kirjaimittain.gif (7478 bytes)

Viisi K:ta määräävät kohtalomme  

Vastaava tutkija Tuula Helne käytti Kelan sanomissa 1/08 puheenvuoron Kilpailusta keskinäisriippuvuuteen, joka voi kiinnostaa myös osuustoimintaväkeä. Taustana oli virinnyt keskustelu ihmisten syrjäytymisestä yhteiskunnasta, mitä kirvoittivat erityisesti Jokelan koulusurmat viime syksynä.

KÄYTTÖKUVA TIENRAIVAAJANA.
Osuuskunta Käyttökuvan ikinuorekas taiteilija Tarmo Koivisto totesi Taloustaito Yrityksessä 1/08 osuuskunnan sopivan hyvin nuorille luoville. Myös hänen poikansa Topi Koivisto oli mukana haastattelussa.
Graafikoiden osuuskunta, joka on mm. julkaissut monia Mämmilä-sarjakuvakirjoja, on toiminut menestyksekkäästi jo pitkälti yli 30 vuotta. Se syntyi taideteollisessa korkeakoulussa opiskelevien graafikoiden ja valokuvaajien toimesta 1974. Ajatuksena oli, että ”meitä ei voi kukaan myydä pois”. Kun Käyttökuvan sääntöjä kirjoitettiin, niin mallia jouduttiin hakemaan Mouhijärven Osuusmeijerin säännöistä, sillä niin harvinaista uusien osuuskuntien perustaminen vielä siihen aikaan oli.
Ministeri Stefan Wallinin (rkp) mukaan avainasemassa, kun halutaan ehkäistä nuorten syrjäytymistä, ovat kolme koota: koti, koulu ja kaverit.
- Näinkin on, mutta olisi syytä muistaa kolmen k:n toimivan neljännen k:n - eli kilpailuyhteiskunnan - asettamissa rajoissa, Tuula Helne kirjoitti. - Koska se perustuu ajatukseen toisiaan vastaan kamppailevista ja omaa etuaan ajavista yksilöistä, siinä ei ole mitään yhteisöllisyyttä luovaa. Päinvastoin.
Tai sitten kysymyksessä on paradoksaalinen yhteisyys, joka syntyy ihmisten vastakkainasettelusta. Toisin sanoen ei-yhteisyys. Sen vallitessa irrallisuus yhteiskunnasta on pikemminkin sääntö kuin mikään syrjäytymiseksi kutsuttava poikkeavuus. Tällaisen yhteiskunnan arvoista syrjäytymistä ei edes voida pitää huolestuttavana.
Nykyisen kuumeisen kilpailun vallitessa kodeilla, kouluilla ja kavereilla on siis mahdoton tehtävä: niiden kun tulisi toimia kaikkien muutos-, innovaatio- ja tehokkuusvaatimusten vastaisesti. Matti Vanhasen hallitusohjelmassakin sana kilpailukyky esiintyy 38 kertaa, mutta pehmeämmät yhteisölliset arvot huomattavasti vähemmän.
Kelan Tuula Helnen mukaan nykyisen kilpailuyhteiskunnan täydellinen harhakäsitys on, että ihmiset ovat toisistaan riippumattomia ja voittajat olisivat muita arvokkaampia. Näin ei ole ja toivottavasti ei tulekaan. Kilpailuyhteiskunnan puolestapuhujille ajatus ihmisten keskinäisriippuvuudesta – viidennestä k:sta – tuntuu silti olevan vieras.
Helnen mielestä avainasemassa on se, että me itse näemme yhteiskunnan syntyvän keskinäisriippuvuudesta eikä ihmisten välisestä koventuvasta kilpailusta.
Tällainen terävä analyysi sykähdyttää osuustoimintaväkeä. Aihe on jatkuvasti päivänpolttava.

Ihmiskunnan evoluution moottori

Aihetta sivuaa myös tässä lehdessä sivuilla 52-53 julkaistava kritiikki ikivanhaa darwinistista elämän- ja maailmankäsitystä vastaan. Kyseessä on jo vuonna 1902 julkaistu teos. Sen kirjoitti osuustoimintaliikkeen veijareihin luettava aikansa venäläinen vallankumousmies, Peter Kropotkin, jonka tausta lievästi sanottuna on vähintäänkin kyseenalainen. Mutta älkää antako sen hämätä!
Tuossa kirjassa esitetty Kropotkinin ajattelun ydin - ihmisten keskinäisen avun ja yhteistyön oppiminen ihmiskunnan evoluution selittäjänä - kestää kovankin kritiikin edelleen. Asia vain näyttää välillä päässeen unohtumaan. Välillä pölyisistä arkistoista voi löytyä todellisia inhimillisen ajattelun helmiä, kuten lehtemme avustaja, KTT Kari Inkiselle kävi.
Yhteistyön oppiminen toimii pitkäjänteisesti evoluution tehokkaana moottorina silloin kun se aidosti palvelee kunkin ihmisjoukon - esimerkiksi tietyn osuuskunnan jäsenistön - enemmistön etuja.

Ideologiaa vai ei?

Osuustoimintaihmisiä on joskus syytelty ”turhan ideologian” sekoittamisesta ”puhtaisiin talousasioihin”. Tosin heti perään on usein tullut huomautus, etteivät osuustoimintaliikkeen edustamat arvot ja periaatteet kuitenkaan mitenkään vierailta kuulosta. Jos ne käydään läpi, niin niiden voidaan todeta olevan suomalaisessa yhteiskunnassa jo yleisesti hyväksyttyjä. Kärjessä ovat demokratia, tasa-arvo ja omatoimisuus.
Mutta mikä on ”puhdas talousasia”? Onko sellaisia? Jos toiminta koskee laajaa joukkoa ihmisiä, niin puhtaasti talousasioita on yhä harvemmassa. Talouden irrottaminen kokonaan sen omista yhteiskunnallisista, sosiaalisista ja ympäristöllisistä vaikutuksista ei enää tahdo mitenkään onnistua. Silti kaikkea ei pidä yrittää sekoittaa kaikkeen, koska sellainen tunnetusti puurouttaisi järkevän päätöksenteon.
Dosentti, tutkimusjohtaja Tapani Köppä Ruraliasta lähetti pohdinnan, jossa hän kertoi joskus penänneensä nykyisin kovasti muotiin tullutta corporate governance -käsitettä. Olisi tarve purkaa sitä kriittisesti. Sekin kun pohjimmiltaan on ideologinen käsite, vaikkei siltä kuulostakaan.
Köpän mukaan corporate governance -ajattelulla on käytännössä pörssimaailmassa ohjailtu suurten kapitaalien siirtelyvaltaa omistajien pienelle mutta käytännössä hyvin voimakkaalle vähemmistölle. Spekulatiivinen raha siirtyy vikkelästi maasta toiseen. Yritysjohto, finanssiasiantuntijat ja pörssianalyytikot kuuntelevat sen liikkeitä hyvin herkällä korvalla. Tämä kuitenkin usein tapahtuu kohtuutuottoa ja yritystoiminnan pitkäjänteistä kehittämistä ajattelevien ihmisten kustannuksella. Tällainen omistajaohjauksen ”ideologiton” ideologia ei tasapuolisesti palvele esimerkiksi kaikkien suomalaisten intressejä.
- Nyt tätä samaa hehkutetaan myös julkisen omistuksen puolella, jossa valtionyhtiöt ovat koukun jo nielleet. Valtio-omistajan passiivisuus näyttää olevan jo omaksuttu opinkappale: kansakunnan edunvalvonta on luovutettu markkinoiden jalkoihin.
- Kun omistajaohjauksesta (governance) puhutaan myös julkisorganisaatioissa, niin se keskustelussa vähitellen korvaa vanhan kunnon omistajapolitiikan (policy) käytön. Mutta onko sillä sitten väliä? Ainakin se kääntyy helpommin manipuloitavaksi tulos-tehokkuuskielelle, ja siinä sivussa vanhat policy-merkitykset hämärtyvät. Governancessa ajatukset herkästi ratautuvat ulkoisiin voimiin kuten markkinapaineisiin, eikä tärkeimpänä lähtökohtana yhteiskunnan päätöksenteossa enää ole kuunnella ”kansan ääntä”, Köppä tiivistää.
Käytännössä asiantuntijavalta myös tuppaa määräämään, mistä kulloinkin puhutaan ja etenkin millä kielellä.

Järjestelmien keskinäisriippuvuus

Myös kuntaorganisaatioita voidaan pitää osuuskunnan demokraattisesta perusmallista syntyneenä. Niissä vain on lavennettu jäsenomistus ja -osallistuminen pakkojäsenyydeksi. Se ei tietenkään sovellu osuuskunnan määritelmään, mutta kertoo ajattelun yhteisistä juurista.
Tällaisen ajattelun varassa itsenäistä Suomea on kehitetty jo reilut 90 vuotta. Osuustoimintaliike puolestaan on meilläkin toiminut tämän demokraattisen ajattelun ja toiminnan tienraivaajana, demokratian oppikouluna Suomen kansalle. Pellervo-Seura täyttää ensi vuonna jo 110 vuotta ja tämä Osuustoiminta-lehti on juuri aloittanut sadannen vuosikertansa - iso juhlanumero ilmestyy ensi helmikuussa.
Kansanvaltaisen päätöksenteon ja osallistumisen edistäminen - sen monista tunnetuista puutteista huolimatta - palvelee myös suomalaisen ja kansainvälisen osuustoimintaliikkeen pohjimmaisia päämääriä. Tällainen keskustelu voi myös palvella terveen omistajapolitiikan nousua kaikenlaisissa organisaatioissa.
Demokraattisilla järjestelmillä on vahva keskinäisriippuvuus, kohtalonyhteys. Siksikin osuustoimintaväen kannattaa myös aktiivisesti käydä äänestämässä ensi syksyn kuntavaaleissa.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi


| Sivun alkuun |