Maailmantalous on epävarma

apasin vajaa vuosi sitten Yhdysvalloissa useita korkean tason taloustieteilijöitä ja -poliitikkoja. He kaikki kummastelivat sitä, mitä oli tapahtumassa. Toisella viikolla joulukuussa 2000 maan talous oli ajanut "päin seinää". Kukaan ei tiennyt syytä. Lähinnä puhuttiin kahdesta vaihtoehdosta. Informaatioteknologiaosakkeiden kuplan puhkeaminen oli saanut ihmiset levottomiksi ja siksi he olivat alkaneet painaa jarrua. Tällaisesta häiriöstä selvittäisiin puolessa vuodessa. Toisen vaihtoehdon mukaan kyse on siitä, että ihmiset kokevat, että liki kymmenen vuotta jatkunut talouskasvu ei voi jatkua tällä erää pitemmälle. Tämän joukkopsykologisen reaktion seurauksena painetaan jarrua. Jos tämä vaihtoehto on hidastuneen kehityksen syy, kestää toipuminen vuosia.

Tänään tiedämme, että jälkimmäinen vaihtoehto on lähempänä totuutta. Talousasiantuntijat ovat edelleen ymmällään siitä, miksi kehitys on heikkoa, ja milloin siitä aletaan toipua. Jonkinlainen keskiarvokäsitys on, ettei toipumista tapahdu ainakaan vielä lähimmän puolen vuoden aikana.

Virallinen optimismi voi olla pettävää

Vuosi sitten suomalaiset talouspoliitikot yksissä tuumin vakuuttivat, että kyse ei ole mistään vakavammasta. Kasvun sanottiin jatkuvan vakaana. Jo viime kesänä eräs johtavassa asemassa oleva talouspoliitikko myönsi suljetussa seurassa, että myönteistä kuvaa ylläpidettiin tarkoituksella. Tarkoituksena oli toimia "vastuullisesti" ja olla pelästyttämättä yrityksiä ja kansalaisia. Reilusti tämä henkilö kuitenkin myönsi, että vastuullisesti toimittaessa johdettiin yrityksiä ja kansalaisia harhaan.

Virallisessa asemassa olevat talouspoliitikot eivät uskallakaan kertoa todellista näkemystään kansantalouden tilasta. Näin toimiessaan he saisivat laskusuhdanteessa syyn päälleen suhdanteiden puhumisesta alas ja ihmisten pelästyttämisestä. Samainen talouspoliitikko sanoikin alkuvuodesta - jälleen suljetussa arvovaltaisessa seurassa - että ennustajien riskiskenaarioksi nimittämä vaihtoehto on se, mihin he itse lähinnä uskovat.

Kysyin ennen joulua yhdeltä suomalaisen suuryrityksen johtajalta, kuinka hän näkee maailmantalouden tilanteen. Hänen mukaansa Kiinalla menee hyvin, mutta se ei vielä jaksa vetää muuta maailmaa perässään. Yhdysvalloissa hänen mukaansa tilanne on vakaasti heikko, Euroopassa heikkenevä ja Japanissa sekä Etelä-Amerikassa katastrofaalinen. Tämän jälkeen Argentiina onkin ajautunut erittäin vakavaan kriisiin.

Monen kansantaloustieteilijän mukaan maailman talouden fundamentit ovat kuitenkin kunnossa. He vakuuttavat Yhdysvaltain lähtevän pian nousuun ja vetävän muut perässään. Ota tästä sitten selvää! Mielestäni on kuitenkin pidettävä suurimpana todennäköisyytenä sitä, että taloudellinen kasvu lähtee käyntiin varsin hitaasti ja voi ottaa välillä takapakkiakin.

Suomen talous ja euroalue

Suomen talous on ainakin toistaiseksi osoittautunut suhteellisen vakaaksi. Tähän on useita syitä. Osallistuminen eurovyöhykkeeseen on ainakin toistaiseksi toiminut Suomen kannalta hyvin. Suurin ansio tästä kylläkin kuuluu sinänsä paradoksaalisesti heikolle eurolle. Muun eurovyöhykkeen kanssa epäsymmetrinen ja edelleen hyvin suuresti dollarista riippuvainen kansantaloutemme on hyötynyt nykyisistä valuuttasuhteista suunnattomasti. 

Suomen varsinainen eurotesti tulee sinä päivänä kun euro ja dollari ovat päinvastaisessa asennossa. Toivottavasti siihen kuluu vielä aikaa. Euro on myös poistanut Suomen perinteisen kansallisen valuuttakurssiongelman. Kansallinen valuutta ei voi olla väärällä tasolla, kun ei ole kansallista valuuttaakaan! Euron kautta tuleva hintojen ja kustannusten suora vertailtavuus auttaa pitämään kustannuskehityksen jatkossa maltillisena.

Laman aikana ja sen jälkeen suomalainen tuotantokoneisto on myös hiottu hyvin kilpailukykyiseksi. Tämän valitettava kääntöpuoli on se, että yhteiskunta ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin talous. Väki, jota yritykset eivät ole tarvinneet on jäänyt pitkäaikaistyöttömyyden loukkuun, minkä sosiaalinen hinta on kova.

Suomen tuotantorakenne on ennen muuta uuden teknologian myötä paljon monipuolisempi kuin runsas kymmenen vuotta sitten. Suomi ei myöskään ole aivan yhtä vientiriippuvainen kuin aikaisemmin. Parempi kytkeytyminen kansainväliseen talouteen on monipuolistanut Suomen ja suomalaisten kassavirran koostumusta.

Keskeinen taantuman sietokykyä parantanut tekijä on kuitenkin yritysten ja kotitalouksien vahva tase. Edelliseen lamaan syöksyttiin Holkerin hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan ja vahvan markan politiikan yhteisvaikutuksesta, mutta syväksi laman teki liiallinen velkaisuus. Toivottavasti viime vuosina tapahtunut muutos on pysyvä.

Aluepoliittisia talkoita tarvittaisiin

Pellervolainen sektori on toistaiseksi selviytynyt hidastuneesta talouskehityksestä hyvin. Elintarviketeollisuus on valtaosin pystynyt selkeästi parantamaan kannattavuuttaan, Metsäliiton tilanne on vakaa ja sekä osuuspankit että keskinäinen vakuutustoiminta, osuuskauppoja unohtamatta, tekevät erinomaista tulosta.

Yhteinen huoli pellervolaisille on Suomen äärimmäisen vinoutunut alueellinen kehitys. Se syö sekä liiketoiminnan tulevaisuudennäkymiä että jäsenkunnan toimeentuloa suuressa osassa maata. On hienoa, että osuustoiminnan piiristä on käytetty entisten ja nykyisten vaikuttajahenkilöiden toimesta vahvoja puheenvuoroja tasapainoisemman aluekehityksen puolesta.

On myös syytä miettiä, mitä osuustoiminnalliset yritykset itse voivat tehdä kehityksen kääntämiseksi. Pellervolaisten omia aluepoliittisia talkoita tarvittaisiin nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 

Esa Härmälä

Tämänkertainen kirjoittajamme, agronomi Esa Härmälä toimii Pellervo-Seuran valtuuskunnan ja MTK:n johtokunnan puheenjohtajana sekä mm. Osuuspankkikeskus-OPK osuuskunnan hallintoneuvoston jäsenenä.

| Sivun alkuun |