Italialainen valtiomies
uskoi osuustoimintaan, muttei politiikkaan

Italialainen Luigi Luzzatti (1841-1927) oli erikoisen vahva sekoitus osuustoimintamiestä, tiedemiestä, poliitikkoa ja valtiomiestä. Osuustoiminnan alalla hän on jäänyt historiaan erityisesti Italian kansanpankkien, banca popolare -liikkeen käynnistäjänä.

"ITALIAN HANNES GEBHARD" Luigi Luzzatti nuorena. Kuva Suomen Osuustoimintalehdestä 12/1923.

Gondolinsoutajien
osuuskunta kariutui

Luzzatti ensimmäisiä yrityksiä oli gondolinsoutajien osuustoiminnan käynnistäminen Venetsiassa 1864. Venetsia kuului kuitenkin vielä tuolloin - vuoteen 1866 asti - Itävallan alaisuuteen, ja sen viranomaiset estivät nämä aikeet. Luzzattia syytettiin toimiensa vuoksi maanpetoksesta ja hän joutui muuttamaan Italian puolelle.
Italiassa asiat etenivät paremmin. Venetsian gondolihankkeen kanssa samana vuonna, 14 vuotta Saksan kansanpankkien aloituksen jälkeen, Luzzatti perusti Lodin kaupunkiin Italian ensimmäisen kansanpankin (banca popolare). Se oli samalla ensimmäinen nykyaikainen osuuskunta Italiassa. Ne eivät kuitenkaan olleet suoria kopioita saksalaisista esikuvistaan, vaan malli oli sovellettu paikallisiin oloihin.
1900-luvulle tultaessa Italiassa oli n. 700 kansanpankkia ja ne olivat maan osuustoimintaliikkeen vahvin haara. Luzzatti perusti 1876 kansanosuuspankeille valtakunnallisen liiton Roomaan. Kilpailevat raiffeisenilaiset osuuskassat aloittivat toimintansa Italiassa vähän myöhemmin eli 1880-luvulla.
Samana vuonna ensimmäisen kansanpankin kanssa perustettiin Luzzattin ja toisen professorin, Francesco Viganòn, aloitteesta Comoon ja Milanoon Italian ensimmäiset Rochdale-tyyppiset osuuskaupat. Luzzatti toimi aktiivisesti muidenkin osuustoimintahaarojen edistäjänä. Mies perusti 1867 lehden nimeltä Osuustoiminta ja teollisuus, johon hän kirjoitti ahkerasti.

Uudistukset
sydämen asiana

Luzzatti oli ennen kaikkea osuustoimintamies, mutta yhteiskunnalliset uudistukset ylipäätään saivat hänestä aktiivisen ja vilpittömän puolestapuhujan. Pohjimmiltaan hän haki ajattelussaan harmoniaa ja tasapainoa yhteiskunnallisen solidaarisuuden ja taloudellisten arvojen sekä työn ja pääoman välille. Tämä on tuttu piirre monien muidenkin osuustoimintapioneerien kohdalla.
Vaikka Luzzattin ajatukset taloudesta olivat lähellä liberalismia, poikkesi hän sen opeista olemalla vakuuttunut siitä, että liberalistisenkin ajattelutavan tulee nojata ihmisten solidaarisuuteen. Toisia yksilöitä ei tule nähdä pelkästään kilpailijoina, jotka tulee kukistaa, vaan matkakumppaneina ja kanssaosallistujina monimutkaisessa ja monimuotoisessa yhteiskunnan rakentamisessa ja kehittämisessä.
Luzzatti oli aina eturivissä, kun Italiassa suunniteltiin lakeja työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi, olipa sitten kysymys lasten ja naisten ylipitkien työpäivien lyhentämisestä, työntekijöiden suojelemisesta vakuutusten avulla tai heidän äänensä kuuluviin saattamisesta valtiollisten neuvottelupöytien ääressä. Esimerkiksi 1883 hän perusti työntekijöiden tapaturmavakuutuskassan ja 1897 hän oli aloitteentekijä työntekijöiden eläkekassaa perustettaessa.

Vähemmän koreaa,
mutta laadukkaampaa

Luigi Luzzatti toimi vuosikymmenet politiikassa, mutta hän ei ollut pohjimmiltaan puoluemies. Poliittiseen elämään osallistuminen merkitsi hänelle keinoa vaikuttaa hyviksi katsomiensa asioiden puolesta eri elämänalueilla.
Hän käyttikin korkeata poliittista asemaansa nimenomaan osuustoimintaliikkeen ja osuuskuntien toiminnan edistämiseksi, sekä lainsäädännöllisesti että muilla tavoin. Luzzatti näki julkisen vallan tukeman osuustoiminnan keinoksi integroida työtätekevä kansa uusiin taloudellisiin rakenteisiin sekä toimivaksi tavaksi kohottaa sen hyvinvointia.
Vuonna 1911 Luzzatti muodosti Italian parlamentissa osuustoimintaa tukeneista edustajista noin 80 hengen suuruisen ryhmittymän. Mukaan tuli kaikkien aatesuuntien edustajia oikealta vasemmalle. Luzzattista tuli tämän sateenkaaren värisen ”osuustoimintapuolueen” puheenjohtaja ja sosialistisesta osuustoimintamiehestä Antonio Vergnaninista sen sihteeri.
Vaikka Luzzatti teki mittavan poliittisen ja valtiollisen uran, suhtautui hän politiikan voimaan yhteiskunnallisena uudistajana varsin skeptisesti. Toimittuaan jo yli 35 vuotta parlamentissa ja monesti ministerinäkin hän lausui mm:
”Monien valtioiden tulevaisuus, niiden mukana myös Italian, riippuu hyvin vähän hallituksista ja parlamenteista sekä niiden lyhytaikaisista edustajista, jotka ajavat erilaisia ohimeneviä tarkoitusperiä. Kansojen onnellinen tulevaisuus kypsyy ja kasvaa täyteen mittaansa osuuskunnissa ja sellaisissa uusissa kokeiluissa, jotka valmistelevat yhteiskunnallisen kysymyksen ratkaisua.”
Asenne poliitikkojen ja muiden agitaattoreiden lupauksiin oli yhtä skeptinen:
”Tarvitaan pikemminkin hyviä tekoja kuin hyvältä kuulostavia lupauksia. Ensiksi mainitut ovat kyllä vähemmän koreasti puettuja, mutta ne ovat parempaa kangasta.”

Kiskureita vastaan
ihmisten puolesta

Sen sijaan Luzzattin luottamus osuustoiminnan kykyyn yhteiskunnallisena uudistusvoimana oli luja. Se sai hänen pitämässään puheessa suorastaan runollisen tunnustuksen muodon:
”Olen luonteeltani optimisti ja uskon hyvän lopulliseen voittoon pahasta. Uskon tulevaisuuden onnelliseen Italiaan, joka on paljon vapaampi ja elää korkealla tämän päivän hedelmättömien riitojen yläpuolella. Uskon Italiaan, joka vapautuu poliittisesta kiskonnasta, mikä on merkinnyt voimakasta yhden luokan valtaa ylitse muiden. Uskon Italiaan, joka vapautuu koronkiskonnasta osuustoiminnallista luototusta ja tuotantoa voimakkaasti kehittämällä, joka vapautuu välikäsien luomasta kiskonnasta kuluttajaosuuskunnilla ja joka vapautuu talonomistajien kiskonnasta rakennusosuuskuntien ja sellaisten omien pientalojen avulla, joiden puutarhojen siimeksessä uupuneet työtätekevien joukot voivat levähtää ja virkistyä.”

Vastustamaton
mestaripuhuja

Luigi Luzzatti luettiin Italian parlamentin parhaiden puhujien joukkoon. Hän ei kuitenkaan ollut mikään radikaalipoliitikko tai suurisuinen agitaattori. Parlamentissa hän puhui paljon kulttuuriin ja osuustoimintaan liittyvistä kysymyksistä.
Lisäksi Luzzatti teki matkoja kansanpankkien ja osuustoiminnan edistäjänä sekä Italiassa että ulkomailla. Tällä tavoin hän toimi myös esikuvana, sillä hän kannatti lämpimästi kiertävien osuustoimintaneuvojien järjestelmää. Sellainen tuli Suomessakin tutuksi Pellervo-Seuran alkuvuosikymmeninä.
Luzzattin puheilla oli vastustamaton vaikutus niihinkin, jotka muutoin eivät jakaneet hänen yhteiskunnallisia näkemyksiään. Eräänä esimerkkinä Luzzattin puhetaidoista on käytetty vuoden 1907 osuustoimintakongressia Cremonassa. Sosialistisesti suuntautunut osuustoimintaväki oli kongressissa vahvasti edustettuna, eikä se tuolloin halunnut olla kovinkaan paljon, jos lainkaan, tekemisissä - tai ainakaan sovussa - porvarillisesti ajatelleen kongressiväen kanssa.
Itse Luzzatti halusi pitää osuustoimintaliikkeen puolueettomana ja avoimena kaikille.
Puheessaan hän nosti erityisesti esiin olosuhteet, joissa englantilaiset osuustoiminnan uranuurtajat Edward Vansittart Neale ja G.J. Holyoake toimivat. Edellinen oli uskonnollinen konservatiivi ja jälkimmäinen ateisti radikaali. Mutta he molemmat työskentelivät osuustoimintaliikkeessä yhteishengessä ja säilyttivät liikkeen puolueettomuuden vahvana.
Luzzattin puhe - apostolisiksi kuvatut sanat - lepyttivät kaikki. Ne pelastivat tuolloin Italian osuustoimintaliikkeen puolueettomuuden.

Arvot kantoivat
läpi koko elämän

Luzzattin maailmankatsomus oli pohjaltaan uskonnollinen, ja tämän vakaumuksensa valossa hän tarkasteli myös osuustoimintaa. Tässä suhteessa häntä voi verrata saksalaiseen osuustoimintapioneeriin F.W. Raiffeiseniin (ks. OT 6/05).
Elämänarvot näkyivät myös Luzzattin laajassa kirjallisessa tuotannossa. Tiedemiehenäkään hän ei kirjoittanut ehkä niinkään paljon talous- tai finanssikysymyksistä kuin yleisistä kulttuuriaiheista, uskonnosta ja muusta vastaavasta.
Luzzatti kuitenkin aina korosti uskonnollisen suvaitsevaisuuden tärkeyttä ja kirjoitti aiheesta kirjankin nimeltä Jumala vapaudessa. Muita hänen teoksiaan olivat mm. Omantunnon ja tieteen vapaus sekä Tiede ja isänmaa. Hän myös kirjoitti oppi-isänsä Schulze-Delizschin elämäkerran. Suurta huomiota herätti aikanaan hänen esipuheensa pyhästä Franciscus Assisilaisesta kertovaan teokseen.
Ihmisenä Luigi Luzzatti oli äärettömän suora ja hyväntahtoinen. Hänen yksinkertainen elämäntyylinsä antoi kriitikoille aiheen leimata hänet kitupiikiksi. Ministerinäkään hän harvoin käytti autoa. Sen sijaan hän matkusti raitiovaunulla tai käveli, iäkäänäkin. Tämä toi hänelle lisänimen padre eterno (isä ikuinen). Kun 77-vuotiaalta Luzzattilta kysyttiin, kuinka hän vieläkin näytti niin nuorekkaalta ja reippaalta, kuului vastaus:
- Minulla on ollut paljon kirjoja ja yksi vaimo.

Totuus löytyy
vain osuuskunnista

Luigi Luzzatti jätti Italian koko osuustoimintaliikkeeseen voimakkaan ja edelleen näkyvän perinnön. Gruppo Banca Popolare on nykyään Italian suurimpia pankkiryhmiä, jolla on yli kolme miljoonaa asiakasta ja 2.200 konttoria. Roomassa toimii 1925 perustettu ja Luzzattin mukaan nimetty kansallinen osuustoimintainstituutti, Istituto Italiano di Studi Cooperativi Luigi Luzzatti. Sen tehtävänä on mm. edistää ja kehittää osuustoiminnan opiskelua ja tutkimusta.
Ajattomaksi viestiksi jälkipolville ovat muodostuneet Luzzattin 1907 lausumat, monissa yhteyksissä siteeratut sanat:
”Osuustoimintaliike on raivannut tieltään teoreettisen kritiikin ja käytännön opposition. Tämä yhteiskunnallisen vapautuksen väline, jonka ovat löytäneet niin englantilaiset, saksalaiset, itävaltalaiset, unkarilaiset kuin muutkin kansat, tullaan nyt tunnustamaan ainoaksi välineeksi, tai ainakin päävälineeksi, heikkojen aseman kohottamisessa.”
”Osuuskunta loistaa kuin aurinko. Sokea on se, joka ei sitä näe.”
”Periaatteisiini kuuluu motto: ’Auta itseäsi, niin Jumala ja valtio auttavat sinua’. Toiset, jotka eivät ole yhtä uskonnollisia kuin minä, tosin jättävät tästä lauseesta pois Jumalan. Toiset taas, jotka ovat anarkistisia, poistavat siitä valtion. Ja lopulta on sellaisiakin, jotka eivät halua kuulla mitään sen paremmin Jumalasta kuin valtiostakaan. Mutta kaikki antavat tunnustuksen oma-avulle ja osuuskunnille, jotka ovat ikuinen totuus.”

Kari Inkinen

| Sivun alkuun |