kirjaimittain.gif (7478 bytes)

 


Paluu yhteiseen pöytään
vahvisti osuustoimintaa

Pellervo-Seuran hallituksen puheenjohtaja, maanviljelysneuvos Marcus H. Borgström pitää vuonna 2001 muodostettua Osuustoiminnan neuvottelukuntaa valtakunnallisena vahvuutena.


Marcus H. Borgström
”Suomalainen osuustoiminta mahtui silloin ensi kerran sitten vuoden 1913 saman pöydän ääreen. Myös kaupan puoli, SOK, Tradeka ja vielä itsenäinen Elanto olivat innolla mukana”, toteaa neuvottelukunnan puheenjohtajana toimiva Borgström.
”Silloin asetetut tavoitteet ovat toteutuneet eri tavoin. Asetimme tavoitteeksi osuustoiminnan tutkimuksen lisäämisen. Näinä vuosina onkin alalta ilmestynyt useita väitöskirjoja ja noin 50 henkilöä on ryhtynyt tämän sektorin tutkijoiksi.”
”Toisena tavoitteena oli saada osuustoiminnan opetusta mukaan koulujärjestelmäämme, mm. peruskouluun. Se on haasteellisempaa, koska opettajat kouluissa viime kädessä päättävät. Nyt olemme pääsemässä siihen, että kouluille on jo tarjolla jonkin verran opintomateriaalia osuustoiminnasta.”
Neuvottelukunta on myös selkeyttänyt suomalaisen osuustoiminnan kansainvälistä yhteistyötä. Enää ei polteta pääomia riitelemällä, kuka missäkin järjestössä edustaa tuottajaa tai kuluttajaa.

Vaikuttajaksi matala kynnys

Sipoon Östersundomissa eli tämän vuoden alusta Helsingin kaupungin liitosalueella toimiva Borgström on tullut osuustoimintaliikkeeseen käytännön tarpeen kautta.
”Suhteellisen monipuolista toimintaa ylläpitävä maatilayritys tarvitsee tuotantopanoksia, joita lähdettiin hankkimaan tuottajaa lähellä olevista yrityksistä. Tällainen oli aikanaan Hankkija.”
”Tuotteet piti saada markkinoille mieluummin jonkin turvallisen järjestelmän kautta. Tuotteiden jalostajaksi löytyi aikoinaan LSO. Rahoittaja oli historiallisesti osuuspankki, joka edelleen on maatilayrityksen tärkein pankki”, Borgström kertoo.
”Ja kun aikoinaan menin mukaan tällaisiin osuustoimintayrityksiin, niin halusin niissä myös vaikuttaa. Siitä syntyi luottamushenkilökarriääriä. Jos on omia ajatuksia ja halua vaikuttaa, mukaantulon kynnys on aika matala. Järjestelmään pääsee nopeasti kiinni, ja pian huomaa esittävänsä ajatuksia, miten asioiden tulisi olla.”
Borgström toimi HKScanin hallituksen puheenjohtajana viime vuoteen asti, jolloin hän 62-vuotiaana jäi ikäpykälän vuoksi pois. Hän on edelleen osuuskauppa Varubodenin hallintoneuvoston puheenjohtaja ja SOK:n hallintoneuvoston jäsen.

Kotimainen raaka-aine pysyy valttinamme

Maatilojen lukumäärä tulee Suomessa edelleen vähenemään, mutta tuotannon volyymi tulee suunnilleen säilymään niin maidossa, lihassa, kananmunissa kuin viljassakin. Eikä osuustoiminnan tärkeys vähene, arvioi Marcus H. Borgström.
”Joskus 1930-luvulla uskottiin, että kun tila tulee tarpeeksi suureksi, se ei tarvitse kumppaneita ollenkaan. Sota puhdisti nämä asenteet.” Borgström vertaa tilannetta Espanjaan, jossa nykyisinkin on kolme lähinnä tilakoon mukaan jakautunutta tuottajajärjestöä, eikä pidä sitä mallia tavoiteltavana.
”Tilahinta tulee edelleen olemaan Suomessa perustana, vaikka elintarviketeollisuus keskittyy vahvasti,” Borgström uskoo.
Suomalaisten osuustoimintayritysten valttina on kotimainen raaka-aine. Alan ulkopuolelta tulevat sisäistävät sen joskus vaikeasti.

Ylijäämäerät katoamassa

Borgström haluaa kaupan puolelle samanlaista ”reilun kaupan” käsitettä kotimaisille tuotteille kuin muutaman vuoden ajan on nähty tiettyjen kehitysmaiden kahville ja banaaneille.
”Kotimaisesta turvallisuudesta pitäisi olla valmiita maksamaan. Pitää olla tarkkana, että myös ruokaketjun alkupäähän saadaan kannattava hinta.”
Viime aikoina erityisesti sianlihantuottajien tilanne on ollut huono. Borgström näkee lähitulevaisuudessa jo valoisampaa:
”Hintaan vaikuttavat ulkomaiset ylijäämäerät ovat vähenemässä markkinoilla jatkossa. Toisaalta suuret kulutusmaat kuten Kiina ja Intia käyttävät yhä enemmän liha- ja meijerituotteita. Samaan aikaan WTO-keskustelut ovat vähentäneet tuotantoa perinteisissä viejämaissa.”

Baltiassa nyt paha kaalikuuri

Borgström jatkaa edelleen HKScanin ruotsalaisen tytäryhtiön Scan Ab:n hallituksen puheenjohtajana. Hänen kaudellaan HK laajeni voimakkaasti Baltian lisäksi Puolaan ja Ruotsiin. Nykyisessä epävarmassa tilanteessa moni ihmettelee, missä mennään.
”Ne ovat edelleen tärkeitä strategisia kohteita. Molemmissa alkutuotanto on vähentynyt, mutta me toimimmekin niissä jalostajana. Ruotsissa myös kaupan omistajarakenne saattaa vaikuttaa lihan omavaraisuusasteeseen. Monikansallisia pörssijättejä ei paljon kiinnosta, mitä Ruotsin tai Suomen tuottajille tapahtuu.”
”Suurempi kriisi on nousemassa Baltiassa Venäjän devalvaatio-odotusten myötä. Kaikki kolme Baltian maata ovat kokemassa uuden itsenäisyytensä vajaan parin vuosikymmenen ensimmäistä kriisiä. Siellä syödään nyt tiettyinä päivinä viikossa vain perunaa ja kaalia. Vaikea sanoa, miten siitä kriisistä päästään.”
”Suomen ja Ruotsin vahvojen markkinoiden uskon edelleen vahvistuvan. Se koskee sellaisia suuria yrityksiä kuin HKScan, Atria, Valio ja myös Raisio, mutta epävarmoja aikoja eletään,” Marcus H. Borgström toteaa.

Haastattelu:
Pekka Alarotu

| Sivun alkuun |