Naisten arvot
Menetetty maine vai menestyvää osuustoimintabisnestä

"Miten suuria ovatkaan yhteenliittymisen tuottamat taloudelliset tulokset, ne eivät kumminkaan yksinään riitä antamaan osuustoiminnalle sen elinvoimaa. Ei se seikka on se, että osuustoiminta taloudellisen tarkoitusperänsä ohella myös tahtoo saada ihmiset paremmiksi ja onnellisemmiksi, korottaa heitä siveellisesti ja yhteiskunnallisesti".

(Hedvig Gebhard, Naiset ja osuustoiminta,1910)

Etiikka on viime vuosikymmeninä nostettu länsimaiseen filosofiseen keskusteluun. Oikeudenmukaisuuden ja vastuun kysymykset ovat osa sitä pohdintaa, missä pyritään löytämään vastaus vanhaan Sokrateen kysymykseen siitä, mitä on hyvä elämä. Etiikkakeskustelussa eri suuntauksia yhdistää kuitenkin järjen kyseenalaistaminen etiikan perustana. Rakkaus ja suhde toiseen on otettu mukaan filosofiseen ristivalotukseen.

Elämme kulttuurissa, jonka arvoperusta on kristillisessä moraalissa, vaikka uskonto on menettänyt asemansa moraalisena auktoriteettina. Tiede on ottanut uskonnon roolin, mutta universaalia moraalijärjestelmää, johon ihmiset voisivat sitoutua, se ei pysty tarjoamaan.

Naiset ovat nyt muutoksen vetureita. Erityisesti feministinen keskustelu on vaikuttanut siihen, että yhteiskunnan patriarkaaliset rakenteet, metodit, kieli ja jopa tieto ovat horjuttaneet ikimuistoisia käsityksiä niiden sukupuolineutraaliudesta. Naisten siirtyminen yksityisestä julkiseen on pakottanut miettimään sitä, miten eri sukupuolet tulevat ja asettuvat julkiseen ja yksityiseen, samoille tasoille mutta eri tavoin. Perherakenteen nopea muuttuminen etenkin suurissa asutuskeskuksissa on vähentänyt sukupuolten erilaisten eettisten näkökulmien hioutumista.

Naisten sulkeminen miehisen päätöksenteon ulkopuolelle saattaakin ajan myötä olla kohtalokasta. Naisten kouluttautuminen ja itsenäistyminen muuttavat naiseuden ilmenemismuotoja ja siksi heidän arvonsa, ominaislaatunsa ja päämääränsä, tarpeensa ja elämän mielekkyys tulee ottaa huomioon. Sukupuolten on tärkeää luoda julkista ja yksityistä tilaa yhdessä, sillä muuten saattaa yhteiskunnasta tulla entistä pirstoutuneempi.

Erityisesti talouselämän, joka nyt vahvimmin muokkaa tulevaisuutta, tulee ottaa nämä muutokset vakavasti. Yhdysvalloissa jo yli neljännes väestöstä, noin 50 miljoonaa ihmistä, on eettisesti valveutuneita kuluttajina vaatien mm. läpinäkyviä ja avoimia tuotantoketjuja. Erityisesti keski-ikäisiä, hyvin toimeen tulevia ja koulutettuja, ylemmän keskiluokan naisia pidetään ennalta arvaamattomina mielipide- ja kulttuurivaikuttajina.

Arvot ja sukupuoli

Kasvatustieteen professori Carol Gilliganin (In a Different Voice, 1982) mukaan naiset ja miehet ovat taipuvaisia ajattelemaan ja puhumaan eri tavoin eettisissä valintatilanteissa. Hän asettaa vastakkain feminiinisen välittämisen etiikan ja maskuliinisen oikeudenmukaisuuden. Vaikka biologinen sukupuoli ei ole eettisen ajattelutavan määrittäjä, ovat naiset taipuvaisia ajattelemaan feminiinisen etiikan mukaisesti ja vastaavasti miehet maskuliinisen. Eron taustalla on sosiaalisten sukupuolten (gender) erilaiset minäkuvat.

Feminiininen velvollisuus

Kun naisia pyydetään kuvailemaan keitä he ovat, he määrittävät itsensä pääsääntöisesti suhteessa toiseen: tyttärenä, vaimona, äitinä, rakastajattarena, ystävänä, jne. Lojaalisuus, vastuu, uhrautuminen, muiden huomioon ottaminen sekä pyrkimys rauhantekoon ovat feminiiniselle etiikalle ominaista ja syntyvät sidoksista toisiin ihmisiin.

Feminiininen välittäminen ja velvollisuus muita kohtaan on Gilliganin mukaan vastuuta siitä, että paljastaa ja pyrkii lievittämään todellisia ja tiedossa olevia ongelmia maailmassa. Naiset syyllistyvät, jos he eivät tee mitään epäkohtien poistamiseksi.

Maskuliininen oikeudenmukaisuus

Miehinen moraali painottaa reilua peliä, ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä ja yksilön tiettyjä oikeuksia, joita tulee kunnioittaa. Oikeudenmukaisuusetiikka on objektiivista ja persoonatonta, mikä on linjassa miesten yksilö- ja suorituskeskeisen minäkuvan kanssa.

Miehet, jotka ajattelevat maskuliinisesti, syyllistyvät eettisesti vain silloin, kun tietoisesti rikkovat sopimuksia ja sääntöjä tai pettävät lupauksensa.

Osuustoiminta on rakkautta?

Gilliganin teoriaa vasten tarkasteltuna osuustoiminnan sisäänrakennetut arvot ja periaatteet ovat eettisesti feminiinisiä. Osuustoimintaa tulisi kuvata ja ohjata siten, että omille periaatteilleen uskollisena ja omia arvojaan toteuttavana siitä syntyisi muutosvoima, jolla taloutta suunnattaisiin kohti suurempaa tasa-arvoa, yhteisöllistä vastuuta ja toisista välittämisen kulttuuria.

Naisten mukaantulo ohjaamaan osuustoimintaa on nähty tärkeäksi. Heissä on potentiaalia, joka voi aikaansaada taloudessa globaalin muutoksen. Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA on hyväksynyt tasa-arvon edistämisstrategian ja pitää sukupuolten tasa-arvoa osuustoimintaliikkeen 2000-luvun haasteena. Myös Pellervo-Seuran johtokunta on julkilausumassaan kehottanut jäseniään kiinnittämään erityistä huomiota naisten ja nuorten mukaan ottamiseen päätöksentekoon.

Menetetty maine?

Yksilökeskeisyyttä ja -voittoja korostavina aikoina osuustoimintaa on ehkä pidetty nukkavieruna ja vanhanaikaisena toiminta-ajatuksena. Pelureita osuustoiminta tuskin houkuttelee, mutta ihmisten valtaosan arjen taloudenpitona se on pärjännyt jo yli 150 vuotta.

Vaikka taloudellinen kannattavuus on jokaisen liikeyrityksen peruslähtökohta, on osuuskunnan jäsenillä valta nostaa kannattavuuden rinnalle myös muita päämääriä kuten palkittu ja markkinaosuuttaan kasvattava Reilu kauppa on viime aikoina osoittanut. Reilu kauppa osaa kertoa osuustoiminnan tarinaa tämän päivän kielellä.

Osuustoiminnan voimavarat

Yhteisöllisyys

Osuustoiminta on suuria ihmisjoukkoja kokoavaa yhteistoimintaa. Se tarjoaa jäsenilleen foorumin käydä jatkuvaa keskustelua ja vaikuttaa siihen, mitä on hyvä elämä ja hyvä talouselämä. Globaalin vapaan markkinatalouden sanotaan lisäävän ihmisten syrjäytymistä, eriarvoistumista ja rikkauden kasautumista yhä harvemmille maailmassa.

Kanadalainen filosofi Charles Taylor väittää, että modernin kulttuurin suuri virhe on ollut se, että siinä yksilöllisyys on tulkittu väärin. Hän kritisoi etenkin sitä, että nykyinen tulkinta ajaa ihmisiä tilaan, jossa heidän ainoa vakaumuksensa on oma menestys. Tämänkaltaisilla yksilötarinoilla ei Taylorin mukaan ole moraalista suuntaa eikä päämäärää, sillä moraalin määritykseen tarvitaan dialogisesti synnytettyjä tavoitteita. Kukaan ei voi yksinään päättää siitä, mikä on tärkeää.

Ihmiset tarvitsevat toisiaan paitsi itsensä toteuttamiseen myös itsensä määrittelyyn. Vain tämä, koko elämän kestävä prosessi on Taylorin mielestä moraalin mahdollistaja. Yhdessä toisten kanssa tulisi hänen mukaansa koko ajan määrittää ja muodostaa yhteistä kertomusta siitä suunnasta, johon tulisi pyrkiä.

Maailmaa ohjaavien ylikansallisten suuryritysten päätöksenteko on kaukana valtaväestöstä ja niihin vaikuttaminen tuntuu lähes teoreettiselta. Osuuskunnat ovat vapaaehtoisia ja avoimia organisaatioita, joihin mukaan tulo on mahdollista melko pienin taloudellisin panoksin. Se on hyvä tapa toimia talouteen vaikuttajana. Osuustoiminnan jo olemassa oleva maailmanlaajuinen verkosto tarjoaa tavallisille ihmisille foorumin, jossa yhteisvoimin voidaan vaikuttaa talouden ehtoihin ja sisältöön. Se on markkinavoima, jonka merkitystä ei pidä vähätellä.

Periaatteet ja arvot

Jotta Taylorin esittämä dialogi toimisi, on yhteisön kaikille jäsenille taattava yhtäläisiä mahdollisuuksia oman identiteetin kehittämiseen, ja erilaiset elämisen muodot on tunnustettava arvoltaan yhtäläisiksi. Tämä tasa-arvo ei perustu erilaisuuteen, vaan siihen, että erilaisuuden yläpuolella on yhteisiä tai toisiaan täydentäviä arvokkaita ominaisuuksia.

Yhteisiä periaatteita ja arvoja on osuustoiminta koko pitkän ja arvokkaan aatehistoriansa ajan vaalinut ja korostanut. Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA antoi osuustoiminnan identiteettiä koskevan kannanoton Osuustoiminnan periaatteet 2000-luvulle viimeksi vuonna 1995, jolloin se vietti 100-vuotisjuhliaan. Julkaisun johtopäätöksissä todetaan mm.:

"Osuustoiminnan periaatteet ovat liikkeen elinvoiman muodostava kumulatiivinen kokonaisuus... Ne ovat ohjenuora, jolla osuustoimintaihmiset kehittävät organisaatioitaan. Ne ovat käytännön periaatteita, joita ovat muovanneet sekä sukupolvien kokemukset että filosofiset aatteet... Niiden avulla osuustoimintaihmisten toiminta on tehokasta, osuuskunnat ovat omaleimaisia ja osuustoimintaliike arvokas."

Osuustoiminta uuden aloittajana (.coop)

Alkaneen vuosisadan ennustetaan olevan edeltäjäänsä henkevämpi. Eettiset foorumit, arvokeskustelut ja kansalaisjärjestöjen kriittinen aktivoituminen ovat merkkejä uusien toimintatapojen ja mahdollisuuksien etsinnästä. Yhä kasvava joukko ihmisiä tuntee olevansa talouden altavastaajina, jolloin mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään on alettu hakea muualta.

Holistisessa yhteiskuntakeskustelussa osuustoiminnalla on tarjota hyvät eväät. Yhteisöllisyyttä, tasa-arvoa ja demokratiaa korostavana sen toimintaperiaatteet kestävät uskonnollisten ja eettisten näkemysten kriittisen tarkastelun. Osuustoiminnassa ihminen on toiminnan päämäärä, ei sen väline.

Maailmassa on aina ihmisiä, jotka eivät ehkä kärsi toisten ihmisten osattomuudesta, mihin viittaa Nokian uuden Vertu-brandin lanseeraus. Uskallan kuitenkin väittää, että valtaosa maailman ihmisistä on sellaisia, jotka tarvitsevat ja arvostavat yhteisöllisyyttä ihmisarvon ja vapauden turvaajana.

Professori Peter Drucker ennustaa The Economist -lehden (November 3, 2001) tulevaisuuden yhteiskuntavisioita käsittelevässä artikkelissaan, miten vuonna 2025 ylikansallisia yrityksiä johdetaan ja että niiden sidos on strategia. Hänen neuvonsa muutoksissa selviämiseen on yksinkertainen: pitää olla itse se, joka muuttaa maailmaa.

Siinä on osuustoiminnalle, osuuskunnille ja osuustoiminnan poikkitieteelliselle opetukselle haastetta!

Anne Äyräväinen
anne.ayravainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun | Hedvig-sivuille |