jotta sitä voisi jättää pelkästään markkinavoimien riepoteltavaksi.

Maatalouden monivaikutteisuudessa on näin ollen sekä kaupallisia että ei-kaupallisia arvoja. Jotta maatilayrittäjät menestyisivät tässä monivaikutteisessa roolissa, yhteiskunnan pitää ylläpitää tukijärjestelmää elävää maaseutua ja kotimaista elintarviketuotantoa varten.

Yli kaksituntisen keskustelun jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että WTO-neuvotteluissa pitää kunnioittaa maatalouden monivaikutteisuutta. Myös kuluttajan toiveet pitää ottaa huomioon, eli jos japanilainen haluaa japanilaista riisiä jatkossa, niin hänen pitää sitä saada. Maataloustuotannon pitää myös perustua kestävään kehitykseen ja elävään maaseutuun.

Suomalaiset teurastamot
ovat kehittyneempiä

Pääsin pyynnöstä päivän yrityskäynnille osuusteurastamoon. Tämä alueellinen osuuskunta sijaitsi lähellä Naganoa, tunnin luotijunamatkan päässä Tokiosta. Kun saavuin perille naistulkin ja nuoren miesavustajan kanssa, oli vastassa 10 isäntää, jotka jonossa antoivat molemmin käsin käyntikorttinsa minulle. Minä annoin tietenkin jokaiselle omani ja vuorovaikutus oli vilkasta.

Teurastamon hygieniataso ja teuraiden kohtelu ennen teurastusta olivat hämmästyttävän alhaisella tasolla. Selvisi, että eläinten hyvinvointi ei ole asia, joka japanilaista kuluttajaa kiinnostaa niin kuin meillä. Lisäksi meillä kiinnitetään paljon huomiota elintarvikeketjun kaikkiin osiin, jotta laatu olisi taattu kaikissa vaiheissa.

Osuusteurastamo oli kaksivaiheinen. Alkupäätä hallitsivat osuuskunnan jäsenet ja teuraseläintoimittajat. Varsinaisessa teollisessa yrityksessä oli alueen viranomainen vahvasti mukana investoijana ja enemmistöomistajana. Alueiden rajat olivat hyvin tarkat, naapurin alueille ei menty. Varsinaista jalostusta oli hyvin vähän: ruhot myytiin eteenpäin jalostaville asiakkaille.

Maassa
maan tavalla

Kuri japanilaisessa yhteiskunnassa on hämmästyttävä. 60 km:n säteellä Tokion keskustasta asuu 30 miljoonaa ihmistä, mutta slummeja ei esiinny eikä järjestyshäiriöitä. Nainen voi kulkea yöllä pimeällä yksin ilman että häntä häiritään. Kaduilla kulkee paljon ihmisiä, mutta toisiin ei törmätä.

Ulkomaalaisiin suhtaudutaan korrektisti ja vieras sai valtiomieskohtelun, mutta länsimaalaista pidetään kyllä hassuna. Kättelivät kyllä vierasta länsimaiseen tapaan mutta keskenään kumarsivat toisilleen. Tähän oppi vähitellen vieraskin.

Näin opin myös uusiin pöytätapoihin kuten lattialla istumiseen ja siihen, että kun ruoka on syöty ja teet juotu, on vieraan aika poistua. Eriarvoisuus sukupuolten välillä hämmästytti. Naistulkki tai naisavustaja eivät saaneet syödä, vaikka olivat läsnä pöydässä vieraiden ja isäntien kanssa.

Matkalla sattui monta enimmäkseen myönteistä yllätystä. Japanista jäi kaikkiaan hyvä maku suuhun. Japanilainen kulttuuri on monella tavalla vanhempaa kuin länsimainen.

| Sivun alkuun |