Mitä yhteistä löytyy suomalaisen osuustoiminnan tavoitteisiin?
Yrittäjyyden erityisohjelmat puntarissa

Laitoimme Elinkeinoelämän keskusliiton, Suomen Yrittäjien, Perheyritysten liiton, MTK:n ja suomalaisen osuustoiminnan vaaliohjelmat kaikki samaan puntariin. Mitä yhteistä ja erityisen mielenkiintoista niistä suomalaisen osuustoiminnan kannalta löytyi?

Eduskuntavaalien jälkeen koottava uusi hallitus joka tapauksessa kirjoittaa itselleen vain yhden hallitusohjelman. Sinne tarjottavista toimista ei ainakaan ole pulaa.

Suomalaisten osuustoimintajärjestöjen tavoitteet eduskuntavaaleja ja uuden hallituksen ohjelmaa varten on julkistettu tässä lehdessä. Aiemmin vastaavaa pohjatyötä emme ole tehneet – eli tämä on nyt ensimmäinen yritys. Kaikki osuustoimintajärjestöt ovat siinä mukana.

Myös Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät, Perheyritysten liitto ja MTK ovat julkaisseet omat vaalitavoitteensa. Osuustoimintaa koskevat maininnat loistavat niissä poissaolollaan, mutta monia yhteisiä asioita osuustoiminnan julkistamiin tavoitteisiin niistä kuitenkin löytyy.

Kaikki viisi ohjelmaa ajavat pohjimmiltaan monimuotoisen yrittäjyyden asiaa. Kaikilla on omat painotuksensa ja ajattelutapansa. Jokainen etujärjestö myös taistelee huomiosta uuden hallituksen ohjelmaa ja myöhemmin valtion budjetteja rakennettaessa. Valtion talousnäkymät valitettavasti radikaalisti synkkenivät kansainvälisen finanssikriisin jälkeen.

EK seuraa kuudella mittarilla

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) yrittäjyysohjelma on nimeltään Uutta luova Suomi. Ohjelmalle on määritelty numeeriset tavoitteet, joita seurataan kuudella eri mittarilla.

Mittarit ovat kokonaisyrittäjyysaktiivisuus, yritysten lukumäärä, työnantajayritysten osuus, kasvuyritysten osuus, keskisuurten yritysten määrä ja pk-yritysten osuus tavaraviennistä.

EK katsoo, että yritysten kasvuun ja kansainvälistymiseen kannustavan toimintaympäristön rakentamiseen Suomen on seuraavina vuosina kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota. Se koskee luonnostaan myös suurimpia ot-yrityksiä.

Osuustoimintamalli tarjoaa uusia keinoja

EK:n ja ot-järjestöjen ohjelmasta löytyy mielenkiintoinen yhtymäkohta ainakin työnantajayritysten osuuden nostamistavoitteesta. Työnantajayritykseksi EK laskee yrityksen, joka työllistää vähintään yhden omistajan tai omistajaperheen ulkopuolisen henkilön. Maa- ja metsätalouden yrityksiä EK ei tosin laske yrityksiksi; ne kuuluvat toisen etujärjestön eli MTK:n reviirille.

Tällaisia työnantajayrityksiä oli 2008 vain 36 % kaikista. Vuodesta 2000 se on pienentynyt 6 %-yksikköä.

Silti EK:n tavoite olisi nostaa työnantajayritysten osuus 2015 peräti 40 prosenttiin. Se ei ehkä onnistu ilman osuustoimintayrittäjyyden ennakkoluulotonta mukaan ottamista keinovalikoimaan. Samalla osuustoimintamalliin pitäisi tietoisesti ja tavoitteellisesti lähteä panostamaan eri puolilla. Tämä koskee etenkin Suomen koulutusjärjestelmää.

Pienillä yrityksillä on iso kynnys palkata ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä. Sitä vastoin osuuskunnilla tällaista kynnystä ei ole. Osuuskunta perustetaan harjoittamaan yhteisyrittäjyyttä. Yhdessä on helpompi lähteä yrittämään, kun kaverit ovat tukena. Yksi osaa hyvin yhden asian ja toinen toisen. Ot-malli on perinteisen yksinyrittäjämallin käyttökelpoinen vaihtoehto.

Yleensä kun yrittäjyydestä esim. Yleisradion ohjelmissa puhutaan, niin ajatellaan automaattisesti vain yksinyrittäjiä. Se on virhe.

Edellytykset luontevaan kasvuun

Yleensä pienen osuuskunnan tärkein tavoite on työllistää kaikki toiminnassa aktiivisesti mukana olevat jäsenensä. Myös työtä tekevien jäsenten lisääminen on osuuskunnille joustavaa. Malli on rakennettu niin, että osuuskuntaan on helppo liittyä, ja tarvittaessa siitä on myös helppo erota.

Tavallista on, että osuuskunnista löytyy useita osa-aikaisesti keikkoja tekeviä ammattilaisia. Jos heitä on myös vähintään seitsemän, niin he voivat saada myös työttömyyskorvausta niiltä ajoilta, joille työkeikkoja ei riitä.

Kun kilpailevista yrityksistä välillä on valitettu, että käytäntö tässä työttömyysturva-asiassa suosisi osuuskuntamuotoa, niin olemme heille vastanneet, että sama pätee myös esim. osakeyhtiössä, kunhan yksittäisen omistajan omistusosuus on vain alle 15 %.

Projektijohtaja Niina Immonen Tampereen Seudun Osuustoimintakeskuksesta kertoi, että eräissä sellaisissa osuuskunnissa, joissa käytetään osuuskuntalain mahdollistamaa porrastettua äänioikeutta, osuuskunnan jäseniä voi tässä tapauksessa olla vähemmänkin kuin seitsemän. Työttömyyskorvausta ajoittain saavan omistus jää silloinkin alle 15 %:n.

Jos osuuskunnan toiminta kehittyy suotuisasti, niin työkeikat lisääntyvät ja parantuvat. Ne tarjoavat päätoimeen verrattavan tulotason sitä haluaville, mutta mahdollistavat myös joustavan osa-aikaisuuden, jota itse voi säädellä.

Mukaan Suomen koulujärjestelmään

Erityisen tärkeää olisi saada osuustoiminta viimein mukaan koko Suomen koulutusjärjestelmään peruskoulujen yläasteista alkaen (OT 2/10).

Tällä hetkellä ot-malli on saatu mukaan lähinnä vain ammattikorkeakouluissa, eikä niissäkään kattavasti. Toki muutamia lupaavia poikkeuksia ammattikouluistakin jo löytyy. Myös yliopistoissa asiaan on herätty.

Mutta ilman nykyistä selvästi vahvempaa panostusta asia etenee vain valitettavan hitaasti. Uusiin avauksiin olisi päästävä tulevalla hallituskaudella nimenomaan opetusministeriön hallinnonalalla.

Toimivin tapa jakaa yritysriskiä

Suomen Yrittäjät julistaa yli satasivuisella ohjelmallaan: Yrittäjyys kantaa Suomea. Sen mukaan Suomen suurin tulevaisuuden haaste on hyvinvointimme säilyttäminen kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Talouden perusta on yrittäjyydessä ja menestyvässä yritystoiminnassa. Onnistuminen edellyttää vahvaa panosta yrittäjyyteen ja sitä palveleviin yhteiskunnan rakenteisiin.

Osuustoiminnan näkökulmasta kannattaa kertoa, miten osuuskuntamallilla voitaisiin ennakkoluulottomasti vauhdittaa pk-yritysten kasvua kasvattamatta kuitenkaan samalla kohtuuttomasti yrittäjien riskiä. Jos ajatus ymmärretään oikein, niin havaitaan, että se onkin yrittäjäjärjestön perusintressien suuntainen.

Osuuskunnat on todettu selvästi vähemmän konkurssialttiiksi osakeyhtiöihin verrattuna. Vuosina 2003-08 ero oli 29-kertainen (OT 4/09). Osuuskunnat tarjoavat myös enemmän riskin hallinnan välineitä.

Suuren taloudellisen epävarmuuden oloissa osuuskunnat sopivat malliksi yrittäjyyden monipuolistamiseen monilla aloilla. Luovat alat ovat tästä oiva esimerkki.

Erityisesti pk-yritysten yhdessä muodostamat osuuskuntarakenteet tiettyihin erityistarpeisiin olisivat myös oiva keino edistää työnantajayrittäjyyttä. Samalla ne parantaisivat tuottavuutta.

Osuustoiminta-asian aktiivinen edistäminen saattaisi olla useammankin järjestön ja etenkin valtiovallan omissa intresseissä, kunhan se vain ensin pääsisi esille.
Lähinnä on paineita osittain tarkistaa perinteisiä ajattelutottumuksia. Suomessa on liikaa totuttu siihen, että yrittäjyys on vain yksinyrittäjyyttä. Yrittäjistä peräti 65 % oli yksinyrittäjiä 2008. Ot-järjestöillä on lisäksi ollut vaikeuksia saada sanomansa valtamediassa esille.

Erilaisia malleja tarvitaan aina

Kaikille mahdollisille aloille minäkään en ole osuuskuntia suosittelemassa. Jo alkuunsa nopeaa, keskitettyä päätöksentekoa ja samalla isoa riskinottamista vaativille aloille suosittelisin ensisijaisesti yhden ison pääomistajan vetämää pääomayhteisöä, esim. osakeyhtiötä, osuuskunnan eli jäsenyhteisön sijasta.

Eri aloilla toteutuvissa ot-malleissa jäsenten yhteisöllisyys on aina enemmän tai vähemmän sisäänrakennettuna. Toimintaan tuo vahvuutta se, jos jäsenten yhteiset intressit kulkevat osuuskunnan sisällä selvästi samaan suuntaan. Tämä toteutuu esim. tuottajaosuuskunnissa ja kuluttajaosuuskunnissa. Edellisistä hyvä esimerkki ovat osuusmeijerit ja jälkimmäisistä osuuskaupat.

Erilaisilla yritysmalleilla on omat luontaiset vahvuutensa, mutta myös heikkoutensa. Mikään yritys ei yhdellä kertaa voi olla vahvin kaikilla alueilla. Siksi myös erilaisia yritysmalleja eri tilanteisiin ehdottomasti tarvitaan, kuten EK ohjelmassaan näkee. Niitä voidaan järkevästi myös yhdistää. Oleellista on, että kokonaisuudesta kehittyy paras lopputulos Suomen hyvinvoinnin kannalta.

Lue myös: Kasvollinen on vastuullinen omistaja »

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi.

| Sivun alkuun |