Taloustiede hakee vaihtoehtoja yksilöpainotteiselle omistajuudelle  

Jotkut ovat väittäneet omistajuuden perustuvan ihmisen perimään. Toiset ovat uskoneet omistajuuden perustuvan sosiaalisiin rakenteisiin ja kasvatukseen. Väittelyä on käyty myös siitä, onko omistajuus perustaltaan taloudellista ja järjellistä vai psykologista. Kiivain kamppailu on kaiketi koskenut sitä, tulisiko omistusoikeudet osoittaa yksilölle vai joukolle ihmisiä kollektiivina.
Yksityisomistajuutta on puolustettu vedoten ihmisen luonnolliseen pyrkimykseen tavoitella omaa etuaan. Tähän on liitetty ihmisen kyky tehdä järkiperäisiä valintoja, joilla hän maksimoi omistajuudesta saamansa henkilökohtaisen hyödyn lyhyellä aikavälillä.
Yhteisöomistajuutta on puolestaan perusteltu ihmisten yhteenkuuluvuudella sekä pyrkimyksellä taloudelliseen yhteistyöhön ja riskien jakamiseen. Siihen on liitetty ihmisten keskinäinen vastuullisuus ja pyrkimys yhteiseen hyvinvointiin pidemmällä tähtäimellä. Yhteisomistajuuden taustalla ovat olleet usko ihmisen pyrkimyksestä korkeampiin päämääriin sekä kristilliset arvot.

Yksilökeskeisyys
murtuu

Talous- ja liiketaloustieteitä ovat aivan viime vuosiin saakka hallinneet yksilökeskeiset ajattelumallit, jotka eivät ole jättäneet sijaa vaihtoehdoille. Monet akateemisessa keskustelussa vallinneet totuudet ovat olleet ideologisesti ankkuroituja ja poliittisesti rakennettuja. Samalla myös osuustoiminta on jäänyt paitsioon.
Vallitsevat käsitykset ovat kuitenkin murtumassa. Murroksessa myös osuustoiminta on noussut tieteentekijöille varteenotettavaksi vaihtoehdoksi pohdittaessa yritysmuodon valintaa. Mielenkiintoista on, että arjesta nouseva ja käytännön testit kestävä teoriankehittely saa ainakin osan motivaatiostaan taloudellisen tehokkuuden tavoittelusta.
Osuustoiminnallisessa omistamisessa on erityistä se, että siinä yhdistyvät monet vuosituhantisen omistajuuskeskustelun elementit. Osuuskunta voi yhtäältä tyydyttää jäsenensä henkilökohtaisia tarpeita lyhyelläkin aikavälillä. Toisaalta yhteisomistajuuteen vaikuttavat myös käytännölliset ja taloudelliset seikat, mitkä turvaavat yksilöiden ja jäsenyhteisön tulevaisuutta.
Taloudellisten hyötyjen lisäksi osuustoimintaan kuuluu oleellisesti monia sosiaalisia elementtejä, sillä omistajuus kytkeytyy osallistumiseen ja yhteiseen päätöksentekoon.

Ryhmämieli
ja omistajuus

Henkilökohtainen vaikuttaminen, osuuskunnan tutuksi tuleminen ja työ osuuskunnan hyväksi mahdollistavat omistajuuden tunteen heräämisen.
Jäsenistön yhteisesti rakentama tieto, päätöksenteko ja päämäärien saavuttaminen voimavarat yhdistäen antavat mahdollisuuden sille, että osuuskunnassa muodostuu yhteisomistamista lujittava tunne.
Keskeinen edellytys kollektiivisen omistajuuden kannalta on eräänlaisen ryhmätietoisuuden rakentuminen. Työosuuskunnat tarjoavat oivallisen paikan ”ryhmämielen” rakentumiseen; paikallisuus tukee tätä tietyin rajauksin myös suurissa osuuskunnissa.
Omistajuudesta johdettu osuuskunnan perustehtävä on monisyisempi kuin osakeyhtiön sijoittajaomistajan lyhyen aikavälin hyöty. Osuuskunnan on jäsenetujen ohella huolehdittava toiminnan jatkuvuudesta, ja siihen niillä on paremmat edellytykset kuin monissa pilkkomisuhan alaisissa osakeyhtiöissä.
Silloinkin, kun johto tai jäsenhallinto keskittyy omistamisen taloudellisiin puoliin, osuuskunnan pitää ottaa huomioon myös omistajuuden psykologia. Muuten osuuskunta voi hukata joitakin oleellisia kilpailuetuja tai kokea ikäviä yllätyksiä, kun pyritään yhdistämään paikallisia osuuskuntia.

Iiro Jussila

| Sivun alkuun |