Alkanut vuosi 2012 on YK:n Kansainvälinen Osuustoimintavuosi, kuten lukijat varmaankin jo tietävät. Suomi on kansainvälisestikin katsottuna hyvin osuustoiminnallinen maa, meillä on yli 7 miljoonaa jäsenyyttä osuuskunnissa ja keskinäisissä vakuutusyrityksissä.

Kun Suomessa asuu noin 5,4 miljoona ihmistä, niin moni on jäsenenä useammassakin osuuskunnassa, joten käytännön kokemuksia osuustoiminnasta on useimmilla meistä. Tosin monien jäsenyys on suurissa alueosuuskaupoissa, mutta myös pienten osuuskuntien ja niiden jäsenten määrä on Suomessa varsin suuri. Kansainvälisesti olemme erittäin vertailukelpoisia.

Kansainvälisyyttä ajatellaan meillä usein niin, että meille tulee muualta jotain uutta ja hienoa – ja että me opimme muilta uusia ajatuksia ja tapoja, joilla Suomemme sivistyy. Osuustoimintavuoden merkeissä järjestetään Suomessa tänä vuonna useita tilaisuuksia, joissa ulkomaanelävät kertovat saavutuksistaan. Ja toki meillä tässäkin asiassa on muilta paljon opittavaa, ja maailmalta löytyy hyviä käytäntöjä, joita meillä ei vielä osata tai joista ei edes tiedetä.

Mutta osuustoiminnassa meillä on myös selvästi annettavaa muille. Kansainvälisyyttä on ajateltava kaksisuuntaisena vuorovaikutuksena ja osuustoiminnan saralla meillä ei ole mitään hävettävää.

Uusien pienosuuskuntien esiinmarssi ja silloin uuden toimintamallin menestys on esimerkki onnistumisesta, jota voi hyvin esitellä muillekin. 1990-luvun lopulla tehtiin tietysti virheitäkin, kaikki oli enemmän tai vähemmän opettelua, mutta paljon saatiin aikaankin ja virheistä voi ottaa opiksi.

Alkuaikojen osuuskunnista iso osa perustettiin järjestämään jäsenille työtilaisuuksia. Töitä löytyikin hyvin monelle, vaikka tarkkaa tutkimustietoa asiasta ei ole käytettävissäni. Moni osuuskunta jopa lopetti toimintansa juuri siitä syystä, että sen jäsenet työllistyivät kokonaan muualle.

Hämmästyttävää asiassa on se, miten vähäisillä rahallisilla panoksilla työpaikat ja tulokset saatiin silloin tehtyä. Yleensä kukin osuuskunnan jäsen sijoitti yritykseen osuusmaksuna mummonmarkoissa muutaman kympin, korkeintaan satasia. Näistä kertyi osuuspääomaa yritystä kohden korkeintaan joitakin tuhansia markkoja, usein paljon vähemmän.

Sijoitetun panoksen ja sillä saadun tuloksen suhde oli jotain aivan muuta kuin vaikkapa työvoimahallinnon toimenpiteissä samaan aikaan, tai minään aikana. Mieleen on herännyt epäilys, että juuri tästä syystä tuolloisia työosuuskuntia koskevalle tutkimukselle ei ole löytynyt kunnon rahoitusta, tulokset voisivat olla virallisen Suomen kannalta noloja.

Kiinnostusta ulkomailla silloinen toimintamme kuitenkin herätti. Euroopan työ- ja sosiaaliosuuskuntien liitto CECOP on pitänyt suomalaisia pienosuuskuntia edustavaa Osuustoiminnan Kehittäjät - Coop Finland ry:tä tärkeänä toimijana alalla ja suomalaisten pienosuustoimintaa merkittävänä.

Baltian maissa haluttiin nimenomaan suomalaiset koordinoimaan silloisten EU-kandidaattimaiden osuustoiminnan neuvontaverkostoa kehittäneen SCOPE-projektin Itämeren alueen ryhmää, koska tilanne Baltiassa oli hyvin samanlainen kuin Suomessa. Molemmissa oli pakko toimia ilman merkittävää julkista rahoitusta. Baltit uskoivat, että meillä olisi heille jotain annettavaa, enemmän kuin vaikkapa ruotsalaisilla tai saksalaisilla, joita projektin johto Brysselissä tehtävään tarjosi.

Alkuaikojen jälkeen pienosuustoiminta on monella tavalla kehittynyt ja vahvistunut. Se on levinnyt uusille aloille ja luonut uusia toimintamuotoja ensimmäisten osuuskuntien työvoimanvuokrauksen lisäksi.

Monet pienosuuskunnat ovat myös erinomaisia esimerkkejä viime aikoina keskusteluun nousseista yhteiskunnallisista yrityksistä. Etenkin luovilla aloilla yhdessä yrittäminen on saanut suuren suosion, ja yhdessä rakennetaan niin valokuitu- kuin vesihuoltoverkkojakin ympäri maata. Opiskelijaosuuskunnat tuovat yrittäjyyden, erityisesti yhteisyrittäjyyden, todelliseksi vaihtoehdoksi valmistuville. Paljon on muutakin.

Baskimaan Modragóniin meillä ehkä on vielä matkaa, mutta mitään syytä pitää kynttilää vakan alla ei ole. Kun vuosi tuo tänne vieraita, kerrotaan kaikille ylpeänä saavutuksistamme.

Jukka Pötry
jukka.potry@uusyrityskeskus.fi

| Sivun alkuun |